Oma kämpän etsiminen ei juurikaan ole edistynyt, netistä vähän sillain puolihuolimattomasti katselin tarjontaa (joka tuntuu huonommalta kuin ennen joulua, ehkä nyt on vielä lomakausi päällä). Toisaalta sitten taas olis tarjolla ihan kivoja vuokra-asuntojakin. Jotenkin jäin miettimään tämmöistä loft-vaihtoehtoakin. Neliöitä 230, makuuhuoneita yksi. Siellä olohuoneessa vois sitten pitää rullaluistelutreenejä sisätiloissa. Tai vuokrata siitä osan vaikka nuorisomajaksi. Langatkin mahtuisi jaloittelemaan aina silloin tällöin. Tai sitten olis tämä toinen teollisuushalli. Sopii ikkunanpesusta tykkäävälle dobermanninomistajalle, vai mitenkähän muuten saa varkaat pysymään loitolla? Höh, ja nyt en tähän hätään löydä sitä yhtä kämppää, joka neliöiden puolesta näytti olevan yhden ihmisen asunnoksi tarkoitettu, mutta siinä oli kolme vessaa. Miksi ihmeessä? Yksi arkikäyttöön, yksi juhlapyhiksi ja yksi pidetään tiptop-kunnossa siltä varalta, että kuningaspari sattuisi tulemaan kyläilemään?
Mitäs jos palattaisiin neulemaailmaan ainakin toviksi. Täytyy sanoa, että nyt kävi kyllä paras joulupukki moneen vuoteen, tuli ihan uskomattoman iii-hania lahjoja, joita en tosiaankaan osannut odottaa. Tai sitten olen vielä parempi huijaamaan itseäni kuin luulenkaan, muodonmuutos lahjan ostajasta lahjan saajaksi on hyvin nopea.
Suomeen tullessa neuloin koneessa tämmöisen huivin. Ääh. Mohairlangasta voi saada ihan kivan huivin leventämällä ja kaventamalla hurjan määrän silmukoita, mutta tämä ei ollut se lanka eikä se neulontasuunta. Purkuun meni samantien.
Hassua: tämä sama verkkomalli on pulpahdellut esiin samanaikaisesti vähän joka puolella. Mä olin tosiaan nettipimennossa suurimman osan joulua, mutta myöhemmin huomasin Tuulian valinneen samoihin aikoihin saman mallin, ja kun palasin töihin, kollega esitteli ylpeänä samanlaista verkkohuiviaan. Tuulia myös kirjoitti jotain huivin pingottamisesta. Mä pingotin omani, koska muuten se oli ihan yhtä rosollisörsseliä, tosin alun perin hurjan nätti reuna on nyt vähemmän kaunis. Eiköhän se siitä vielä asetu.
Elämäni ensimmäiset hahtuvatumput näkivät myös päivänvalon. Peukalot tuntui ensin valtavan suurilta ja löysiltä, huovutuksen jälkeen puolestaan pieniltä ja paksuilta. Jotenkin jäi sellainen tunne, että huovutus oli saavuttanut kylläisen pisteen eli peukut ei olis enää mahtuneet kutistumaan enempää, ne olisivat menneet vallan umpeen. Tälläkin hetkellä harkitsen, josko ottaisin ladyshaven kauniiseen käteen ja höyläisin vähän peukkujen sisäpuolta, josko niistä sitten sais vähän ohuemmat. Varsinkin toisen "mopohanskan" peukun kärki oli mennyt melkein umpeen, kun sisälle laittamani muovi oli lähtenyt kävelemään. Niin ja ranteisiin halusin just tuommoisen kapenevan muodon, mikä idea tosin selkeytyi vasta kun oli melkein liian myöhäistä. Ompelin siis varsiin kiinni muoviset kertakäyttömukit, jotka sääteli huopumista juuri sopivasti. Konstit on monet, sano...
Ainoa kysymys tällä hetkellä: koskas meinaat noita pitää? Lämpötila on tälläkin hetkellä noin neljä astetta plussan puolella.
Sitten niitä lahjoja. Ai että, kattokaa ny. Niina oli ristipistoillut mulle auringonkukkajutskan; ihanaa! Oli kuulemma ensin pitänyt antaa tämä ihan vaan tarvikkeina, mutta sitten kun mulla näytti olevan kädet täynnä työtä Viltsu-taulun kanssa, niin olikin pistelyt sen ihan valmiiksi asti. Sniff. Mä jo kerroinkin, että aina kun otin Suomessa lumikinosten keskellä avaimet esiin, niin en vaan voinut olla hymyilemättä.
Oikein tunnen kuinka sisäinen romantikkoni pyrkii esiin. Rintaneuloja! Ikinä mitään rintaneuloja oo pitäny. Syksyllä menin ja hukkasin yhden ja sen jälkeen olen kääntänyt kivet ja kannot ympäri löytääkseni samanlaisen. Kuvittelin, että Roomassahan niitä tulisi vastaan ihan joka paikassa, vaan eipä tullut. Yrittäkääpä itse löytää pyöreä rintarossi, jossa on mustia kiviä mutta joka ei ole liian massiivinen.
Seuraavaksi Johannan taholta tullut yllätys. 'Ihanaa' on jo käytetty, mitähän adjektiivia tästä Fleece artistin merinosta voisi enää käyttää? Ylimaallinen? Sanotaan vaikka niin, että tämä on melkein kissan veroinen lemmikki. Paijailen sitä jatkuvasti. Valitettavasti kuva ei tee täyttä oikeutta väreille, tässä on muhevia tummia punasävyjä paljon enemmän kuin kuvasta voisi luulla. Tämä vyyhti on myös kotitöiden ja muiden velvollisuuksien vihollinen nro 1. Tälläkin hetkellä pitäis tehdä jotain ihan muuta ja tässä mä vaan istun näpyttelemässä ja vyyhti on pöydällä käsivarsieni välissä. Aika pelottavaa, tästä voi ilmeisesti tulla riippuvaiseksi.
Pukitar osui kerrankin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Näitä just mä olen etsinyt kesä-heinäkuusta asti: pikkuruisia 7 ml:n omenapallukoita.
Mutta vaikka valmiita neuleita ja Suomesta tuotua kamaa olis vielä esittelemättä, nyt kello on jo sen verran paljon, että täytyy tästä tosiaan hipsaista ruokakauppaan. Joulun alla tyhjentelin kaappeja ja mussutin vanhoja myslejä pois varastoista, nyt täytyy varmaan hakea täydennystä. Eikä tänne näköjään ketään kämpänkatsojia sitten tullutkaan. Mitäs sitten, jos vuokraisäntä ei saakaan tätä koko pytinkiä myytyä?
6 comments:
Hyvää Uutta Vuotta Anne! Toivottavasti löydät kivan kodin itsellesi ja langoillesi!
Voi, tuollainen tilannehan tarjoaa herkullisia mahdollisuuksia terrorisoida ilkeän vuokraisännön myyntipyrkimyksiä. Pyykit vaan kuivumaan - ja mites ois kanssa kuivuvia värjättyjä lankavyyhtejä? Imuroinninkin voi nyt lopettaa, kun kämppä kuitenkin menee alta. Olin viikonloppuna kaverin henkisenä tukena "ihailemassa" kodinhoidon ihmettä, jossa v---nut vuokralainen oli viimeiseksi teokseen jättänyt vielä likaiset tiskit tiskikoneeseen - ja koneen täyteen vettä. Eli konstit on monet.
Se iso loft on aika vinkeä - mutta ei kai se epäilyttävän näköinen äijänhiippari, joka yhdessä kuvassa lurkki taka-alalla, sisälly vuokraan???
Sitä samaa, Minna ja muut! Mun piti oikein käydä tarkistamassa sun blogissa, että jätinhän mä sinne kommentteja jokin aika sitten. Alien-kuvan alla ainakin pitäis olla.
Nanna: mutku se vuokraisäntä on muuten niin kiltti ja mukava vanha papparainen, emmää henno tehdä sille mitään ikäviä juttuja. Paitsi että tässä just mietin, olisko mun pitänyt jotenkin reagoida sieltä kiinteistötoimistosta tulleeseen kirjeeseen, eli onko tässä joku sääntö että ne ei edes sais tulla mun kämppään ennen kuin mä olen todistettavasti saanut tiedon kokonaistilanteesta. Nyt sieltä on tullut kirje, jossa sanotaan että talo myydään ja vuokrasopimuksen mukaan mun pitää päästää sinne kämpänkatsojia kahden tunnin ajaksi viikoittain ja jos heidän ehdottamansa kellonajat ei sovi, voisin ottaa yhteyttä välittäjään. Kyllä ne mulle sopi, eli en ole tehnyt mitään. Hih. Nyt ne tietysti luulee, että välttelen heitä. YLeensä täällä otetaan kaikkiin mahdollisiin papereihin kuittaus tyyliin "olen lukenut ja ymmärtänyt ja hyväksynyt kaiken". No, kaipa hän ottaa yhteyttä, mä en aio hötkyillä.
Jaa hiippari? No täytyyhän sitä talonmies olla tuonkokoisessa lukaalissa.
Aika jännä juttu, miten olin noin kireä tuolloin lauantaina. Ihan niin kuin joku olisi väkisin yrittänyt tulla mun reviirille. Eihän se minun asuntoni toki ole, mutta silti ajatus vieraista ihmisistä ja niiden koirankakkaisista kengistä lampsimassa ympäriinsä oli kertakaikkiaan inhottava. Mistähän saisi sellaisia sairaaloissa käytettäviä muovitossuja? (vai joko mä kysyin tätä ääneen?)
No ei semmoista kivaa pappaa sitten voi oikein kiusata! Mutta voithan sä aina pystyttää jonkun pikkupöydän siihen oven ulkopuolelle ja myydä siinä samalla "Genuine Finnish Handicrafts", eikö?
Kyllähän sellaisesta kämpän esittelystä voi pipo kiristyä, ei mikään ihme. On aika inhottavaa, kun on tuntemattomia tupa täynnä pällistelemässä omia tavaroita ja arvostelemassa asuntoa ja tavaroita(yleensä hirveäksi). Kokemusta on.
No ei olla käyty hiihtelemässä, eikä mökillä muutenkaan. Onkohan se ihan turhaan kun ei huvita änkeytyä siihen pikkumökkiin talvipakkasella. Se neuletapaaminen voisi olla kiva hiihtoloman tienoilla. Minä en nimittäin ikinä pääse Tampereen tapaamiseen, se on huonoon aikaan.
Himputti, sanoja katosi viestistäni.
No ei olla käyty hiihtelemässä, eikä mökillä muutenkaan. Onkohan se ihan turhaan meillä. Noitten teinien kanssa kun ei huvita änkeytyä siihen pikkumökkiin talvipakkasella. Se neuletapaaminen voisi olla kiva hiihtoloman tienoilla. Minä en nimittäin ikinä pääse Tampereen tapaamiseen, se on huonoon aikaan.
Post a Comment