Annen säästövinkit näin joulun alla

Ne teistä, jotka on seuranneet tätä blogia pitemmän aikaa, ovat ehkä huomanneet matkailun vähentyneen viime aikoina. (Tai sitten mä en enää vaan kerro kaikista reissuistani, hehheh.) Eikäku ihan oikeesti oli tarkoitus ottaa järki kouraan ja vähän rauhoittaa menoa ja menoja loppuvuodesta. Visa-laskukin meinasi lipsahtaa 2-sivuiseksi. Ei uskois, että olen joskus ollut tosi säästäväinen - ja kyllä mä vieläkin osaisin, jos vaan tahtoisin. Kai. Pitäisköhän kokeilla? Anyway, viime aikoina olen ainakin harjoitellut säästämistä.

Viikonloppureissuissa palaa turhan paljon rahaa, vaikka yleensä täältä saakin ostettua suht edullisia lentoja (paitsi Suomeen). Hotelli, vaikka halpakin, nostaa kuluja ja sitten tietysti ruuat, kahvit, ostokset. Parempi siis jäädä kotiin, eikö? Niinhän sitä luulisi. Perjantai-iltana ihan vaan pikainen vilkaisu Ebaylle: tuosta neulekirjasta pitääkin tehdä tarjous. Ja tuosta toisesta kans - vaikuttaa olevan tulossa varsinainen verilöyly, heitänpä minäkin jonkin tarjouksen kehiin. Ja kun nyt kerran tulee valvottua, niin samallahan pidän silmällä paria muutakin. Ai kato, Australiassa on myynnissä jotain sellaista, jota en ole koskaan nähnyt.

Lopputulos: lauantain ja sunnuntain välinen yö käytännössä katsoen valvottu kokonaan. Väsymyksen sumentamat aivot ei pysty laskemaan todellisia kustannuksia. Heittäydyt mukaan huutokauppariehaan, ja mitä sen väliä jos jokin tavara tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olisi ollut järkevää maksaa, eipähän ainakaan kukaan muu saa sitä! Njäh-njäh!

Kotonaolo on harvinaista herkkua myös siinä mielessä, että kerrankin on aikaa penkoa kaappeja. Kappas, tämmöistäkin lankaa on joskus tullut ostettua ja ihan 300 grammaa. Löytyisköhän tätä mistään lisää, jos vähän vaan vilkaisis internetin lankakauppoja? Kappas vaan, USA:ssa on vielä jollakulla vähän jäljellä. Tilataan pois. Mutta nyt pitää säästää: pyydän siis myyjää valitsemaan edullisimman lähetystavan ja kirjoitan vielä erikseen, että maapostillakin voi lähettää, ei näillä ole mitään kiirettä. Vaan mitäpä tekee myyjä? Menee postitoimistoon, lähettää langat kirjattuna kirjeenä Global Priority -luokassa ja kehtaa sitten vielä lähestyä sähköpostitse: näiden lähettäminen tulikin odotettua kalliimmaksi, joten nappasin nyt sitten vielä luottokortiltasi lisää 15 dollaria posti- ja käsittelymaksuja. Noin me säästettiin, hopsistakeikkaa.

Onneksi olen saanut aikaan todellistakin säästöä. Jossakin edellisessä postauksessa luettelin, kuinka kaikki vehkeet hajoaa ja niitä pitäis huoltaa ja plääplää. Yhtenä sunnuntaina kyllästyin kahvinkeittimen hitaaseen suodatustahtiin ja aattelin puhdistaa sen. Vettä vaan säiliöön, kunnon loraus etikkaa perään ja ilmeisesti kalkit liukeni, sillä kotvasen kuluttua keittiössä höyrysikin kannullinen kuumaa etikkavettä. Vaan mitäpä sille tekisi? Eihän sitä nyt viemäriin voi sellaisenaan päästää, jotain hyötykäyttöä pitää keksiä. Jos vaikka värjäis vähän lankaa, siihenhän voi käyttää etikkavettä.

Tää kuulostaa taas ihan kahelilta, mutta ihan oikeesti kävin keskustelua itseni kanssa - ihan kuin toisella olkapäällä olis istunut tylsä harmaa Järki ja toisella Inspiraatio, ja kumpikin huuteli mulle omiaan. Jos olisin sitä järjen ääntä kuunnellut alusta asti, en olis edes koko hommaan ruvennut nyt kun näitä projekteja kurkkii vähän joka nurkasta. Inspiraatio siis voitti ihan periaattellisen taistelun: jotain oli värjättävä ja vähän äkkiä.

Harkitsevaisuus ei välttämättä kuulu mun hyveisiin, tai siis silloin kun inspiraatio iskee, mulla ei ole minkäänlaista itsehillintää. Nytkin olis kannattanut istua vaan ihan hiljaa paikoillaan kunnes innostus olisi mennyt ohi. Sen sijaan hyökkäsin lanka- ja värivarastoilleni miettimään, mitä sieltä uhraisin. Olen muutama viikko sitten ostanut askartelukaupasta tekstiilivärejä, jotka vaikutti vähän kuivahtaneilta ja muutenkaan en ollut ihan vakuuttunut niiden sopivuudesta langan värjäämiseen. Niinpä kokeilulangaksi ei ehkä kannattanut käyttää niitä parhaita silkkejä. Mitä sitten? Kävin jo nappaamassa Roomasta ostetuista luonnonvalkoisista merinoista yhden kerän, purin sen vyyhdeksi ja kastelinkin juoksevassa vedessä. Vihdoin järki voitti: joo, onhan sitä lankaa ostettuna runsaasti, mutta kun en ole vielä edes aloittanut siitä puseroa, niin kannattaako ottaa riski, että teen siitä jonkin aranneuleen ja lanka loppuukin sitten kesken? Ei kannattanut. Merino selvisi pelkällä kastumisella, väriä siihen ei sutattu. No entäs Texere Yarnsin ihan ohut viskoosisekoite? Se ei maksanutkaan paljon mitään, ei tulis isoa vahinkoa... Eih. Ei. Samaa lankaa ei saa enää Texereltäkään, ne myi Lontoon messuilla jäännöseriä, ja mulla oli sille ihan erilaiset värimaailmat suunniteltuina kuin mitä nyt oli puteleita ostettuna. Ei siis käyttäisi sitäkään, se jäisi odottamaan reissua Saksaan, missä myytäviä väriaineita en ole muualla nähnyt.

Pystytte varmaan sielunne silmillä kuvittelemaan minut juoksemassa ympäri kämppää kaapilta toiselle, epätoivoisesti penkomassa lankalaatikoita ja muovipusseja ja pikkunyssäköitä: täällä jossain on PAKKO olla sopivaa lankaa. Viimein kohdalle osui valkoista Novitan Floricaa, jota on jo aiemmin höystetty Kool Aidilla ja aidoilla tekstiiliväreillä ja molemmat kokeilut on onnistuneet ihan hienosti. Pyörittelin Floricat tyhjien isojen vesipullojen päälle, kastelin ne läpikotaisin ja sitten vielä upotin kahvinkeittimestä peräisin olevaan etikkaveteen, jotta villan kuidut aukaisivat.




















Värit oli tosiaan aavistuksen verran kuivahtaneita, mutta vesiliukoisia kun olivat, truuttasin niihin vähän vettä sekaan ja taas mentiin. Lämpö kuulemma edesauttoi värien kiinnittymistä. Mitäs muuta kuin värisörssätyt lankavyyhdet kaasulämmittimen päälle istuksimaan ja sitten huuhtelu vedessä ennen kuin ehtisin tuottaa turhan dramaattisia väriyhdistelmiä.






















Niin se säästö? Eipähän tarvinnut heittää etikkavettä viemäriin.

Ostin viikolla sitten uuden pullon etikkaa. 1,5 litran puteli maksoi 39 senttiä. Kahvinkeittimen puhdistamiseen sitä oli kulunut korkeintaan puoli desiä.