Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen (ainakaan vielä)

(This time just a recap in English: here are some photos from my hometown where I spent a week in February. I'm just hopelessly late with my postings, the Olympic thingy is still being blocked and I hope to return to that subject in the near future. But first I want to get these old pictures out of my camera.)

En taida olla kuin parisen viikkoa jäljessä näissä jutuissani. Olympiatyö se vaan lekottelee tuolla olkkarin lattialla kahden 90-senttisen varapatjan päälle pingotettuna; kiinnittämiseen jouduin käyttämään kaikki nuppineulani ja siltikin niitä olisi saanut olla tiheämmässä. Mitenkähän tämän sanoisi.... se on aika laaja kappale. Haisee sitäpaitsi lampaalta heti kun sen kastelee, eli ei mikään sadekelin vaate se ei todellakaan ole. Olen ikävä ihminen enkä vieläkään laita siitä kuvia näkyville. Palataan sen sijaan parin viikon taakse Tampereella vietettyyn minilomaan. Niin ja vielä terveisiä kaikille neuletapaamisessa olleille! Mä kävin Belgiaan palattuani muutamassa blogissa jättämässä terveisiä mutta sitten tuli taas joku häiritsemään ikävillä työasioilla ja kierros jäi kesken.

Jokin aika sitten täällä oli myös esitetty kysymys Tampereen nappikaupoista. Onhan ne paljon vähentyneet siitä, mitä minäkin muistan niitä täällä olleen (olen ollut pienenä hoidossa kaikenlaisilla mummeleilla, jotka on raahanneet mua käsipuolesta ympäri kaupunkia ja silloin tosiaan kierrettiin etsimässä jos vaikka mitä korsettiluuta ja sukkanauhasolkea). Ilmeisesti tosiaan näillä seuduilla edelleenkin näperretään ja puuhastellaan aika paljon, sillä esimerkiksi Tampereen Akateemisessa myydään kai suhteellisen (tai suhteettoman) paljon erilaisia harrastelehtiä. Käykää ihmiset siellä vonkumassa!

Tuomiokirkonkadulla, vähän ortodoksikirkolta alaspäin on samassa korttelissa kaksikin nappikauppaa: Hämeen neule- ja ompelukoneliike (Tuomiokirkonkatu 23) ja Nipin napin siinä vähän ylempänä . Ensiksi mainitusta saa myös joitakin Adriafilin neulelankoja, siellä on ainakin ollut harmaasävyistä alpakkalankaa. Ja jos sielläpäin liikkuu, Hämeenkadun suuntaan tullessa on vielä Harraste, josta kannattaa tsekata laukunkahvavalikoima ja huovutusvillat ja ja ja…

Koskikeskuksen 3. kerroksen käsityökeskus mainostaa olevansa Suomen paras nappikauppa, mutta mun mielestä kunnia kuuluu kyllä Nappipuodille osoitteessa Näsilinnankatu 21. Ei Koskikeskuksen liikkeessä mitään vikaa ole, mutta Nappipuodissa tekee todellisia löytöjä, sieltä on saanut Tarinatakkiinkin aina vaan uutta täydennystä.

Kauppahallissakin on ompelupuoti, jossa kannattaa piipahtaa. Sieltä en vaan osaa suositella mitään erityistä, mutta aina siellä käydessä jotain tarttuu mukaan.



Mikäs juttu tää on? Osuin Koskikeskukseen vanhojenpäivänä, ja siellä oli kova meno ja meininki. Eihän sinne tule kaikki Tampereen lukioiden tokaluokkalaiset? Onko kyseessä vaan jotkut ilmaisutaitolukiolaiset vai onko niillä jotkin kiertävät vuorot, ketkä tulee minäkin vuonna ihmisten ilmoille tanssaamaan?


Siellä nämä veti tangoa Por una cabezan tahdissa, tässä vielä lopputaivutukset:



Olin siis varsinaisesti menossa Verkarantaan katsomaan "Silmukoin"-näyttelyä, joka on valitettavasti jo päättynyt. Teemana oli virkkaus, ja esillä niin käyttöesineitä kuin virkkauskokeiluja eri materiaaleista.

Verkarannan päädyssä komeili kuitenkin tämä mustavalkoinen teos, jonka kanssa koin todellisen valaistumisen. En ollut nähnyt sitä ensin kauempaa, vaan tulla tepsuttelin Verkarannan kulmalle ja ihmettelin, mitä taiteellista tuossakin muka nyt on. Mustat reunat ja valkoinen sileä alue keskellä - onkohan sen tarkoitus jotenkin kuvata Tammerkoskea? Räpsäsin siitä muutaman kuvan, ja kameran näyttöä vilkaistessani läntti näyttikin aivan erilaiselta. Toivottavasti tekään ette näe tässä heti sitä "oikeaa" juttua, tää on nimittäin aika hieno piilokuva.



Jos ei tahdo hahmottua, niin silmien siristäminen auttaa. --- Can you see anything special here? If you don't, just squint your eyes.