Out of the blue, from the top of my hat – Hatusta vetäisty sininen hetki

This blog suffers from a serious deficit of blue colour, but all that is about to change. Help is close at hand. Unbelieveable or not, the blue/grey jellyfish you saw a few days ago was transformed into this.



Minen tasapainosta mitään ymmärrä, mutta sen tiedän, että tässä blogissa on syvä sinisyysvaje. Asialle on tehtävä jotain. Apu löytyy yllättävän läheltä: muutama päivä sitten näytetty siniharmaa meduusa on löytänyt uuden olomuodon.



As you may have guessed, I didn't follow any pattern, so I was fully prepared for cutting the whole thingy into tiny pieces and using them as a pillow filling. The hat came out of the machine almost ready to wear, the size is quite good, and what I really liked was the brim. I wanted to avoid a flat brim à la Don Camillo (remember Father Camillo from those old Italian movies?). On the other hand, I didn't want it to resemble a sea anemony either - you know those frilly things in the sea? All that was needed here were a few gentle but firm yanks, and the brim settled quite nicely.

Lately I haven't been able to knit much, neither type, due to an inflammation somewhere deep in my left index finger (what? Too much knitting?). Luckily I can still play with yarn.


Eihän tuohon tietenkään mitään mallia ollut, joten olin henkisesti täysin valmistautunut epäonnistumiseen ja siihen, että olisin leikellyt sen tyynyntäytteeksi. Kaikeksi yllätykseksi projekti tuli koneesta ulos ihan hatun näköisenä, ja varsinkin lieristä tykkäsin kovasti. En missään nimessä halunnut semmoista tasaista myllynkivilieriä (muistaako kukaan vanhoja italialaisia Isä Camillo -elokuvia?) enkä toisaalta myöskään merivuokkoa muistuttavaa hörsellyslieriä. Tämä ei tarvinnut kuin muutaman lempeän mutta päättäväisen nykäisyn ja jäi sitten tähän asentoon ihan kiltisti.

Olen tässä jonkin aikaa potenut kivuliasta etusormea, joka ei tykkää neulomisesta eikä kauheesti tekstinkään naputtelusta, mutta lankojen kanssa pystyn onneksi leikkimään.