Kombinaatio, variaatio, pii-är-toiseen ja yks dilemma muuten vaan

Susanna kertoo istuvansa koulunpenkillä ja neulovansa. Ei pöllömpi idea. Mä haluaisin kans jonnekin istumaan ja miettimään ja kuuntelemaan ihan rauhassa, ettei olis koko ajan semmoinen kauhee meno ja meininki päällä. Antakaa mun olla! Mitä varten joku kantaa niitä töitä ovesta sisään ihan jatkuvalla syötöllä? (mutta tänäänpäs olin hullunrohkea ja neuloin yhdessä kokouksessa. Istuin pomon vieressä ja kuuntelin silmät kirkkaina. Sama saksalaispomo, jolle keväällä kerroin Normandian maihinnousurannikolla käynnistä jotain tyyliin 'ja saksalaiset ne vaan lasetti konekiväärillä sieltä bunkkeristaan'. No joo, kuka tässä ylennyksiä muutenkaan havittelis - happamia, sano...)

Edelleen Kristel luokitteli jokin aika sitten erilaisia bloginpitäjätyyppejä, ja vaikka ihan iloisesti hyväksyn "sekakäyttäjä"-määritelmän ja tunnustaudun sellaiseksi, niin mitäs jos rikkois vähän rajojaan ja kokeilis toisenlaista lähestymistapaa. Eli miten neule syntyy? Onko ensin idea vai lanka? Jos ootte tätä blogia lukeneet, ootte ehkä huomanneet, että mun jutuilla on vähän taipumusta mennä överiksi (mitä, ei kai?). Tällä hetkellä on 'overkill'-tilanne siinä mielessä, että haluaisin vihreän hartiahuivin, johon olen jo ostanut kolmea erilaista lankaa ja hahmotellut samalla kolmea erityyppistä mallia. Mutku en osaa päättää - kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Tässä kolme lankatarjokkia. Kaapeissa vois olla enemmänkin, mut pysytään nyt vaan näissä. Kaikki on jo aiemmin vilahtaneetkin blogissa, mutta otetaanpa vielä lyhyt esittelykierros.

Idénan mohairia on neljä kerää eli 200 g, puikkosuositus vissiin vitosen tienoilla.
+ Inspiroi mua tällä hetkellä eniten. Haluaisin kokeilla, miten värisävyt vaihtuu neuloessa.
- Tässä on toosi pitkiä ja takertuvia säikeitä. Ei kauheesti auttais kokeilla eikä ainakaan tehdä virheitä vaan pitäis onnistua suht. kerrasta.

Grignascon merinosilk, ostettu 100 grammaa (metrejä noin 1400). Lisää saa tarvittaessa. Puikkosuositusta ei ole, tätä voi neuloa yksistään tai kerrottuna.
+ Sileä, kierretty lanka tuo varmaan pitsimallin hyvin esiin eikä takkua, jos joutuu purkamaan.
- Vähiten innostava väri, vähän tylsä yksivärinen vihreä.

Ohutta pätkävärjättyä Kid Mohairia on vajaat kolme kerää eli 75 grammaa. Metrejä tässä kyllä pitäis riittää, puikkosuositus on 4.
+ Tätä olen kokeillut jo virkatessa, tuntuu miellyttävältä ja voisin kuvitella sopivan mille tahansa seuraavista malleista.
- Langan menekkiä on vaikea arvioida, ja jos tää loppuu kesken, lähin ostopaikka on Kööpenhaminassa.






Ääh, saakohan mallihahmotelmasta mitään tolkkua? No eipähän ole pelkoa teollisuusvakoilusta.
Vaihtoehtoina on pyöreä, pelleriinimäinen huivi, jonka pitäis leventyä sopivasti pitsimalliin upotettujen lisäsilmukoiden avulla, tai sitten suuri suorakaide, jonka pitsimalli muotoilee aaltomaiseksi tai sitten kolmas vaihtoehto on kolmiohuivi. Otetaas taas kunkin mallin plussat ja miinukset.



Pyöreä huivi, kukka- ja lehtikuvio
+ haastava
+ tämmöistä ei vielä ennestään kaapista löydykään
- oon löytänyt jonkinlaisen kukkakuvion, mutta se täytyis kääntää ylösalaisin eli siis mallia pitää muokata heti kättelyssä aika radikaalisti (voishan silmukat tosin neuloa ensin apulangalle, neuloa kukkaosuuden oikein päin ja jatkaa sitten taas joko ylä- tai alareunasta jollain toisella kuviolla)
- samoin tämä tietäis aika paljon laskelmia/kokeiluja/kiroilua, kun yrittäis saada aikaan kupruilemattoman ja kiristämättömän ympyrän. Tjsp. Ei siis mielellään ihan mahdottomasti takertuvaa lankaa tähän malliin. Kai.

Suorakaidehuivi
+ ei isompaa ongelmaa langan riittävyydestä. Tulee semmoinen kun tulee, pitsimallin voi lopettaa mihin kerrokseen tahansa.
+ erikoinen mallikerta, silti helppo neuloa
+ vaikea saada epäonnistumaan
- eikö näitä ole jo nähty? Montako perushuivia mahtuu yhteen huusholliin?

Kolmiohuivi
+ olis valmis malli saatavilla, (Mystery tai joku muu), ei tarttis kehitellä itte, antais palaa vaan
+ oli kuvio mikä välinsä, se pääsee varmaan parhaiten oikeuksiinsa kolmiohuivina
- mä en oo mikään kauhee kolmiohuivien ystävä, tai siis jotenkin muun muotoiset tuntuu enemmän omilta ja käyttökelpoisemmilta.

Että tämmöisiä täällä pohditaan. Jos jollakulla on intoa tehdä totuustaulukoita tai omaa muita hyviä ongelmanratkaisutapoja, niin vassakuu, kommenttikenttä on vapaa temmellettäväksi. Mä tiedän, mitä mä teen: ritsipitsoja niin kauan kuin kämpässä valoa piisaa ja siirryn sitten tekemään maailman ruminta sukkaa. Sitä kun ei juurikaan kehtaa päivänvalossa tehdä.