Mistä kenkä puristaa? Tällä hetkellä vähän joka puolelta.

Taas on ennen loman alkamista semmoinen kiire ettei paremmasta väliä ja samaan aikaan kaikki, tai ainakin aika iso osa projekteista menee vähän mönkään. Mitenkäs se kuvaus menikään, sitä vaan sohii joka suuntaan eikä mikään oikein etene. Ja jos teille ei koskaan käy sillä tavoin, kiitos vaan, säästäkää mua ja mun hermoja älkääkä sanoko niin.

Todisteita sohimisesta:

Olen kytänny näitä kenkiä viikkotolkulla yhden pikkuruisen kenkäkaupan ikkunassa täällä meilläpäin. Alkuperäinen hinta oli mun mielestä turhan korkea näiden laatuun nähden, tai näissä on kaikenlaista kummallista. Ensinnäkin tuommoinen hamppu- tai kiilakorko, mut sitten on kuitenkin käytetty mokkanahkaa. Häh? Mikä se semmoinen yhdistelmä on? Samoin koko malli on aika kolho, mutta nilkkaremmi on sekä lyhyt että kapea. Täkäläisillä naisilla kun on usein nilkat kuin västäräkillä - mitä mulla taas ei ole; näistäkin kengistä mä oon sitä mieltä, että kokonaisuuteen nähden tuo remmi on suhteettoman lyhyt. Niinpä kun varastoista löytyy aikalailla väriin sopivaa puuvillalankaa, aattelin virkata jonkinlaisen kukkakoristeen, leikkaan remmin poikki ja kiinnitän kukkasen siihen antamaan edes vähän joustonvaraa. Tuo toinen lanka puolestaan on Debbie Blissin Pure Silkiä, jota mulla sattui olemaan semmoinen määrä, josta saattaisi saada aikaan pienen pyöreän hartiahuivin. Vaan eipä saa ainakaan suoraan sellaisella japanilaismallilla, jonka haluaisin - se leviää ihan hirveetä vauhtia joka kerroksella, ja jos tekisin ihan mallin mukaan, lanka loppuisi varmaan jossain 10 sentin jälkeen. Niinpä oon nyt sitten virkannut ja purkanut ja kironnut ja itkenyt, että saisin aikaan tarpeeksi lisäyksiä ja kuitenkin myös sen verran mittaa, että hartiatkin peittyis tällä hartiahuivilla. Good luck to me. En näköjään ole vieläkään ottanut opikseni näiden japanilaismallien kanssa. Opetus 1: jos siitä ei saa mallia muuttamatta sopivaa, anna olla.




Piehtaroidaan tässä nyt sitten oikein kunnolla itsesäälissä kun kerran aloitettiin. Tänä keväänä ostin toiset saman valmistajan kengät, siis ne sinisävyiset, joihin piti mätsätä Lana Grossan India-lankaa. Tarkoitus oli neuloa jonkinlainen lyhythihainen ehkä napitettava jakkumainen tsydeemi ja tehdä sitten loppulangasta niin iso huivi kuin lankaa riittää. Muuten hyvä suunnitelma, mutta aika on kulunut jotain muita hommeleita tehdessä, joten en oo päässyt edes siihen jakkuosuuteen asti vielä, puhumattakaan että olisi se huivinhiutale valmis pidettäväksi kauniissa kesäillassa. Mielessä oli taas kaikenlaisia ideoita - tämänkin pidennettyjen ja ristittyjen silmukoiden mallin piti olla paaljon ilmavampi. Puikkosuositus oli 9-10 mm, ja 9 mm oli ihan liian pieni, kympin puikot sillä hilkulla, ja 11-milliset olis varmaan olleet täydelliset. Vaan oottekos nähneet 11 mm:n puikkoja viime aikoina?




Sikäli kävi tuuri, että Phildarin kaupassa piipahtaessa sattui semmoiset kyllä silmään (ehhehee, ei sentään kirjaimellisesti), mutta ne pirulaiset on puuta. Ostin ne kuitenkin, laitetaan sitten joskus vaikka takkapuiksi. Nyt on siis välikokoina myös 16-milliset airot, ja nuo 18-milliset mulla oli jo ennestään. Koko on siis kohdallaan, materiaali ei. Puikkojen pinta on kyllä periaatteesa hiottu sileäksi, mutta India on pirullista lankaa neulottavaksi ja niin silkkisen pehmeää, että tökkii puupuikkoihin kiinni.

Vaan periksi ei anneta, kele. Mä haluan kesähuivin! Muutama viikko sitten tämmöinen järeämmänsorttinen virkkuukoukku halusi kaupasta mun mukaan, ja siihen nyt sitten panen kaikki toivoni jos meinaan saada kesäisen huivini valmiiksi ennen syyssateita. Eihän tuo verkkomalli ole mitenkään erityisen kaunis eikä houkutteleva, mutta jospa katse kohdistuisikin pitkiin liehuviin hapsuihin sitten kun huivi on valmis.




Neulallakin on sohittu. Ristipistotyö ei etene toivottuun tahtiin (kumma juttu kun joku touhuilee kaikkea muuta), mutta vähäistä edistymistä on sentään havaittavissa. Esitän oikeudelle todistuskappaleen nro...




Käninä sikseen, ei ihan kaikki sentään mene pieleen. Osa vaan on ollut semmoisia hyshys-töitä niin kuin tämäkin työkaverin läksiäislahja. Lankana on Isagerin ihana alpakka, 800 m/100 g. Menekkiä tai siis painoa en ole vielä ehtinyt laskea, mutta sen verran saan kai hehkuttaa että siitä tuli ihanan kevyt, ilmava ja pitsinen. Täytyy joku kerta roudata jäljelle jäänyt kerä kauppaan ja punnita se hedelmävaa'alla että tietää vähän arvioida kulutusta.



Loppuun vielä kauan odotettu uutinen: SecretPal10:n toinen (ja viimeinen) paketti tuli perille. Kiitos!