Hmm. Mitähän tällä viikolla purkaisi?

Kaikki toki tietää laihdutuksen jojo-ilmiön: paino menee ensin alas ja sitten taas ylös, välillä taas vähän lisää alas ja sitten taas paljon ylös. Mutta mä pelkään, että mun neulomiseen on myös pesiytynyt jojo-ilmiö. Tunnetaan myös Penelope-ilmiönä tai vuorovesi-ilmiönä. Ylös-alas, neulotaan-puretaan tai ristipistojen ollessa kyseessä 'pistellään yksi päivä, puretaan kolme iltaa'.

Piti tässä aloittaa uusi työmatkaneule, koska a) kauan keskeneräisenä roikkunut yksi huivi valmistui ja b)toisaalta huivit yleisilmiönä alkoi vähitellen kyllästyttää, vaikka nyt onkin ollut erinomainen syksy sekä huivisään että huivisadon kannalta.

Aloitin ensin käsineitä vähän paksummasta merinovillasta. Suvaitsen olla valmistajan kanssa aika rankasti eri mieltä puikkosuosituksesta. Ensin oli puikoilla liikaa silmukoita, mutta 2o2n-neule ei oikein sovellu hienosäätöön. 16 silmukkaa puikolla on liikaa, 12 tuntuu liian vähältä. Purin teelmään. Kokeilin 1o1n-joustetta. Tuntui paljon ohuemmalta. Purkuun. Uusi yritys perusjoustimella; tulee ihme möykkyjä ja epätasaisia kohtia. Vika langasssa vai tekijässä? Purkuun. Kokeiliskohan vielä briossia kahdella värillä?














Seuraava suunnitelma oli Phildarin silkkilangasta tehtävä... huivi. (No joo joo, ne on helppoja tehtäviä ja mä hukun kohta sukkiin.) Aattelin, että sen kanssa ei oikein voi epäonnistua. Tein kesällä samanlaisen NHV2-vaihtokaverille ja näin meidän kesken tykkäsin huivista niin paljon että meinasi olla vaikeuksia luopua siitä. Hiljattain tuli sitten jostain laatikosta vastaan samaa lankaa, joten ei muuta kuin silmukoita luomaan. Muuten hyvä, mutta muutaman sentin kuluttua muistin, mitä piti korjata: valmiissa huivissa on neljä pystyraitaa ja mä haluaisin omaani symmetriasyistä viisi. Eli huivi levenee, riittääkö lanka? (Miten tuo viimeksi kirjoittamani alkaa kuulostaa niin tutulta? Neuloin huivin, lanka loppui kesken - kuinkahan monta kertaa se on tapahtunut tänäkin vuonna.)


















Siinä sitä työmatkat mukavasti menikin neuloessa jotakin, jonka tiesi purkavansa heti kotiin päästyään. Ja jos purkaminen muuten loppui kesken, olihan täällä odottamassa uskollinen ristipistotyö. Mutta minne hävisi kissan peffa?








Muuten, jos tässä äänestyksessä olis kategoria "vuoden tylsin blogientry", niin olisin varmaan aika vahvoilla tämän postaukseni kanssa. Noh, sekä pimeyttä ja väriä esitellään taas kohtapuoliin.