Toinen päivä alkoi jännittävissä merkeissä. Meillä oli ollut pieni häiriö viestiyhteyksissä - toisin sanoen mä en ollut joko kuunnellut tai ymmärtänyt minkälaiseen kohteeseen kaveri oli ollut hommaamassa lippuja. Olin jotenkin sulkenut korvani ja kuullut ainoastaan sanan 'katakombi' ja ilmoittanut heti alkuvaiheessa, etten ollut kiinnostunut. Voi sitä harmia ja ahistusta, kun tajusin ettei kyseessä ollut mikään luolasto, jossa olisi pääkalloja pinottuina, vaan ikivanha maahan kaivettu temppelirakennelma, Hypogeum. Maailman kulttuuriperintökohde. Pääsy rajoitettu, eli sinne myydään lippuja korkeintaan kymmenen hengen ryhmälle / tunti, ja näitä ryhmiä sitten päästetään sisään päivän aikana korkeintaan seitsemän. Kavereilla oli hyvissä ajoin ennakkoon varatut liput, mulla ei. Kerrankin kävi tuuri: kaksi ihmistä siitä ryhmästä jätti jostain syystä tulematta, mä olin ekana jonottamassa ja pääsin siis sisään. Jee! Sisällä ei saanut kuvata, kaikki laukutkin laitettiin kierroksen ajaksi lukkojen taakse, joten teidän pitää vaan uskoa mun sanaani: täällä kannattaa käydä jos vaan pääsee sisään.








Lähistöllä on toinenkin kulttuurikohde eli Tarxienin temppelinrauniot. Sinne! Lipunmyyjää kovasti kiinnosti meidän ryhmän alkuperä ja kun Suomi Finland tuli mainittua, tulikin sitten yllättäen puhe euroviisuista.


Matkalla törmättiin tällaisiin viireihin. Marian taivasmatkaan valmistauduttiin huolellisesti, ja eihän se nyt sopisi, jos koristeet roikkuisi ihan miten sattuu.

Ja kun nyt kerran oli vauhtiin päästy, ajaa hurautettiin bussilla lounaalle Marsaxlokkin kalastajakylään, jossa perinteiset puiset luzzu-veneet keikkuivat satamassa.




Josta edelleen saaren etelärannalla sijaitsevaan Siniseen luolaan ja vielä ehdittiin tsekata (joko arvasitte?) kahdet ikivanhat temppelinrauniot.

Blue Grotto 1

Blue Grotto

Blue Grotto

temppeli nro n+1