Kehrää, kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen

Niinpä, näkis vaan. Ei näillä taidoilla.

Olen liittynyt ikivanhaan naissukupolvien ketjuun ja opetellut kehräämään. Siis yritin opetella, tulokset on vaan surkuhupaisia. Mummulassa oli aina lampaita ja mummo itse (tietenkin) kulmakunnan paras kehrääjä, jolle tuotiin villoja ja pellavia ties mistä asti. Minua mummo ei ehtinyt opettaa; ei edes yrittänyt, kun mulla menee heti hermot jos en osaa jotakin kerrasta. Näistä lähtökohdista oli siis *erittäin hyvä idea* mennä kehruukurssille Belgiassa, jonka virallisista kielistä en osaa kumpaakaan kunnolla, en ainakaan lammassanastoa. Onneksi Pirkko on juuri koostanut tämän alan monikieliset termistöt, ne olin ehtinyt tulostaa töissä ja lukea ennen kurssin alkua. Tosin olisin tarvinnut myös jonkinlaisen "kehruuta idiooteille" -kuvaston, että olisin ymmärtänyt osan näistä suomenkielisistäkin jutuista. Kuten:

armi = pystysuora rukin osa, johon tortti kiinnitetään


Ohjaaja asui samassa talossa, jossa kurssi pidettiin. Jo ovelta löi vastaan vahva lampaanhaju. Ihmekös tuo, kun olohuoneessa näytti retkottavan pari uuhta. Lähempi tarkastelu osoitti ne tosin vaarattomiksi. Tämmöiset kopat meille lyötiin ensin eteen:
















Eikä mennyt kolmeakaan tuntia, kun jotain oli jo saatu aikaan.



Yläkerrassa taas oli opettajan varastohuone. Jotenkin hän tuntui ensin vastahakoiselta päästämään meitä sinne, mutta mekös siitä välitettiin. Pakko oli päästä pöyhimään. Melkein joka seinällä oli hyllyt lattiast kattoon asti - villaa, silkkiä ja muita kuituja sekä värjättyinä että värjäämättöminä sekä pieni ammattiin liittyvä kirjasto. Värjäyskurssejakin järjestetään, mutta kuulemma vain kesäaikaan kun tarkenee huuhdella vyyhdit ulkosalla



Tällä kurssilla noustiin todella tyvestä puuhun. Ensin me ei saatu edes karstata villatuppojamme, vaan piti yrittää tuhertaa jotakin pesemättömien karstaamattomien lammaspalojen kanssa. Vaan sitten kun saatiin käyttöön tämmöinen karstarumpu, homma alkoi oikeastaan vasta pelittää.




Kurssikaveri pisti oikein ranttaliksi ja pyöräytti aivan ihanan punasävyisen hötsäkkeen. Minunkin olis tehnyt mieli, mutta ujona suomalaisena en kehdannut ottaa kovin paljon villoja kun oli sanottu, että kehrätään vaan ihan vähän ennen lounasta. Harmittaa.



Kuva ei tee täyttä oikeutta väreille.



Yläkerran varastohuoneessa oli omistajattaren kokeiluja. Kattokaa nyt tätäkin sinitaivasta.















Suurin osa oli värjätty kasviväreillä.


Kyllä mun täytyy se loft-asunto vuokrata, että saan samanlailla kaikki materiaalivarastot esille.




















Omalta osaltani voi päivän annin kiteyttää seuraavasti: Paljon on tässäkin huushollissa lankaa, mutta tänään kehräämäni vievät voiton monessakin eri luokassa. En muista äkkiseltään, että mulla olisi yhtä haisevaa, yhtä rumaa ja yhtä kallista lankaa ennestään. Se tietysti lohduttaa, että ei kuuden ja puolen tunnin kurssilla paljon ehdi lankoja tärväämään.

En sitten käyttänyt niitä omia merinojani lainkaan. Tajusin kyllä hyvin nopeasti, että olen surkea kehrääjä ja halusin siis säästää ne villat johonkin myöhempään ajankohtaan, jos vaikka ehtisin käydä lisää kursseja tässä kevään mittaan. Ihan oikeesti lopputulos sekä itkettää että naurattaa. Jos näistä meinais jotain neuloa, sais kyllä käyttää kaikkia mahdollisia puikkokokoja väliltä 2 mm ja 12 mm.