Monday, January 09, 2006

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret - Postcards from the Edge

Äitimuori oli taas muutaman päivän matkoilla (kyllä noi eläkeläiset on sitten kiireisiä). Tänään hänellä olis ollut kovasti kerrottavaa reissustaan, ja mulla sitten taas kauhea luomisvimma päällä. Vähän vaan narrasin äiskää.

Ä: - No hei ja terveisiä Tukholmasta! Wilma oli käyttäytynyt nätisti ja tuonut hoitotädille hiiripaistia. Tukholmassa oli kylmä ja ...
Anne: - Aha. Jaa. Kiva. Juu. (repii villaa tupsuiksi ja asettelee sitä lakanan päälle.)




























My mother paid a visit to her eldest daughter and asked a friend of hers to take care of the cat while she was away. She got back today, called me and had so much to tell about her trip - and to find out some details about my flat hunt. Too bad that I was in the middle of a whirlwind of creation, so I wasn't much of a conversationalist.

Mom: - Hello, how are you? The cat has behaved extremely well, as always. It was cold in Stockholm and ....
Me: - Uh-huh. Good. That's nice to hear. (in the meantime, I'm trying to cover an old bedsheet with an even layer of wool.)


Ä: No, jokos olet löytänyt uuden kodin? Kai olet edes käynyt katsomassa jotain?
A: Öööh, en ole oikein vielä ehtinyt. (Totta. En olekaan, kun on ollut niin kivaa puuhastelua täällä kotosalla. Voi äiti kun tietäisit.)


















Mom: So, what have you been up to? Have you contacted any real estate agencies yet? You really should have gone and visited a few apartments by now.
Anne: Well... I really haven't had the time to do that yet. (True. I've been too busy with this experiment, among other things. If only you knew, mummy.)



Ä: No minkäslaiset suunnitelmat sulla on lähiajoiksi? Mitä teet viikonloppuna? Oletko saanut yhtään lankavarastoja raivattua? Muista sitten että yhtään et osta uutta lankaa, nyt olisi niin hyvää aikaa laittaa ne sun varastot järjestykseen ennen muuttoa.

A: Niih. Jooh. Olen siivonnut juu. Ja olen käyttänyt varastoja. (enkä kerro sulle, että viikonloppuna lähdetään ihan uudelle alueelle Ranskan puolelle pitämään lankakaupparatsiaa, ja sitäpaitsi näitä huovutusvillojakin täytyis ostaa vähän lisää, tää on meinaan niin kivaa touhua.)


























M: So, what are your plans for the weekend? You really should use every possible opportunity to organise your stash before you have to move out of that place. Just don't buy any more yarn. Have you done anything to your storage yet?
A: Yep. I have used some of the materials. (but I'm not going to tell you that I'm about to embark on a yarn shop hunting trip with some French knitters. Besides, if I get my hands on this sort of felting fibres, I won't be held responsible for my actions.)

9 comments:

Minna said...

Huovuttakonää viherkasvia vai mikä se on? Huovutetut viherkasvit sopisivat mullekin, ainakin kastelun puolesta. Pölyjä tamppaamaan pitäisi hankkia varmaan erillinen viherasiantuntija, kun mä en tota... ehdi (etsitään huovutettujen viherkasvien tamppaajaa pätkätyösuhteeseen...) :)

AnneV said...

Hihihii, ainakin yksi ihminen uskaltautuu kysymään, mitä ihmettä mä touhuan. Muut taitaa käydä täällä vaan pyörähtämässä ja jatkavat kauhuissaan matkaa.

No tämähän on olkapäille kiinnitettävä huovutettu öh-tuota sanotaan nyt vaikka että viitta. Tai jokin hartialämmitin. Kuningasideana oli huovuttaa ensin vihreä monisävyinen levy ja leikata sitten reunaan lehtikuvioita. Toistaiseksi tää näyttää lähinnä siltä, että metsä hyökkäsi kimppuuni. Kehtaankohan sittenkään liikkua julkisilla paikolla lehvät heiluen?

Mutta kaikkea pitää kokeilla.

KirsiÄr said...

Mutta tuossa sun äiti-keskustelussa ei ole ollenkaan sairausmainintoja. Mun äiti tykittää ain aheti alkuun sellaiset epigriisit, että tällainen kokeneempi ER-katsojakin mykistyy.

Meillä on täydellinen luottamus sun touhuiluihisi. Ja saahan sen lankavaraston kuriin noinkin, pikkuhiljaa paskartelemalla.

AnneV said...

Kiitos. Rohkaisevaa. Jaa että saa kuriin tällä tavalla? Niinno, jos kaikki missä on villaa kutistuu edes jonkin verran, niin silloin on jotain toivoa pienentää varastojaan. Kai.

Joo, ei meidän muori sairauksista kerro eikä kysele. Jonkinsortin muistikatko sillä oli hiljattain kun oli joutunut sairaalaan tutkimuksiin ja oli ilmeisesti siinä jotenkin panikoitunut. Minun kehotukseni pysyä pois avannosta ja elellä muutenkin pari päivää ihan hissukseen kaikuivat kuuroille korville.

Mun täytyy vaan pitää kalenterissani kirjanpitoa tiedossani olevista muorin matkoista, muuten mä soittaisin sille poliisit perään harva se viikko. Vaikka äiskä muuten onkin tuon ikäiseksi aika vireä ja reipas, kännykkää se ei ole suostunut hankkimaan eikä edes vastaanottamaan. Se hukkais sen kuitenkin tai pilkkoisi vahingossa mökillä polttopuiksi tai pudottaisi sen järveen... mutta olis se silti kiva tietää, missä milloinkin huidellaan. Edes kissa ei saa sitä pysymään kotona, semminkin kun kissa hurmaa hoitajansa ja kaikki haluaa tulla mahdollisimman pian hoitamaan sitä uudelleen. Ja kyllähän se muorille sopii: loppiaiskeikka Ruotsiin, teatterimatka Seinäjoelle (ai kun se Arja Koriseva pysyy vaan nuorena), matonkutomista, avantouintia, joogaa, jumppaa, kirjastokäyntejä (no ei ollut sitä kirjaa Metsossa, joten kävelin Hervantaan), hiihtoa, kylpyläkäyntejä, omaishoitaja- ja hiljattain leskeksi jääneiden tukiryhmien tapaamisia ja kuntoutuslomia... kaikki tuo saa mut melkein laskemaan päiviä omalle eläkkeellejäämiseen. Kun vaan olis puoliksikaan yhtä vireä siinä vaiheessa.

Minna said...

Ach. Se olikin viitake. Anna kun arvaan: yhteensopivat kengät ovat jo esillä viitakkeen valmistumista odottamassa? :)

Ja duoda. Miten tuosta viimeisen kommenttisi viimeisestä kappaleesta tulikin mieleen, että ei ole kauaksi omena puusta pudonnut! :)

Johanna said...

Eräs naureskelee vedet silmissä.

Mun pitää varmaan alkaa pitää jotain "friends only" blogiversiota, sillä en voi purkautua tästä aiheesta julkisesti kun äitikin harrastaa nettiä :).

Kati E said...

Mulle kans sopis huovutettu viherkasvi kuten Minnalle. :D

Mut ei näköjään sitä tullut. Kivalta näyttää lehti silti.

AnneV said...

Viitake-shiitake, joo. Ai jukra, kenkiä en ollut tullut edes ajatelleeksi, mutta nyt kun Minna ystävällisesti muistutti, niin mullahan on yhdet sammalenvihreät mokkakengät ostettuna ja odottamassa jotain Erityistä Tilaisuutta. Hitsi, jospa huovuttaiskin jämävillat mokkakenkien pintaan?

nanna said...

Hihii, taitaa olla meirän äiteet (ja niiden tyttäret) hengenheimolaisia. Isäni aina välillä ilmoittaa, että "se nainen joka asuu täällä, kävi taas kääntymässä ja ruokkimassa minut ja lähti sitten jonnekin kudontapiiriin". Ach ollapa eläkkeellä, olisi aikaa:)

Huopalehdet näyttää tosi kivoilta - niitä ei varmaan kissakaan söis?