Wednesday, March 15, 2006

Myydään: puolijoukkueteltta - Army tent, anyone?

Kevät edistyy, päivät pitenevät molemmista päistä ja tässä eräänä aamuna vaan päätin, että vaikka sitten myöhästyisin töistä, NYT otetaan kuvia olympiatyöstä. Oli aikalailla mahdoton kuvattava. Kiipesin tuolille, ojensin käteni niin ylös kuin sain ja tähtäsin lattialla röhnöttävää vihreää hirviötä. Tässä se on taitettuna kaksinkerroin eikä silti tahdo mahtua kuvaan. Lopputuotos on siis kuin emäntänsä: vähän turhan lyhyt ja erittäin paljon turhan leveä. Lankaa oli vielä sen verran, että nipin napin sain väännettyä reunaan yhden lehtikuvion, joka onneksi pidentää sitä vielä vähäsen.

Katselin turjaketta siinä lattialla ja yhtäkkiä se sai uuden muodon: sehän on puolijoukkueteltta. Sopisi hyvin maastoon sekä väriensä että kuvioidensa puolesta. Tosin pitsikuviot ei taida pitää hyttysiä ulkopuolella...eikä tämä taatusti ole sateenkestävä. Voisi kylläkin olla mielenkiintoista kokeilla, löytäisikö pelastuskoira tämän alle naamioituneen maalimiehen. Tosin koko hökötys haisee niin voimakkaasti, että sitä alkaisi jo koirakin ihmetellä. Lanka on siis liukuvärjätty Idénan Mohair Lux, joka olisi varmasti päässyt paremmin oikeuksiinsa, jos olisin tajunnut neuloa jokaisen sektorin omalta kerältään. Nyt sen sijaan väri ehtii vaihtua kerroksen aikana niin moneen kertaan, ettei vaihdoista ehdi muodostua mitään kauniita väripintoja, ainoastaan raitoja. Niin ja terveisiä ja tsemppiä vielä kaikille Dropsin "mattotakin" neulojille: jos se jotain 350 silmukkaa/krs tuntuu paljolta, niin olkaa iloisia ettette neuloneet tätä työtä: aloituskerroksella 750 silmukkaa ja 20 erilaista kuviota. "Joo, mä teen vaan tän kerroksen loppuun..." Mallineuleita kertyi kaikenkaikkiaan 52 kappaletta, ja oli kieltämättä aika mielenkiintoista miettiä aina millä kohtaa oli menossa. "Aloitin tämän kuvion kerroksella 53 ja se kertautuu aina kahdeksan kerroksen välein ja olen nyt siis kaikkiaan kerroksella 117, joten tästä kuviosta neulotaan nyt kerrosta...öötuota.. hmm. Ja kenenköhän idea oli kopioida mallit kaksipuolisesti, jolloin kuvion vaihtuessa sai aina plärätä koko pinon läpi löytääkseen sen oikean kuvion?"

Mallikuviot on otettu japanilaisista, saksalaisista, ranskalaisista, englantilaisista/amerikkalaisista, hollantilaisista ja italialaisista neulemallikirjoista, mikä sopi hyvin olympiatyön henkeen - kaikki kansat yhtykää! Vielä kun saisi sellaisen pienen toivomuksen toteutumaan, että neulesymboleja yhdenmukaistettaisiin. Kiitos.

Kiitokset menevät myös Triumphille ja Gossardille silmukkamerkeistä. (langanpätkät toimi enimmäkseen ihan hyvin silmukkamerkkeniä, mutta muutamaan kohtaan tarvitsin rinkuloita. Ei muuta kuin vanhoista rintsikoista saksitut varaosat peliin.) Kiitän myös blogikommentoijia, neuletapaamisiin osallistuneita – pitäiskö Tampereen tapaamisissa ruveta äänittämään sitä herjanheittoa? Millään en muista kaikkea, minkälaisilla enemmän ja vähemmän verhotuilla pyttyilyillä..siis eiku kannustushuudoilla luotiin ennennäkemätön tsemppi. ”Jaa meinaat saada TON valmiiksi ajoissa?” Samoin huoltojoukoille muonituksesta ja mallikuvioiden pitämisestä järjestyksessä Suomi-lomalla.

Niin ja tässä vielä muistutus, minkälainen viitta siitä myös olisi voinut tulla. Viime syksynähän suunnitelma oli vasta pilkkeenä neulojan silmässä







Spring is coming, the days are getting longer, and one morning I just decided that I should take advantage of the first rays of sunshine, even though it would mean that I'd be late for work. My Olympian effort hadn't been presented yet. So, I climbed on a chair and stretched my hand as far up as I could, aiming at the green monster lying on the floor. Even though it's folded in the middle, I still had trouble photographing the whole of it. It's just like its owner: a bit too short and definitely too wide. Fortunately I still had some yarn left so I could knit one more leafy pattern on the edge (that actually used 100 grams of it which is quite a lot).

I watched my creation on the floor and suddenly the thought hit me: it's just like an army tent. Offers perfect camouflage both in colour and patterns. Although the lace patterns would let both mosquitos and rain inside. This could also be used when training rescue dogs: would they find the person who was hiding under it? If not otherwise, the smell would give away the target. This yarn is surprisingly smelly. The colourway slowly changes from different shades of yellowish green into almost lilac, and I am kicking myself for not realising earlier, that it would have looked nicer if I'd used a separate ball of yarn for each sector. Now, instead of patches of colour I only have rows of colour. When starting, there were 750 stitches and more than 20 different knitting patterns, so it took just ages to finish just one row. And it didn't help that I had copied the patterns recto-verso, so each time there was a new pattern, I had to bladder through the whole pile in order to find the relevant one. And hmm, where was I? On row 117, and if the pattern repeat was 8 rows, and I started on row 53, that would mean that this is...err..

In a true spirit of the Olympics where different nations meet, I used patterns from Japanese, German, French, English, Dutch and Italian books and magazines. Here's a wish for the pattern designers: please, oh please create (and use) an international standard for knitting symbols!

I would also like to thank an unusual sponsor, normally not associated with knitting: some old bras of Triumph and Gossard made the ultimate sacrifice and provided me with round plastic stitch markers. Just what I needed at some point. I'd also like to thank all the people who paid a visit to this blog and/or left a comment, and especially the girls in my home town. During the winter holiday week we had a knitting meeting and the comments heard there were enough to raise anyone's adrenaline level. "Are you really going to finish THAT on time?" And last but not least I'd like to thank the catering team and the assistant for organising the pattern copies.

15 comments:

Minna said...

Sä oot guru! :-)

Ja hienosti nuo värit liukuilee noin raitoinakin.

Milloinkohan saadaan edes EU-direktiivi neulesymbolien yhtenäistämisestä? Voisivat siellä puuhastella joskus hyödyllistenkin asioiden parissa...

Mielitty said...

Tuohan on tosi nätti ja erilainen! Käsittämätön pinna sinulla, kun olet jaksanut väkertää.

AnneM said...

hienon työn olet kyllä tehnyt!!

Jorun said...

Could we see it on a human for scale?

katinkontti said...

Upea on. Miekin haluaisin tosin nähdä sen päällä. Raaskitko tuota käyttää, vai ihailetko vain etäältä?

Sophie said...

Anne, what great news! At least we have a decent shelter for our next summer knitting camp ;-DD
Honest, this is an impressive work. Shall you bring it along at the café-tricot?

Stricker said...

*nostaa hattua* tosi hieno! Sulla kyllä riittää mahtavasti kärsivällisyyttä! Hmm, taitaisit ollakin meidän mahdollisella luovuusmessureissulla juuri oikea henkilö meidän tai varsinkin tuon tässä-iässä-ei-aina-niin-kovin-kärsivällisen pienen sankarin matkaseuraksi :-). Mailia tulossa!

Carita said...

Upea ! Tuollaisen tekeminen ei kyllä tässä taloudessa onnistuisi, tai ainakin mut täytyisi lukita jonnekin yksin :) Ja siltikin joku tulisi koputtelemaan ovelle ja huutelemaan äitiä...

Anonymous said...

Se on hiano! Nyt pistä piälles se, että nähhään ihan in action! Ja eiku keväisille keskieurooppailaisille kaduille passailemaan (eiku mikä se outo tampereenkielinen sana on)!!!

tippi

routa said...

oi voi miten kaunis siitä tuli. no seuraavan tiedät sitten tehdä pienemmissä sektoreissa ja paperit pitää järjestyksessä. tuleeko se olemaan kiinni mitenkään, meinaan vaan ettei pyörremyrsky käy kiinni. ihailen kärsivällisyyttäsi.

laurakoo said...

Yhellä sanalla "wow".

Ja kun et ollut äsken neuletapaamisessa, ni vähän virtuaalipottuilua; johan tätä ootettiinkin.. :)

KristiinaS said...

Käsittämätöntä kärsivällisyyttä, mykistävä teos.

valentina said...

WOW. Now can we see it modelled by you?

Kati E said...

Tuo on aivan mieletön. Wau!

AnneV said...

Kiitos kiitos; mä itse vaan odotan, että joku heittää tästä kuvan tuonne 'you knit what' -sivuille.

Tää on hauska: "Seuraavan tiedät sitten tehdä.." Joo. Sillä *seuraavalla* kerralla olen paljon viisaampi. :-D About 20 vuoden päästä.

Heh, eikä rysseliläispyttyily häviä yhtään tamperelaispyttyilylle: että soputeltta neulontakesäleirille.

Kiinnitysmekanismia ei itse asiassa tarvita, kunhan kietoo tämän kunnolla ympärilleen. Minäkään en mikään pieni ihminen ole, ja silti tätä voi käyttää kaksinkerroin taitettuna hartiahuivinakin. Saati sitten että leväyttää koko komeuden auki ja kietoutuu sinne sisään.

Picture of me? We'll see. But there are about 200 piccies inside of my camera, and I'd rather show you all of those.