Kissa edestä, kissa takaa - kissa istuu, kissa makaa

Höhö. Kaikenlaista ajopeliä on kyllä nähty, mutta että tämmöinenkin:
















Wilmasta on kehittynyt oiva tavarantarkastaja näiden muutaman kuukauden aikana, kun se on äiskällä ollut.
















Kisu osallistuu jouluvalmisteluihin
















Viltsulle on myös rakennettu omat portaat, joita pitkin se pääsisi saunan ikkunasta sisään, kun on ulkoillut tarpeekseen. W. kaipaa vaan pientä rohkaisua, vaikka rakennelma onkin tukeva.
















Minä taas tein Viltsulle huovutettavan nukkumakorin joululahjaksi...














...vaan ymmärsikös se siitä mitään?




















Niin ja verratkaapas vielä ristipistotaulun maisemaa ja äiskän olohuoneesta aukeavaa maisemaa. Etsi viisi virhettä:

Joulurauhaa...tai joulukaaos, ihan miten vaan

Hirvee kiire. Viimeinen ilta Brysselissä kului joulutorilla haahuillessa, vaikka tähdellisempääkin tekemistä olisi ollut. Nyt olen sitten Suomen kamaralla, ja täällä on näköjään ihan perinteinen jouluaatto tiedossa: oli pitkä sähkökatkos enkä sitten ehtinytkään tehdä kunnollista blogipäivitystä aamupäivän aikana.

Aloitin äiskän kissan nukkumiskorin neulomisen viime yönä, ja tänä aamuna se valmistui huovutuskuntoon. Just kun pesuohjelma oli viimeisillään, sähköt posahti pois päältä. Nyt kiikutetaan sitten märkää lampaanhajuista neulottua koppaa mukana - kyllä nyt ilahtuu sekä äiskä että kissa. Ei vaiskaan, tässä olis nyt kaksi minuuttia aikaa mennä äiskän luo ettei huudeta myöhästymisestä. Palailen järjestämään näitä kuvia sitten loppuillasta, jos vaan sähköt pysyy päällä Onneksi kinkku oli jo paistettu!


Tässäpä vielä linkki Brysselin joulumarkkinoille

Oulun seutu ja Lappi olivat erityisen hyvin esillä. St Catherinen kirkon viereisellä aukiolla kohosi jonkinlainen kota, josta sai ostaa loimulohta, poronkäristystä ja muuta eksoottista sapuskaa - huomaa myös revontulet leimuamassa kodan sisäpuolella.

Paikallisiin jouluperinteisiin kuuluu myös karuselli, joita oli ihan kaksin kappalein. Molemmissa varsin erikoiset istuimet. Jotenkin tuntui, että muksut jopa pelkäsivät osaa näistä viritelmistä.

Kaupungin keskustorilla pyöri puolen tunnein välein valo- ja musiikkishow, jonka oli kai tarkoitus esitellä EU:n valtioita. Osa symboleista oli ihan helppoja ja tunnistettavissa, osa puolestaan tuntui olevan hyvinkin amerikkahapatteisia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ilmoille kajahti "Freude schöner Götterfunken" niin johan taas sydämessä sykähti. Mutta kaikkein hauskimmalta kaupungintalo näytti show'n loppupuolella, kun taustalla soi Mozartin Requiemin Lacrimosa-osuus ja ruskea talon ulkokuori muuttui vähitellen piparkakkutaloksi.

Ai juu, kaupungilla oli irrallaan paljon kaikenlaisia soittajia ja helppoheikkejä. Jos teille sanoo jotain kokoonpano 3Mustafas3, niin tuo isompi poppoo soitti hyvin samankaltaista musiikkia. Yksittäiskuvassa oleva hemmo puolestaan soitti säkkipilliä ja tanssitti samaan tahtiin marionetteja, jotka oli sitonut polviinsa. Kaikkea sitä näkee!

Annen säästövinkit näin joulun alla

Ne teistä, jotka on seuranneet tätä blogia pitemmän aikaa, ovat ehkä huomanneet matkailun vähentyneen viime aikoina. (Tai sitten mä en enää vaan kerro kaikista reissuistani, hehheh.) Eikäku ihan oikeesti oli tarkoitus ottaa järki kouraan ja vähän rauhoittaa menoa ja menoja loppuvuodesta. Visa-laskukin meinasi lipsahtaa 2-sivuiseksi. Ei uskois, että olen joskus ollut tosi säästäväinen - ja kyllä mä vieläkin osaisin, jos vaan tahtoisin. Kai. Pitäisköhän kokeilla? Anyway, viime aikoina olen ainakin harjoitellut säästämistä.

Viikonloppureissuissa palaa turhan paljon rahaa, vaikka yleensä täältä saakin ostettua suht edullisia lentoja (paitsi Suomeen). Hotelli, vaikka halpakin, nostaa kuluja ja sitten tietysti ruuat, kahvit, ostokset. Parempi siis jäädä kotiin, eikö? Niinhän sitä luulisi. Perjantai-iltana ihan vaan pikainen vilkaisu Ebaylle: tuosta neulekirjasta pitääkin tehdä tarjous. Ja tuosta toisesta kans - vaikuttaa olevan tulossa varsinainen verilöyly, heitänpä minäkin jonkin tarjouksen kehiin. Ja kun nyt kerran tulee valvottua, niin samallahan pidän silmällä paria muutakin. Ai kato, Australiassa on myynnissä jotain sellaista, jota en ole koskaan nähnyt.

Lopputulos: lauantain ja sunnuntain välinen yö käytännössä katsoen valvottu kokonaan. Väsymyksen sumentamat aivot ei pysty laskemaan todellisia kustannuksia. Heittäydyt mukaan huutokauppariehaan, ja mitä sen väliä jos jokin tavara tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olisi ollut järkevää maksaa, eipähän ainakaan kukaan muu saa sitä! Njäh-njäh!

Kotonaolo on harvinaista herkkua myös siinä mielessä, että kerrankin on aikaa penkoa kaappeja. Kappas, tämmöistäkin lankaa on joskus tullut ostettua ja ihan 300 grammaa. Löytyisköhän tätä mistään lisää, jos vähän vaan vilkaisis internetin lankakauppoja? Kappas vaan, USA:ssa on vielä jollakulla vähän jäljellä. Tilataan pois. Mutta nyt pitää säästää: pyydän siis myyjää valitsemaan edullisimman lähetystavan ja kirjoitan vielä erikseen, että maapostillakin voi lähettää, ei näillä ole mitään kiirettä. Vaan mitäpä tekee myyjä? Menee postitoimistoon, lähettää langat kirjattuna kirjeenä Global Priority -luokassa ja kehtaa sitten vielä lähestyä sähköpostitse: näiden lähettäminen tulikin odotettua kalliimmaksi, joten nappasin nyt sitten vielä luottokortiltasi lisää 15 dollaria posti- ja käsittelymaksuja. Noin me säästettiin, hopsistakeikkaa.

Onneksi olen saanut aikaan todellistakin säästöä. Jossakin edellisessä postauksessa luettelin, kuinka kaikki vehkeet hajoaa ja niitä pitäis huoltaa ja plääplää. Yhtenä sunnuntaina kyllästyin kahvinkeittimen hitaaseen suodatustahtiin ja aattelin puhdistaa sen. Vettä vaan säiliöön, kunnon loraus etikkaa perään ja ilmeisesti kalkit liukeni, sillä kotvasen kuluttua keittiössä höyrysikin kannullinen kuumaa etikkavettä. Vaan mitäpä sille tekisi? Eihän sitä nyt viemäriin voi sellaisenaan päästää, jotain hyötykäyttöä pitää keksiä. Jos vaikka värjäis vähän lankaa, siihenhän voi käyttää etikkavettä.

Tää kuulostaa taas ihan kahelilta, mutta ihan oikeesti kävin keskustelua itseni kanssa - ihan kuin toisella olkapäällä olis istunut tylsä harmaa Järki ja toisella Inspiraatio, ja kumpikin huuteli mulle omiaan. Jos olisin sitä järjen ääntä kuunnellut alusta asti, en olis edes koko hommaan ruvennut nyt kun näitä projekteja kurkkii vähän joka nurkasta. Inspiraatio siis voitti ihan periaattellisen taistelun: jotain oli värjättävä ja vähän äkkiä.

Harkitsevaisuus ei välttämättä kuulu mun hyveisiin, tai siis silloin kun inspiraatio iskee, mulla ei ole minkäänlaista itsehillintää. Nytkin olis kannattanut istua vaan ihan hiljaa paikoillaan kunnes innostus olisi mennyt ohi. Sen sijaan hyökkäsin lanka- ja värivarastoilleni miettimään, mitä sieltä uhraisin. Olen muutama viikko sitten ostanut askartelukaupasta tekstiilivärejä, jotka vaikutti vähän kuivahtaneilta ja muutenkaan en ollut ihan vakuuttunut niiden sopivuudesta langan värjäämiseen. Niinpä kokeilulangaksi ei ehkä kannattanut käyttää niitä parhaita silkkejä. Mitä sitten? Kävin jo nappaamassa Roomasta ostetuista luonnonvalkoisista merinoista yhden kerän, purin sen vyyhdeksi ja kastelinkin juoksevassa vedessä. Vihdoin järki voitti: joo, onhan sitä lankaa ostettuna runsaasti, mutta kun en ole vielä edes aloittanut siitä puseroa, niin kannattaako ottaa riski, että teen siitä jonkin aranneuleen ja lanka loppuukin sitten kesken? Ei kannattanut. Merino selvisi pelkällä kastumisella, väriä siihen ei sutattu. No entäs Texere Yarnsin ihan ohut viskoosisekoite? Se ei maksanutkaan paljon mitään, ei tulis isoa vahinkoa... Eih. Ei. Samaa lankaa ei saa enää Texereltäkään, ne myi Lontoon messuilla jäännöseriä, ja mulla oli sille ihan erilaiset värimaailmat suunniteltuina kuin mitä nyt oli puteleita ostettuna. Ei siis käyttäisi sitäkään, se jäisi odottamaan reissua Saksaan, missä myytäviä väriaineita en ole muualla nähnyt.

Pystytte varmaan sielunne silmillä kuvittelemaan minut juoksemassa ympäri kämppää kaapilta toiselle, epätoivoisesti penkomassa lankalaatikoita ja muovipusseja ja pikkunyssäköitä: täällä jossain on PAKKO olla sopivaa lankaa. Viimein kohdalle osui valkoista Novitan Floricaa, jota on jo aiemmin höystetty Kool Aidilla ja aidoilla tekstiiliväreillä ja molemmat kokeilut on onnistuneet ihan hienosti. Pyörittelin Floricat tyhjien isojen vesipullojen päälle, kastelin ne läpikotaisin ja sitten vielä upotin kahvinkeittimestä peräisin olevaan etikkaveteen, jotta villan kuidut aukaisivat.




















Värit oli tosiaan aavistuksen verran kuivahtaneita, mutta vesiliukoisia kun olivat, truuttasin niihin vähän vettä sekaan ja taas mentiin. Lämpö kuulemma edesauttoi värien kiinnittymistä. Mitäs muuta kuin värisörssätyt lankavyyhdet kaasulämmittimen päälle istuksimaan ja sitten huuhtelu vedessä ennen kuin ehtisin tuottaa turhan dramaattisia väriyhdistelmiä.






















Niin se säästö? Eipähän tarvinnut heittää etikkavettä viemäriin.

Ostin viikolla sitten uuden pullon etikkaa. 1,5 litran puteli maksoi 39 senttiä. Kahvinkeittimen puhdistamiseen sitä oli kulunut korkeintaan puoli desiä.

Joulumieltä vaan sinnekin! - Ho-ho-ho! Landlord's Christmas surprise:

Vuokraisännän edustaja soitti. Tuli häätö, tai siis tulee kohtapuoliin. Talo myydään, ja kuuden kuukauden kuluttua kaupanteosta pitäis kaikkien viiden vuokralaisen olla ulkona. Jippii. Loistavia uutisia näin joulun alla, eikö?

Oon mä tätä uumoillutkin, mutta ajoitus olis ehkä voinut olla vähän parempi. Hullu tunne: ihan kuin itse olis aiheuttanut tämän, vaikka kyse on ihan vaan rahasta. Kiinteistömarkkinat on täälläkin jatkuvasti kuumentuneet, ja vuokraisäntä kyllä osaa laskea kannattaako myydä vai vuokrata. Viime vuonna jo vuokrat nousi aika reippaasti ja silloin jo vähän inttailin, pitäiskö ruveta katselemaan jotain muuta kämppää. Tänä vuonna taas lomilta palatessani olin saanut vähemmän mukavia naapureita, joiden takia olin jo vähän enemmän tosissani harkinnut muuttoa. No, nytpä ei tartte enää miettiä mitä tekis, ratkaisu on vähän niin kuin ylhäältä annettu.

Ristipistoja en kyllä tee tänä iltana, kädet tärisee vähän liikaa. Onkohan kaapissa yhtään konjakkia?

I got a phone call today: the landlord will terminate my lease and sell the whole house and its five apartments. The tenants are all supposed to move out six months after the deal is closed, by the latest that is. Isn't that wonderful news, just the kind you want to hear a few days before Christmas?

Somehow I have expected this in the past months, so it's no real surprise - but the timing could be a bit better. And it's a funny feeling: I can't help thinking that I have caused this, although it's all about money. The real estate business is doing really well in Brussels at the moment, and it'll probably be more profitable to sell up than wait for any major renovations. Even in summer 2004, I was pondering whether I should stay here or not, after the rents went up rather radically, and lately there's been some other development I don't fancy so much. It's just that I hate moving, and as always in life, it's easier to stay put than jump into the unknown. Now I don't have to make the decision by myself, it's taken care of by someone else.

Yeah, it's not my fault and it's not that I'm immediately being thrown out, but my hands are shaking all the same. No cross stitching tonight, then. Maybe a glass of brandy?


Jaaha, ottaisko lärvit?














Wonder whether there's anything up there to make me feel better.

Käytän tässä samalla tilaisuutta hyväkseni ja esittelen naminamiostokseni: joulu ei ole joulu ilman portviiniä, ja tässä on just sopiva idea: viisi pikkupulloa, joita voi natustella pimeinä jouluiltoina. Pakkaukseen kuuluu myös lahjakortti, jolla voi vielä lunastaa kaupasta yhden täysikokoisen pullon omaa suosikkiaan.














Christmas wouldn't taste like Christmas if there wasn't any Port. And what a clever idea: there are five small bottles in this box, and after tasting them and finding your own favourite, there's a gift cheque, for the value of one full-size bottle. Hmm. It's so hard to choose.


Tavoilleni uskollisena kauhistelen pakkaamista ja muuttamista jo etukäteen. Siitä ei kyllä hyvää seuraa. Onneksi sentään jotkut kamppeet on kutakuinkin siisteissä riveissä, kuten esimerkiks cd:t. Ainakin osa niistä.





















If there's anything I'm good at, it's worrying. It'll be pure h*ll packing and moving all of my stuff. CDs (most of them) are in neat rows.


Kuten myös neulekirjat (ja röhönauru päälle).
















As are my knitting books (I'm glad you can't hear the manic laugh coming out of my throat).

Vielä bonuskuvat Nannalle. Mutta kyllä nyt hävettää: ei ole teemaan sopivia jouluverhoja. Pöytäliina olis, mutta se on kaapissa silittämättömänä. Oli muuten kovan onnen pöytäliina: se on ostettu samaan aikaan kuin tuo kahvikannu, ja kun ne oli ekaa kertaa käytössä, mulla sattui olemaan kylässä kova suomalaismieskolmikko. Oli kuin kolme itämaantietäjää olis pölähtänyt paikalle; jokaisella oli oma spesialiteettinsa. Yksi läikytti upouudelle pöytäliinalle kahvia, toinen suttasi siihen suklaata ja kolmas viimeisteli homman konjakilla. Mä olin siihen aikaan vielä niin paha suustani, että sain vain vaivoin pideltyä suuni kiinni. Teki mieli ehdottaa, että haetaanpas keittiöstä vähän terävämpi veitsi niin saadaan vielä verta tuohon liinalle, sitten se onkin kuin Omo-mainoksesta tempaistu.















And finally, some bonus pictures for Nanna. I don't have any matching Christmas curtains, though. Oh, and the tablecloth is still in the cupboard.


No mutta mikäs se siinä? Ei kai vaan ristipistoliina?





















Look what I found in the secret hiding place also known as the guest room. No, not another cross stitch project, I have had enough!

Voi kun sulle riittäis pieni taivas

Siinä meni viimeinen joulua edeltävä viikonloppu. Kolme iltaa jäljellä ennen kuin lähden Suomeen. Ristipistotyöstä tekemättä... no, kattokaa itte:

















Eli vähän vielä varjostuksia sinne ja tänne, noita pikkuisia kukkasia tsilulii heitellään muutama tonne puskiin ja sitten puuttuu vielä ylimmät pilvikuviot. Mutta niiden kanssa ei ole niin nökönuukaa jos ne nyt ei ihan mallia vastaakaan, jotain hörhellystä pystyn varmaan tekemään iltahämärissäkin ja vaikka kuinka väsyttäis. Melkoisella todennäköisyydellä valmistuu siis jouluksi, jiihaa! (Mutta näin meidän kesken, ainakin tässä Vervacon paketissa on ihmeellisiä virheitä. Pohjakuviosta löytyi kaksi pistoa mintunvihreää sellaisesta kohdasta, joka muuten on ruskea, ja parissa muussakin kohdassa olin vahvasti eri mieltä värivalinnasta. Vaan haetanneeko tuo, malli muuttui niin paljon muutenkin.) Vielä harkitsen tuon valkoisen aidan purkamista ja muuttamista edes vaaleanharmaaksi, niin se erottuisi paremmin keltaiselta pohjalta... vaan jospa teen ne pilvet nyt kuitenkin ensin, että varmasti valmistuu.

Neulomisetkin alkaa taas sujua, tai siis ne vähät mitä tuolta Wilma-taululta on aikaa jäänyt. Briossissa oli ilmeisesti kyse vain äkillisestä mielenhäiriöstä. Nyt se taas kulkee ihan nätisti. Bubbles-huivi puolestaan alkoi kuplia paremmin, kun otin käyttöön kaksi lankaa, ohuet ja paksut puikot ja lisäsin vielä kuplakerrosten määrää. Hih, ja sitten kun sitä venyttää, siitä saa tällaisen pötkylän. En oo vielä päättänyt, minkälainen huivi tuosta lopulta tulee.









Keskiviikkoiltana olin siis kaverin kanssa ulkona leikkimässä ja torstaina olinkin sitten ihan tattis. Piti mennä vaihteeksi bussilla töistä kotiin, mutta mitä pirua: huippukokouksen turvallisuusjärjestelyjen takia se alue, jossa bussin päätepysäkki sijaitsee, oli suljettu liikenteeltä. Juu, kyllähän mä tiedän että varsinkin tietty ikäluokka Suomessa syyttää ihan kaikesta EU:ta, mutta onkos kukaan ennen valittanut, että se rajoittaa myös neulomista? Jos mä tuun noilla pitkänlinjanbusseilla kotia kohti, matka kyllä kestää vähän pitempään kuin metrolla mutta ainakin siellä saa varmasti aina istumapaikan ja sikstoiseks mikä on siellä istuessa ja neuloessa. Täytyy kyllä tunnustaa, että suunnitelin tälle postaukselle jo otsikoksikin "EU:n budjettiriita vaaransi myös joululahjaneuleet" mutta eihän se olisi ollut totta. Eihän ole kyse joululahjoista, vaan mun neulomuksista noin yleensä.

Perjantaikin oli perinteinen. Mitä sitä ihminen muuta vois silloin tehdä kuin piparkakkutalon? Lauantaina piti olla neuletapaaminen noin 50 kilsan päässä sijaitsevalla pikkupaikkakunnalla, mutta meilläpäin tuli taas lunta ja varoitettiin myös myrskypuuskista, joten se keikka jäi nyt väliin. Sikäli ihan hyvä, että piparitalo ei oikein onnistunut eikä sitä olis kehdannut mihinkään tuliaisiksi viedäkään - ellen sitten olis rynnistänyt lauantaiaamuna ensimmäisenä kauppaan ja ostanut vähän korjailumateriaalia. Tossa mulla nyt nököttää pöydänkulmalla puolitekoinen piparkakkutalo ja tuijottaa mua syyttävästi. Laitoin siihen ikkunaverhoiksi leveää kirpeää omena- ja mansikkaremmiä, mistä innovaatiosta olen lapsellisen ylpeä. Ja liimapistooli on tästä pidetty kaukana: kaiken vois syödä jos haluais.

Tänään hyökkäsin heti aamusta paikalliseen kulttuurikeskukseen nauttimaan Suomea esittelevästä filmistä. Ou vau. Euroopan viimeiset erämaat kätkevät laajan petokannan, järvistä nousee noin kymmenkiloisia haukia tosta noin vaan, ja syksyllä maa peittyy ilmeisesti kokonaan makeisiin marjoihin, jotka kypsyvät yöttömässä yössä. Näin tapahtuu myös kaupungeissa, näytti vähän siltä. Niin ja ne harvat ihmiset, joita kuvissa näkyi, siirtyvät paikasta toiseen koiravaljakolla tai kesäaikaan järveä pitkin moottorikelkalla, pistelevät heinää seipäille ja osallistuvat välillä tukkilaiskisoihin, eukonkantoon tai suojalkapallokisoihin - ja koko ajan kännykkä korvalla tietysti. Joo, ihan hauska kulttuuripläjäys sinänsä, mutta mitähän ne meistä oikein ajattelee. Tosin sitä en oo kyllä tiennyt, että suomalaiset ovat tunnettuja elämänilostaan, joie de vivre.

Jeah. Mä meen nyt nauttimaan omasta elämästäni. Onhan siinä onnea kerrakseen, kun samalla reissulla kannoin maton itsepalvelupesulaan ja sain sen puhtaana takaisin. Äiskän kissa kehräsi mulle puhelimessa - äiti oli ollut eilen teatterireissussa ja kissa yksistään kotona. Wilma oli niin ONNELLINEN kun mamma tuli vielä kotio, tuli puskemaan luuria kun mä ja äiti puhuttiin puhelimessa. Joulusiiv...siis jouluraivauksessa löytyi noin kymmenen aloittamatonta tai keskeneräistä ristipistotyötä, ja huomenna on viimeinen päivä ennen joulua, jolloin voin laittaa kierrätykseen meneviä materiaaleja roskiskeräykseen. Edessä on siis pullojen ja purkkien tyhjentelyä ja huuhtomista. Jotenkin tuntuu, että erityisesti viinipulloja pitäis saada tyhjäksi ja kierrätykseen.

Tunnelmasta toiseen

Susanna, tuo neuleblogimaailman Seppo Räty, kirjoitti hiljattain ruman sanan niin kuin se sanotaan. Täällä alkaa kans rauhallinenkin ihminen hiiltyä, kun mikään ei ota onnistuakseen. Toisin sanoen hosumalla ei tule kuin just niitä - mulla on sekä paineita ristipistotyön valmistumisesta että huonoa tuuria ihan simppelienkin neulomusten kanssa. Työmatkaneuleetkaan ei edisty eikä muka olis oikein aikaakaan syventyä selvittämään, mikä menee pieleen. Mä haluaisin vaan jonkun aivottoman pikkutyön, jota vois tehdä aina silloin kun olis pikkasenkin aikaa.

Kovan onnen lapasen rannekeresori hakee edelleen muotoaan. Olen neulonut ja purkanut - ei tuu hyvä 2o2n eikä 1o1n. Innostuin sitten kokeilemaan kaksiväristä briossia. Muuten meni hyvin, mutta kerroksen vaihtumiskohta aiheutti aina ongelmia. Tiistai-iltana kattelin elokuvaa ja kuinka ollakaan, sehän alkoi yhtäkkiä sujua (kuvassa resorin aloituskohdasta muutama kerros ylöspäin). Keskiviikkona jatkoin hommaa bussissa työmatkalla - eihän siitä enää tullut yhtään mitään. Huomasin kyllä, että pieleen menee mutta jatkoin silti siinä toivossa, että kokeilemalla eri tapoja saisin sen taas onnistumaan ja purkaisin vaan välistä pois ton epäonnistuneen kohdan. Juu. Mitä mä oon sitä nyt sitten jatkanut yli 10 kerrosta ja aina menee väärin. Mä en jaksa, mä en jaksa.










Samoin tässä on myös elintarvikeväreillä värjättyjä lankoja. Taas olis mielessä ihan tarkkaan, minkälaisen huivin haluaisin tehdä. Siinä pitäis olla ISOJA kuplia, BIG bubbles. Vaanku ei näistä tule tarpeeksi pulleita. Taas menee purkuun.

Oli aikakin irrottautua stressaavista käsitöistä ja tehdä jotain kivaa välillä. Kaveri tuli pikavisiitille Brysseliin, ja kun mä vihdoin pääsin irrottautumaan töistä, pyörittiin ilta keskustan joulutorialueella. Pahoittelen huonoja kuvia - muistikortti oli melkein täynnä ja akku puolestaan melkein tyhjä, joten näissä ei ollut paljon valinnanvaraa. Aion mennä joku ilta uudestaan kuvaamaan joulutunnelmia; siellä on parikin erikoista karusellia lapsille; karusellieläimet on koottu lähinnä romumetallilta näyttävistä osista. Grand'Placen vanhojen rakennusten seiniin heijastetaan värillisiä kuvia - se näyttää jossain vaiheeessa aivan piparkakkutalolta. Jouluseimi on pystytetty, joulukuuset suojattu muovikuplan sisään ja lämpimästä säästä huolimatta luistinratakin on jäädytetty. Maailmanpyörä puolestaan ei oikein sovi suomalaiseen käsitykseen joulusta, vai kui?







Ah, ihania lapsuuden joulumuistoja: Jos et ole kiltisti, isi heittää sut hirviön kitaan.