Sunday, January 22, 2006

Kehrää, kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen

Niinpä, näkis vaan. Ei näillä taidoilla.

Olen liittynyt ikivanhaan naissukupolvien ketjuun ja opetellut kehräämään. Siis yritin opetella, tulokset on vaan surkuhupaisia. Mummulassa oli aina lampaita ja mummo itse (tietenkin) kulmakunnan paras kehrääjä, jolle tuotiin villoja ja pellavia ties mistä asti. Minua mummo ei ehtinyt opettaa; ei edes yrittänyt, kun mulla menee heti hermot jos en osaa jotakin kerrasta. Näistä lähtökohdista oli siis *erittäin hyvä idea* mennä kehruukurssille Belgiassa, jonka virallisista kielistä en osaa kumpaakaan kunnolla, en ainakaan lammassanastoa. Onneksi Pirkko on juuri koostanut tämän alan monikieliset termistöt, ne olin ehtinyt tulostaa töissä ja lukea ennen kurssin alkua. Tosin olisin tarvinnut myös jonkinlaisen "kehruuta idiooteille" -kuvaston, että olisin ymmärtänyt osan näistä suomenkielisistäkin jutuista. Kuten:

armi = pystysuora rukin osa, johon tortti kiinnitetään


Ohjaaja asui samassa talossa, jossa kurssi pidettiin. Jo ovelta löi vastaan vahva lampaanhaju. Ihmekös tuo, kun olohuoneessa näytti retkottavan pari uuhta. Lähempi tarkastelu osoitti ne tosin vaarattomiksi. Tämmöiset kopat meille lyötiin ensin eteen:
















Eikä mennyt kolmeakaan tuntia, kun jotain oli jo saatu aikaan.



Yläkerrassa taas oli opettajan varastohuone. Jotenkin hän tuntui ensin vastahakoiselta päästämään meitä sinne, mutta mekös siitä välitettiin. Pakko oli päästä pöyhimään. Melkein joka seinällä oli hyllyt lattiast kattoon asti - villaa, silkkiä ja muita kuituja sekä värjättyinä että värjäämättöminä sekä pieni ammattiin liittyvä kirjasto. Värjäyskurssejakin järjestetään, mutta kuulemma vain kesäaikaan kun tarkenee huuhdella vyyhdit ulkosalla



Tällä kurssilla noustiin todella tyvestä puuhun. Ensin me ei saatu edes karstata villatuppojamme, vaan piti yrittää tuhertaa jotakin pesemättömien karstaamattomien lammaspalojen kanssa. Vaan sitten kun saatiin käyttöön tämmöinen karstarumpu, homma alkoi oikeastaan vasta pelittää.




Kurssikaveri pisti oikein ranttaliksi ja pyöräytti aivan ihanan punasävyisen hötsäkkeen. Minunkin olis tehnyt mieli, mutta ujona suomalaisena en kehdannut ottaa kovin paljon villoja kun oli sanottu, että kehrätään vaan ihan vähän ennen lounasta. Harmittaa.



Kuva ei tee täyttä oikeutta väreille.



Yläkerran varastohuoneessa oli omistajattaren kokeiluja. Kattokaa nyt tätäkin sinitaivasta.















Suurin osa oli värjätty kasviväreillä.


Kyllä mun täytyy se loft-asunto vuokrata, että saan samanlailla kaikki materiaalivarastot esille.




















Omalta osaltani voi päivän annin kiteyttää seuraavasti: Paljon on tässäkin huushollissa lankaa, mutta tänään kehräämäni vievät voiton monessakin eri luokassa. En muista äkkiseltään, että mulla olisi yhtä haisevaa, yhtä rumaa ja yhtä kallista lankaa ennestään. Se tietysti lohduttaa, että ei kuuden ja puolen tunnin kurssilla paljon ehdi lankoja tärväämään.

En sitten käyttänyt niitä omia merinojani lainkaan. Tajusin kyllä hyvin nopeasti, että olen surkea kehrääjä ja halusin siis säästää ne villat johonkin myöhempään ajankohtaan, jos vaikka ehtisin käydä lisää kursseja tässä kevään mittaan. Ihan oikeesti lopputulos sekä itkettää että naurattaa. Jos näistä meinais jotain neuloa, sais kyllä käyttää kaikkia mahdollisia puikkokokoja väliltä 2 mm ja 12 mm.

16 comments:

Pirkko said...

Alku aina hankalaa, mutta kyllä sinusta vielä kehrääjä tulee. Se vaatii kyllä tuntikausien harjoittelun. Minussa on myös runsaasti kärsimättömän vikaa, mutta kehruu on siinä hyvä opettaja ;)

Minusta on aivan mahtava juttu, että joku muukin suomalainen kehrääjä bloggaa ja esitteleen tuotoksiaan!!!

Nuo sinun aikaansaannokset sentään näyttävät langalta; minä sain aikaiseksi eka kerroilla vain jonkinlaista joustamatonta narua tai köyttä, jota ei voinut langaksi edes kutsua. Meinaan kyllä kehystää sen joku päivä =)

Ja tuosta sanastosta. Termit on koottu kahdesta suomenkielisestä kirjasta, jotka sivuilla on mainittu. Minullakin on aika hämärä kuva sisällöistä, vaikka Alden Amosin kirjassa on kyllä paljon kuvia (voin suositella). Tortti on "häkkyrä", jonka ympärille villa tai pitkä pellavakuitu kiinnitetään kehräystä varten; harkki on melkein sama, mutta käytetty kai pellavarohtimien (lyhyiden kuitujen) kehruuseen. Englanniksi molemmat ovat "distaff". Mallit ilmeisesti vaihtelevat maittain. Lisää näistä ehkä, jos ja kun joskus kokeilen pellavan kehräystäkin.

KristiinaS said...

Moi taas, siis näkyy ne kuvat erin tässä kirjoituksessa mutta suurennettuna ne on sitten samat.

KirsiÄr said...

Nuohan näyttävät ihan trendilangoilta.

Tiedän tuon "ei tartte opettaa"-ominaisuuden, se on tuttu täälläkin. Mutta uskopas vain, seuraavalla kerralla kun tartut rukkiin, homma sujuu jo 200 % paremmin. Kehräämisessä täytyy kuitenkin varmaan oppia ihan uusi motorinen taito, ei sellaista opi kerralla.

nanna said...

No mutta nuohan näyttää jo ihan siltä, että hintalappu kiinni (kallis) ja myymään (jenkeille) - siitä vaan "luo 10 s 20 mm puikoilla ja neule kunnes lanka loppuu" huiveja neulomaan! En ole koskaan itse kehrännyt, mutta ei nuo varmaan maailman huonoimmat ensimmäiset tuotokset ole.
Täällä meilläpäin harjoitetaan tee-se-itse sähkötöitä. Tulin tsekkaamaan blogeja ennnen kuin uskallan tarttua tonkeihin ja narskauttaa parit johdot poikki. Voi nimittäin olla viimeinen tekoni, jos virtasta vielä kulkee jossain...

Stricker said...

Hiljaa hyvä tulee ja harjoitus tekee mestarin! Olen kuullut monen aloittelevan kehrääjän valittavan, että oli tosi vaikeaa, mutta kun sitä kehruukokemusta tulee, alkaa langoistakin tulla sellaisia, mitä kehrääjä haluaa :-). Ja kuulemma rukitkin ovat omia persoonoitaan ja toisilla on helpompi aloitella yms. Ja kyllä nuo langat ovat minun mielestäni kauniita! Odotahan vaan, kun minä saan käsipelini ... saan nimittäin tuttavalta sellaisen "Handspindel":in ja aion kokeilla sitä samaan hommaan :-). Menee varmaan ikä ja terveys ja hermot heti, mutta pakko on kokeilla :-)

Ziina said...

kokeile värttinällä kehräämistä ensin, se on hauskaa ja hieman helpompaa

Johanna K said...

Juu ei kun Manos del Belgium -lätkää vaan noihin kiinni, ja myyntiin.

Hinta pitää olla varmaan kohtalaisen korkealla, jotta saat kaikki tulevat kehruuharrastuksen vermeet rahoitettua...

AnneV said...

Ai kun te olette sitten kannustavia! Kiitos! Mä olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että hermostuisin heti alkuvaiheessa, hyppisin vähän aikaa kiukusta punaisena tasajalkaa ja poistuisin sitten paikalta autonrenkaat kirskuen. Tuota Johannan skenaariota eli täydellisten kehruuvermeiden hankkimista en ole vielä edes ajatellut. Ei oo ensinnäkään tilaa tässä kämpässä ja sikstoiseks tuommoinen perusmallinen hollantilainen Louët maksaa nelisensataa euroa. Hmm. Ostaisko autoon takarenkaan/t vai rukin? Ja kuinka monta valmista kashmir-kerää sillä summalla sais Lillestä? Puhumattakaan sitten siitä, jos niitä tosiaan rupeisi värjäämään ja kaupittelisi yli 50 dollarilla kerä? Hmm. Elämä on valintoja täynnä.

Ziinan ehdottama värttinä vois olla ihan kokeilemisen arvoinen sekin. Taidan ruveta askartelemaan, semminkin kun olen töksäyttänyt vasemman etusormeni johonkin ja se tuntuu juurestaan tulehtuneelta. Tämähän tässä enää puuttuu, olympialaiset tulossa ja kaikki...

Niina said...

Mut hei, tuohan on juuri sitä trendilankaa :-) Muutkin ovat näemmä huomanneet...ja eikun kauhea hintalappu vaan kiinni ja myymään jenkeille!

Emily said...

I can't understand anything you wrote, but from the pictures I can easily see you went to Monique for a spinning class! I go there too, bougth my newest spinning wheel there and my carder, and I go there to get yarn! It's only 30 min from my house, but it probably wasn't far from you either!

Seems like you had a nice time!

Greets!

AnneV said...

Hi Emily, you certainly have an eye for a detail! Yes, that's where I spent last Sunday, and I was going to write and English summary as well, just haven't had the time (or should I say that I couldn't see anything under the hat I made on Sunday night).

That sounds a bit scary - bought your *newest* spinning wheel there. What happened to the old one?

I've just joked that whatever I produced on Sunday isn't really yarn, and if it is, it's the smelliest, one of the most expensive and definitely the ugliest yarn in this household!

Lotta said...

Tuo alin on aivan jumalaisen kaunista, jos se noin itkettää niin lähetä paketti vaan tulemaan tänne päin :D

la sof said...

no need to add english text : photos are efficient enought : what a great place!

Anonymous said...

rofl...

Ehkä tuokin homma tosiaan vaatii muutaman kerran ennenkö on proo.? Minunkin tekisi ihan hirveästi mieleni oppia, joten voit sillä mielellä alkaa reenata että sitten pirät meille kurssin Tammesterissä.

Juu. Ja ollaan sitten likkojen kanssa jo alettu suunnittelemaan reissua sinne Lilleen, eikö sinne joku Ryanairi lentäis. Jotta ala vaan sitä loftia hommata. Myö tullaan siihen lattialle siskonpetiin yöks.

tippi

AnneV said...

Nyt täytyy tuottaa Lotalle pettymys: noista määristä ei kyllä kenenkään mieli parane... ei tuosta saisi tehtyä yhtään mitään. Olen vähän katsellut tuotoksiani sillä silmällä, että ne saattavat hyvin nopeasti löytää itsensä pesukoneesta vapaalankahuovuttumasta. Katsotaan, eiköhän tässä taas joku ilta inspiraatio iske kuin metrin halolla.

Tippi: pahus kun se edellinen lofti oli jo vuokrattu, tosin löysin tilalle toisen: 360 neliötä. Hihittelin jo sitäkin, että sinne täytyisi hankkia sellainen automaatti-imuri, joka siellä siivoilis päivät pitkät itekseen kun mamma on töissä.

Ja lähettäkää hyvät ihmiset vaan palautetta Ryanairille! Ehdottomasti pitäis saada aikaan reitti Tampereen ja Charleroin välille. Siitä on aika ajoin ollut puhettakin, ei vaan ole avattu. Charleroista (tunnetaan myös nimellä Brussels South) olisi Lilleen suht kivuton junayhteys, vähän yli tunnin muistaakseni. Aatelkaa ny, kuinka paljon yhdellä tuommoisella langanostoreissulla ollenkaan säästäiskään (ja hyvästi vaan, otsonikerros).

Ei mutta nyt tuli taas liikeidea: mä hommaan sinne loftiin kymmenen rukkia vierekkäin, ja Neulova Lehmä tulee pitämään ne kurssit! Joo! Joo!

Sofie: this is a bit scary. There's going to be a Finnish invasion to the shop in Lille. They seem to be ready to hijack a plane - too bad that Ryanair doesn't have a direct flight between Finland and Belgium/France.

Yep, I spent last Sunday on a spinning course, and cannot decide whether I should laugh or cry when I'm looking at my own attempts to spin yarn. Pathetic!

Neulova lehmä said...

Jahas, nyt minä vasta huomasin, että sulla oli suunnitelmia mun pään menoksi. Mielellänihän minä sinne tulisin. Ja sujuvasti ranskaa haastaisin. Kunhan ensin hommaisit mulle sieltä työpaikan, sellaisen mistä saisi oikein palkkaakin. Ja miehelle kans (se on projektipäällikkö ja tällä hetkellä työtön). Tästä on oikein sanonta: kun lehmät lentää...