Saturday, June 24, 2006

Pohjalta ponnistaen

Itsehillinnän mestari täällä taas, päivää. Uumoilin, että eiku-sarjan ristipistotyö jäisi epämääräiseksi ajaksi odottamaan uutta inspistä, mutta kävikin ihan toisin: heti kun olin saanut uudet langat, niitä täytyi heti päästä testaamaan. Tarkoituksena oli tehdä vaan auringonkukan vartta keskikohdasta alareunaan asti niin että pystyisin vähän arvioimaan työn kokonaiskorkeutta.



Mutta kuinka sitten kävikään - millään en malttais lopettaa. Alareuna alkaa siis olla pisteltynä. Nyt sitten vaan psyykkausta: jatka korkeussuunnassa noin 120 senttiä ylöspäin.



Ja JOS en olis tehnyt tuota auringonkukkatyötä, tämä saattaisi olla jo valmis. Vaan eipä ole. Yksityiskohtien pipertämistä riittää vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.


Sitten kun taas helteet hellittää ja voi ajatella pitelevänsä villalankaa käsissään, taidan rakentaa näistä ittevärjätyistä langoista auringonkukkasukat. Aloitetaan jarpaista ja tehdään vartta niin paljon kuin näitä vihertäväsävyisiä riittää...



..ja sitten tehdään yläreunaan terälehdet kelta- ja ruskeasävyillä. Alun perin piti tehdä tiikeriraitaista lankaa, mutta jotenkin nää vaan rupesi elämään oma elämäänsä. Eikä muuten uskoisi, että tuossa ylemässä kuvassa olevat langat on värjätty vain kahdella värillä: venäjänvihreällä ja konjakinruskealla.



Vielä yksi juttu sopii aiheeseen "tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin". Töissä on ollut taas valtavan kivaa. Just tämmöistä. Pitäis vielä tässä viikon sisällä päättää, hakisinko uutta jobia. Genevessä olis auki samantyyppinen homma, jota tein nelisen vuotta sitten. Saisinkohan mä kans lankalahjakortin läksiäislahjaksi?



Hengenravintoakin on taas hankittu. Vaikka kuinka vannoin, että Saksaan en lähde tänä kesänä kuin kilon kappaleina kun siellä on ne jalkapallohulinat, niin taas mä sorruin. Oli kyllä hyvä syy, Dali-näyttely. Vaikka Caravaggio-maalauksia ei tällä reissulla tullutkaan vastaan, niin Malta-teemoista ei niin vaan päästäkään eroon. Yksi näyttelyn päätöistä sisältää viittauksen Maltan ristiin ja hyveisiin. Tosin kun Dali on kyseessä, melkein mikä tahansa tulkinta on mahdollinen - tosin jos oikein muistan, tuo oli taiteiljan itsensä antama viite. Jeah.

Seuraavaksi siirryttiin ihailemaan kattomaalauksia Kölnin katedraalissa. Ei vaiskaan, se olis jo ollut pyhäinhäväistys. Rautatieaseman katto sen sijaan oli pistetty uusiksi.







Kaupunki oli lievästi sanoen sekaisin, vaikkei ollut edes pelipäivä.
England's finest?


ja svedupettereitä
Ghanalaisia näkyi vähän vähemmän mutta tämä yksi siellä keekoili syystäkin ylpeänä. (kenetkäs ghanalaiset voittikaan?)




Tässä vielä käyttäytymissäännöt. Porsaanreikiä ei taida löytyä.



Kirjakauppaan sentään oli julistettu jalkapallovapaa vyöhyke.

6 comments:

Meeri said...

Oih, kenkätyö on melkein valmis....

KirsiÄr said...

Na toll. Rullaluistimia ja jäätelöä ei ole kielletty, eikä vissiin sukkapuikkojakaan. Tuo ninjakielto on tietenkin hyvin akkurat.

Onko ihan pakko tehdä luonnollisen kokoinen auringonkukka?

marja said...

Tuosta auringonkukasta tulee mahtava! Aivan loistava.

Hassu idea tuo jalkapallovapaavyöhyke.

Minna said...

Kuule Kukkian kutsu... ja Liekin...

AnneV said...

Meeri: niinhän sitä luulisi että se on melkein valmis... mutta rupeapas fiilaamaan niitä kaikkia yksityiskohtia. Mä taas tapani mukaan jätän turhia krumeluureja siitä pois, mutta siltikin hommaa kyllä riittää. Pahinta on vielä se, että lähitulevaisuudessa ei taas ole yhtään aikaa sorkkia tuota, eli mahdollinen valmistuminen on vasta kuukausien päässä. (tää on kauheeta, joskus helmikuussa kattelin että kalenteri oli täynnä kesäkuulle asti, ja nyt kun on kesäkuu, niin kesä tuntuu olevan jo ohitse).

Kirsi: mua puhutteli erityisesti toi vessapaperikielto.

Marja: kiitos kiitos. Siltä minustakin NYT tuntuu, kun olen pistellyt ehhkä noin 3 prosenttia kokonaismäärästä. Voipi olla, että siinä vaiheessa kun edessä on vielä 15 erisävyistä lehteä eikä loppua näy, niin iskee pieni epätoivo. Laskeskelin äkkiseltään, että keskiarvoisesti jokainen lehti on noin 1000 piston kokoinen, ja niitä on sitten hmm... aika monta ennen kuin pääsee pistelemään kukkaa.

Niin ja vielä Kirsille: ehkä mä yritän jonkinlaista itsenikyllästyttämistaktiikkaa näiden auringonkukkien kanssa. Eiköhän tällä saa niistä kyllikseen?

Minna: minä kyllä kuulen, mutta mun pomon korviin huhuilee kans jotkut seireenit. Tai siis yks työkaveri pitää meitä jännityksessä sairaslomillaan ja poissaoloillaan, kun meistä jommankumman pitäis aina olla paikalla.

Wilma-kissakin pääsi juhannuksena ekaa kertaa mökille. Vajaan tunnin automatka Tampereelta ei ollut kuulemma kivaa: säännöllisin väliajoin kuljetushäkistä kuului surullinen ja alistunut "Miu". Veneeseen kissa päästettiin irti (tai siis valjaissa irti), ja se olikin sitten mielenkiintoinen paikka. Tuultakin piti haistella.

Perillä saaressa oli taas niin jännää ettei uni tai ruokakaan oikein maistunut. Viltsu kulki vapaana muttei lähtenyt mökin läheisyydestä mihinkään. Kotimatkalla se sai sitten olla autossa vapaana eikä lähtenyt mönkimään takapenkiltä mihinkään, katseli vaan maisemia äiskän sylistä. On se vaan niin sopeutuvainen kissa ettei toista ole!

nanna said...

Hup hei, onpas siinä vähän pistelyä.

Arvaas vaan, kuka on järjestänyt itsensä Saksaan finaalien ajaksi. Tosin eri kaupunkiin, mutta silti. Voi olla Günther-kiintiö sen verran täynnä, että noihin varoituksiin voi lisätä sellaisen kuvan, että "ei saa tökkiä tikuilla jalkapallohuligaaneja".

Sarjassamme kivat kotiinpaluut: etuovi iloisesti lukitsematta, kiitos kissavahdin. Mitään ei ole viety ja lapsikin oli pysynyt kotona, mutta silti. Että oli mieliala iloinen ja hilpeä aamuyöstä. Ja nyt taas duunissa sula-hop sula-hei.