Paluu ajassa taaksepäin - mutta kuinka paljon?

Taas on kameraan jäänyt roikkumaan valokuvia, kun en ole ehtinyt kirjoittaa stooria niiden seuraksi. Jokin aika sitten Brysselissä oli keskiaikamarkkinat, joilla piti piipahtaa ihan vaan uteliaisuudesta. Markkinat oli tosin pilattu liialla kaupallisuudella, vai pitäisikö sanoa "vääränlaisella" kaupallisuudella, tai sitten mä vaan bongasin joukosta vain ne oudoimmat myyntikojut. Money talks ilmeisesti näilläkin markkinoilla, ja jos maksaa myyntipaikastaan, voi kai sitten ihan hyvin kaupitella serviettitekniikalla päällystettyjä kattotiiliä (keskiajalla serviettitekniikka eli ilmeisesti kukoistuskauttaan, ainakin kojujen määrästä päätellen) tai provencelaiskuvioisia kernipöytäliinoja. Juu, ja neonvärinen villalankapalmikko päässä kuului kans asiaan. Tämä kaikki suloisessa sekamelskassa ruokakojujen kanssa, joissa tuoksui paistettu makkara, sipuli ja herkkusienet. Juotavaakin olisi ollut tarjolla vaikka minkälaista, mutta mä vaan kävelin kuivin suin koko alueen läpi. Pöljä mikä pöljä. Ehkä pienet naukut olis helpottaneet tätä tuskaa ja ahistusta. Jos ehdin ens viikonloppuna Euroferiaan, siellä voi sitten ottaa vahingon takaisin ja vetää sangriaa kaksin käsin.

Mutta ensin kuitenkin muutama tuokiokuva keskiaikamarkkinoilta:

Hei lapset, tulkaa tänne! Ottakaa tästä karkkimaistiaisia, setä vaan ensin pilkkoo niitä kirveellä vähän pienemmiksi. Oho, lipsahti...

Haarniskoiden, kypärien ja erilaisten lyömäaseiden uusiovalmistus on näköjään kova sana.

Niin että saisko olla tämmöinen kevyt ryhmysauva vaikkapa myöhäisten metromatkojen turvaksi?

Hagridkin oli tainnut poiketa shoppailemaan.

Tekstiilinvalmistuskoju, jossa naiset tekivät (kutoivat? löivät?) lautanauhoja ja kehräsivät värttinällä tai rukilla. Minä kiersin kojua kuin kissa kuumaa puuroa ja jossain vaiheessa tunkesin sinne kehräämäänkin. Villa oli ilmeisesti peräisin keskiajalta: harmaata, karkeaa ja haisevaa. En mä siinä kauaa kehdannut kehräillä, ehkä muutaman minuutin, mutta käsiin tarttui aika muheva lampaanhaju. Kiva sitten mennä ruokaostoksille sen jälkeen. Sen mä vaan sanon, että siviilivaatteissa kehräävä ihminen sai osakseen paljon enemmän huomiota kuin nuo keskiaikakamppeissa esiintyvät madamet.

Noloa, päädyin ilmeisesti aika moneen digikuvaan siinä touhuillessani. Miltähän tuntuisi löytää oma kuvansa jostain toisesta blogista maininnalla "oltiin tässä keskiaikamarkkinoilla ja siellä joku outo eukko muka kehräsi".


Harmi että olin liikkeellä niinkin aikaisin iltapäivästä - tulenpuhaltaminen olis näyttänyt vielä paljon vaikuttavammalta hämärän aikaan.