Wednesday, June 14, 2006

Vanhulsta - Vanhae... - Van Whatever --- En (vieläkään) kerro kuinka jouduin naimisiin

Oh great. They did it again. I've been expecting a yarn shipment, and last night there was a slip of paper in my mailbox, saying that since I wasn't home when the courier called, I should contact the delivery company and either make a new appointment or go and fetch the parcel from their depot, from the other side of Brussels.

There's just one small hitch: it's not addressed to me. This time it's Ms VANHAECHT who lives on Saint Anne's Avenue, about one kilometre from my home. Remember my first marriage?. Now I've both got married and got a street named after me. This is the same delivery firm, and they kindly remind me of bringing an id-card when I go and fetch the parcel.

I just wonder who has got my parcel and whether they've been home to receive it. Or has it been returned to the Taxipost depot, and in that case, who's got the "avis de passage", notice of a delivery attempt. And if there is no parcel for me anywhere, why did the delivery guy put this piece of paper in my letter box in the first place?

I felt so angry and frustated the whole evening that I resorted to play therapy. Took some polymer clay, made a pair of handbag handles and used the rest to create beads.

Today I called the delivery company, explained the situation and asked them to track my parcel. "May we have your reference number, ma'm?" I. Do. Not. Have. It. Since. I've. Received. Someone. Else's. Delivery. Notice. (I was getting just a little bit annoyed, as you can guess.) "Then sorry, we cannot track your shipment, we really need the reference number. Can't you contact the sender and ask for it?" So, they claim that they can't check anything with just my name, and the only information about this parcel whose reference I've got, is to check whether it's in their depot and in which part of it. And if I don't go and fetch my parcel within 7 days, they'll send it back to the sender, who in turn has done nothing wrong but who may have to pay the delivery costs twice, IF she can be bothered to contact me again and wonder why the parcel returned to her. She's got her money, why would she go through all this hassle again?






Nonni, ne onnistui siinä taas. Olen odottanut yhtä lankalähetystä jo jonkin aikaa, ja eilen sitten oli postilaatikossa saapumisilmoitus: madame Anne ei ollut kotona silloin kun meidän kuriiri suvaitsi soittaa ovikelloa, joten madamen sopii nyt sitten soittaa ja sopia uusi tapaaminen tai madame voipi tulla itse hakemaan paketin täältä toiselta puolen kaupunkia.

Madame ei ole vielä päättänyt, mitä lähestymistapaa käyttäisi. Varsinkin kun pakettikortissa ei ole minun nimeäni, vaikka se oli minun postiluukussani. Nimi on VANHAECHT, ja puhelinluettelosta semmoinen löytyi Pyhän Annen puistokäytävältä, joka näköjään sijaitsee noin kilometrin päässä mun kodista. Tällaisia nämä nykyajan avioliitot on, eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun viimeksi vaihdoin nimeä. Nyt olen siis ilmeisesti mennyt naimisiin ja saanut häälahjaksi oman kadun. Jakelufirmakin on se sama ja luotettava kuin viimeksikin, ja aina ne jaksavat muistuttaa asiakkaitaan ottamaan henkilöllisyystodistuksen mukaan kun menee sitä pakettia noutamaan.

Minnekähän se minun pakettini sitten on joutunut? Sinne Vanhaechtilleko vai jonnekin muualle? Onko siellä oltu kotona vai onko sinnekin jätetty vain saapumisilmoitus, ja onko joku onneton mahdollisesti lähtenyt sen kanssa tarpomaan toiselle puolen kaupunkia? Kysymyksiä, kysymyksiä.

Minulla ei ainakaan ole vastauksia, ja koko eilinen ilta meni taas kiukusta kihistessä. Tänään sitten soitin jakelufirmaan, selitin ongelman ja pyysin selvittämään, mitä siitä minun mahdollisesta paketistani tiedettäisiin. "Voisitteko sanoa viitenumeron", pyysi setä puhelimessa. Ei. Minulla. Ole. Sitä. Koska. Olen. Saanut. Jonkun. Toisen. Henkilön. Saapumisilmoituksen. (alkoi hiukan leukaperät kiristyä tässä vaiheessa.) "Siinä tapauksessa emme voi etsiä, meillä pitää olla se 16-numeroinen viite. Pelkällä nimellä haku ei onnistu, joten voisitteko vaikka kysyä sitä lähettäjältä." No kyllähän minä kysyn, mutta koska se ehtii vastata ja mitäs jos tämä ei olekaan se sama paketti, jota olen odotellut? Maailmassa on aika monta muuta mahdollista lähettäjää. Tavasin hänelle tässä mulle tulleessa lapussa olevan viitenumeronkin, mutta sen perusteella taas ei (muka) näkynyt, mikä sen paketin vastaanottajan osoite pitäisi olla, että mä voisin viedä tämän sille, että edes joku saisi pakettinsa. Setä näki koneeltaan ainoastaan sen, oliko paketti heidän varastossaan ja millä hyllypaikalla vai kiersikö se vielä kuriirin mukana. Anna mun kaikki kestää! Tällä menolla kukaan ei saa pakettiaan, mun mahdolliset langat palaa lähettäjälle, joka tietysti on vaan tyytyväinen kun sai rahat etukäteen ja tavarat palautettiin. Mä en kyllä käsitä sitä, kuka tämmöisessä tapauksessa maksaa mahdollisen uudelleenlähettämisen: myyjä ei ole tehnyt mitään virhettä (oletettavasti), minä olen vaan poiminut omasta postilaatikostani saapumisilmoituksen, ja kuriirifirma puolestaan ihmettelee, miksei tanan tontut asiakkaat tule hakemaan paketteja ajallaan, pakkohan ne on palauttaa lähettäjälle määräajan kuluessa. Dziis.

KirsiR lupaili joku aika sitten helmiterapiaa kesälomalla, mutta minätyttö otinkin varaslähdön. En tehnyt mitään järkevää ja tarpeellista ja aikuismaista koko iltana, mää vaan pyörittelin askartelumassoja ja mallasin laukunsankoja paikoilleen. No ei silti, ei siinä kovin paljon aikaa kulunut hukkaan, koska viime aikoina oon taas lähtenyt töistä vähän turhan myöhään. - Saanen myös huomauttaa, ettei kahvoista oikeesti ole tulossa noin vinkuroita, jotenkin kuvakulma on harvinaisen epäedullinen tuolle etualalla olevalle kahvalle. Ja jos nyt vielä sallitaan päivän viimeiset valitukset, niin mä olen uudelleensijoittanut johonkin kännykän ja kameran laturit. Kännykkä kuoli jo, kamera vielä sinnittelee, mutta viikonloppuna täytyy käynnistää suuretsinnät. Likoilta olen oppinut, että siivoojaa voi syyttää tällaisissa tapauksissa. Joo. Ne on varmaan siivoojan jäljiltä hukassa. Voi-voi sentään.

8 comments:

Katju said...

Mitä tohon vois nyt sanoo.....voihan rähmä.....

TiinaV said...

Hmm, ei nimi naista pahenna, ellei nainen kadun nimeä, vai miten se meni! Pitäisi varmaan olla joku EU-direktiivi sallituista sukunimistä, tätä Väätäistä kun eivät monet suomalaisetkaan osaa kirjoittaa, olin erään koulun nettisivuilla vuoden ajan Väänänen! :D

juuli said...

Kihisen hengessä mukana! Kukaan ei ole koskaan syyllinen, eikös vain? Itsellä on tosin pari kertaa onnistanut Fedexin kanssa vastaavassa tilanteessa. Olen saanut sinnikkäällä neuvottelulla heidät maksamaan uudelleenlähetyksen. Sinnikäs tarkoittaa täällä päin maailmaa pitkäpiimäistä rauhallista puhetta kunnes toinen antaa periksi - tehoaa kuin vesikidutus!
Kerroo miten juttu jatkui?

Neulekirppu said...

Grrr... murisen mukana.

Neulekirppu said...

p.s.
;-)
ota selvää jos siinä sun uudessa osoitteessasi asuu täysorpo, yli 80v. châteaun omistaja, jolla on heikko kunto,
paksu kukkaro ja silleen jne....

AnneV said...

Dilulilulii! Mulla kyllä napsahtaa päänupissa.

Joo, katsoin siis puhelinluettelosta, että yks Vanhaecht asuu samassa kunnassa kuin minä. Lähdin retkelle puhlussa näkyneeseen osoitteeseen, jossa ei kylläkään asunut ketään Vanhaechtia. Kiltti setä siellä rassasi museoautoaan autotallissa ja alkuhämmästykseltään se oli kyllä kovin avulias, mutta hän ei kyllä tuntenut ketään sennimistä lähiseuduilta. Ihmetteli vaan kovasti, että minä vaivaudun selvittelemään tämmöistä asiaa, vaikka saapumisilmoituksessa ei edes ole mun nimeä.

Niih... keskivertobelgi tuskin vaivautuisikaan, mutta mua nyt kiinnostaa siinä mielessä, että joku on todennäköisesti saanut mun paketin. Tai sitten ei.

Ebaylta ostetun langan myyjä vastasi mun kysymykseen, että todennäköisesti se ei ole hänen lähettämänsä paketti, koska sen ei pitäisi olla vielä perillä. Sikstoiseks hänellä ei ollut kuin tullia varten hankittu viitenumero, ja kun mä sen syötin semmoseen paketinjäljitysjärjestelmään, niin sen tietojen mukaan poksi oli mennyt Havaijille.

Belgian postin pakettiyksikkö on kyllä keskustellut mun kanssa puhelimessa melkein joka päivä, mutta aina siellä vaihtuu ihminen, ja vaikka ne kuinka lupaa selvitellä asiaa ja soittaa mulle takaisin, niin ei sieltä koskaan mitään kuulu.

Niin että onko ihme jos täällä vähän otsasuoni pullistuu? Miten nää paikalliset jaksaa tätä sählinkiä? Onneks ei ole tarvinnut ostaa huonekaluja enää moneen vuoteen, mun verenpaine varmaan bongahtais huippulukemiin.

Annika said...

Toi on niin tuttua, olin jo melkein unohtanut minkälaista Brysselissä on asua. Joka päivä yhtä taistelua! Mutta aika kultaa muistot :D

Krista said...

En nyt kommentoi tähän postaukseesi liittyen vaan blogiini jättämääsi viestiin.

Tietenkin otetaan sinutkin kaikkeen mukavaan mukaan ;o)
Koetetaan saada jotain kivaa kehiteltyä heinäkuuhun niin sinäkin pääset.