Working in a coal mine, goin' down down down

Artist: Lee Dorsey Lyrics
Song: Working In A Coalmine Lyrics

Workin' in a coal mine
Goin' down down down
Workin' in a coal mine
Whop! about to slip down
Five o'clock in the mornin'
I'm all ready up and gone
Lord I am so tired
How long can this go on?

Cos I'm on call in the mornin'
Oh I go by the coal
But when Saturday goes around
I'm too tired for havin' fun (Too tired for having fun)



Varoitus: nyt ei ole tulossa mitään neulomisaiheista (paitsi vilautan pari kuvaa edellisviikonlopun lankavärjäyksistä). Työtyö ja ristipistotyö vie ajan ja mehut, ja jos jotain mukavaa välillä tapahtuukin, en muka ehdi kertoa edes niistä hetkistä, koska nekin ovat pois kissapistelystä. Haluan kuitenkin postata tämän jutun ihan päiväkirjamielessä – jos joskus jälkikäteen muistelen joulunalusaikaa 2005, niin se oli silloin kun Anne ristipistoja teki. Terapeuttinen käninäpostaus sallittaneen aina välillä?

Sorry, I’m just moaning and groaning about having so little free time, no matter what I do, I have a feeling that I should be working on the infamous cross stitch project. I hope to return to this weekend’s activities at some point, but as things are at the moment, I’ll just flash a couple of photos from previous weekend when I dyed some yarns.



Kännykän muistikortti ei ilmeisesti saa kunnolla kosketusta tai jotain muuta häikkää siellä on, koska aina silloin tällöin näyttöön tulee teksti "Insert SIM card" tjsp. Siellähän se on! Ehkä se on jotenkin kulunut, kun olen vaihdellut Suomen ja Belgian kortteja aina lomilla käydessäni. Suomen kortti vaihdettiin uuteen jokin aika sitten, belgialainen on kuutisen vuotta vanha. Hyvä puoli: sehän on pelkkää säästöä, kun tekstiviestit on jääneet niin vähille viime aikoina.

Sähköpostin roskapostisuodatin on liiankin terhakka. Viime aikoina sinne on mennyt paljonkin tutuilta lähettäjiltä sellaista postia, joka on aiemmin tullut ihan hienosti perille enkä ole siis edes osannut arvata, että ne menis jotenkin automaattisesti spammilaatikkoon. Pyydän siis anteeksi sähköpostiohjelmani puolesta, jos ei ole kuulunut vastausta; ei ole ollut tarkoitus jättää mihinkään vastaamatta. Näyttää vaan siltä, että jos viesti on lähetetty kerralla useammalle vastaanottajalle, tai jos on vastannut suoraan edelliseen viestiin niin että otsikkoon on tullut RE: tai VS:, niin viesti on mennyt Viagra-mainosten kanssa samaan syssyyn. Hassua myös, että joistakin tänne kirjoitetuista kommenteista tulee ihan nätisti ilmoitus privaattiboksiin, kun taas jotkut niistäkin menee suoraan bulk-boksiin. Niin että jos kaipaatte meitsiltä vastausta, niin pyydän ystävällisesti lähestymään uudelleen.

Läppärin cd/dvd-asema ei toimi. En voi tallennella kuvia muuta kuin suoraan tietsikalle, ja sitten taas aiemmin säilötyt kuvat on hienosti rompulla, vaan eipä pääse niitä katselemaan. Mitäs muuta? Pesukone jytisee lingotessa; huolto ei varmaan tekis pahaa. Katosta pimenee lamppuja harva se ilta, matto pitäis viedä pesulaan, autoa tarttis käyttää vähän moukaroitavana ja ostaa+vaihtaa/vaihdattaa siihen takarenkaat, mutta mitä tekee emäntä? Istuu sohvalla ikkunan vieressä ja tekee raivokkaasti ristipistoja. Suomi-lomaan on aikaa vähän reilu viikko; taulusta puuttuu vielä aika paljon (en ole viitsinyt laskea tarkkaa ruutumäärää, vaan käytän senkin ajan pistelyyn). Ei varmaan pitäis sanoa ääneen, mutta 'sairas'loman mahdollisuus on vilahtanut mielessä. Siihen ei vaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Meillä siirryttiin töissä joulukuun alussa (muka) sähköiseen seurantajärjestelmään, ja kuten niin usein uudistuksien kanssa, se kyllä nopeuttaa töitä mutta siihen menee vain vähän enemmän aikaa, kuten virallinen selitys taitaa kuulua. Alkuaikoina päivittäinen työmäärä lisääntyi jopa kahdella tunnilla, ja meillähän ei tunneta liukumien tai ylityön käsitettä – on vaan tehtäviä töitä. Meidän atk-porukka vaan vaikuttaa suoraan sanoen kädettömältä ja niiltä saa niin naurettavia selityksiä, etten käsitä miten ne kehtaa päästellä moista soopaa suustaan. Toisaalta sitten myös ylemmän tason työntekijöistä on löytynyt yllättävää luovuutta. En ole tiennytkään, että ne ovat noin kekseliäitä tekemään vääriä ratkaisuja ja tulkitsemaan ohjeita ja pyyntöjä niin moniselitteisesti. Juu, olen toki tiennyt että sitä ne tekee työkseen, tulkitsee siis muiden sanomisia ja kirjoituksia, mutta tämä menee nyt vähän liian pitkälle. Päivän sana on siis "sähköinen" seuranta. Kohta täällä ei ole muuta sähköistä kuin ilmapiiri.

Työmatkaneulontakin on jäänyt samasta syystä vähiin. Tulin kolmena päivänä omalla autolla töihin siinä toivossa, että ehtisin käydä ruokatunnilla Ikeassa ostamassa piparkakkutaloelementtipakkauksen (olin aatellut viedä semmoisen – siis koristeltuna – tuliaisiksi pariin paikkaan, jossa piti käydä viikonlopun aikana). Muuten hyvä suunnitelma, mutta kahtena päivänä ei ollut toivoakaan pitää edes minimittaista ruokatuntia, ja kun sitten eräänä päivänä vaan lähdin ja kaahasin Ikeaan, työpäivä venähtikin sitten illasta. Voin kertoa, että kun perjantaina tulee rättiväsyneenä töistä, tämä näky keittiön pöydällä ei hirveesti inspiroi. Äääh. Täkäläisistä kaupoista ei oo kauheen helppo löytää koristeluun soveltuvia irtokarkkeja.













Nyt on sitten hankittu palovammoja kuumassa sokerissa, ja jos sormet ei muuten ole tarpeeksi kipeät, olen pistellyt kissataulua verenmaku suussa. On se kieltämättä edistynytkin varsinkin edellisviikonlopun ansiosta. Vieläkään en ole valmis antamaan periksi – ilahtuiskohan äiti tapaninpäivälahjasta, jos tää ei ihan joululahjaksi valmistuisikaan? Ja taas täytyy känistä: miksi, oi miksi en uskonut värisilmääni, joka väitti, että valkoinen aita keltaisella pohjalla ei erotu tarpeeksi hyvin eikä siinä kohdassa ole pakko seurata mallia ihan orjallisesti. Seurasin kuitenkin, ja tommonen se nyt on. Just kun olin iloinnut, ettei sentään tartte ährätä jälkipistojen kanssa. Ne taitaa kuitenkin olla pienempi paha kuin tuon kohdan purkaminen.