Outo olo

Autenttinen lausunto:

- Äiti, sinä kun olet tuntenut mut pienestä pitäen, niin voisitko luetella viisi mun omituista tapaani?
- Ei sulla taida sellaisia olla, sää oot niin harvinaisen suurpiirteinen ihminen. Mutta tuota jatkuvaa langan ostamista minä en kyllä ymmärrä.


Valitan. Joko mä olen niin tasaisen omituinen tai sitten mahdollisimman kaavoihini kangistumaton, että muita erikoisia tapoja ei oikein irtoa. Sen verran mitä muiden blogeista olen näitä tapoja bongannut, mulla ei tosiaankaan esiinny samoja taipumuksia. Tehdään siis otos muualta ja verrataan mun käytöstä näihin satunnaisesti valittuihin jutskiin:


1) Lakanat täytyy silittää/mankeloida. - No ei tartte, mulla on joustolakanat.

2) Ennen nukahtamista peitto pitää asetella jollain tietyllä tavalla. – Boink. Se on noin 30 sekuntia kun meitsi on unessa, siinä ei paljon paikkoja järjestellä. Mä nukun ihan missä vaan ja koska vaan ja ilman peittoa tai kokonaan tai osittain peiton alla tai sohvalla tai autokorjaamolla istuvillani autonrenkaan päällä. Oikeesti. Ja sit mä nukun aamuun asti enkä tiiä maailmasta mittään siinä välillä, en käy edes vessassa.

3) Pitää tehdä kauppalista ja kulkea kaupassa sen mukaisessa järjestyksessä (tai toisinpäin) - Ostan kaupasta säännöllisesti vain mysliä ja maitoa ja muuten kuljen siellä kuin Liisa Ihmemaassa. Kappas, tuommoistakin jugurttia on tullut markkinoille. Ja mitähän muuta tekis mieli maistaa - otanpa tuosta vuoristomangoja ja apinan aivoja.

4) Pyykit pitää ripustaa/viikata sillain ja tällain ja tollain. - Annen versio: pyykit pestään ja kuivataan ilman mitään erityistä hulabaloota. Ainoa ongelma on ehtiä saamaan pyykit kuivaksi ennen kuin niitä tarvitaan seuraavan kerran.

5) Tarkistan sata kertaa ennen lähtöä, että avaimet, kännykkä ym. on mukana – Tämä olisi ehdottoman suotavaa vaan eipä oikein tule harrastettua. Kerran olen jättänyt avaimet kämpän oveen lähtiessäni kesälomalle (kiitos, R, tilanteen pelastamisesta). Kännykkää etsin aika useinkin soittamalla siihen maapuhelimesta. Viime perjantaina kävin ensin ruokatunnilla ostamassa lottolapun ja menin sitten suoraan työpaikan ruokalaan syömään, takin jätin naulakkoon kassojen viereen. Luulettekos, että muistin ottaa sitä naulakosta mukaani, kun palasin työhuoneeseeni? Kotiinlähdön aikaan tajusin sitten välähdyksenomaisesti, että takkia ei näy missään. Onneksi kanttiinissa oli silloin illalla isompi siivous meneillään ja ovet auki, muuten olisin joutunut varmaan menemään taksilla kotio.

Ja kaiken tämän jälkeen väitän vielä olevani ihan normaali.



Sorry, the text above is not worth translating. But here's a link to the posting where I made the felted bag which you saw in the knitting meeting last night.

Felted bag