Sunday, December 19, 2004
Saturday, December 18, 2004
Life is a b#tch... but not in Belgium
Looking forward to a busy weekend – only minimum amount of knitting to be expected. Maybe some more of Santa’s little helpers (or their caps to be precise). In the meantime, just some reflections of the funny or bizarre things which have taken place lately.
The health and safety department of my working place submitted a query concerning the working conditions in our offices. How big is one’s cubicle, what sort of floor materials have been used, are we happy with the temperature, do we suffer from noise, and then: what sort of chair do you have? Option a) Classic model. Classic model?! To me that’s just a fancy way of describing ancient pieces of office furniture where adjusting is impossible. And what about the other options? b) Medical chair. c) Unit head chair. Well, I had to go for the classic model there. Same with the desk. Classic indeed.
Funny that they did ask what pieces of electric appliances there were in the office but if there weren’t any, there was no possibility of telling them how far they were situated. For instance, I don’t have a printer in my office. The printer, scanner and copying machine are 110 brisk walking steps away. And I tell you, you don’t want to walk that distance just to get one page printed. My doctor just told me I needed some exercise. No problem there, doc, now that I’ve got this new job. I think I’ll buy a pair of spiky sprinter’s shoes and dash the length of the corridor in no time at all. Besides, I’ve been at that work for two weeks now and the power has been cut twice, meaning that there aren’t any working elevators. We just discussed this with a couple of colleagues and came to the conclusion that it’s a plot: since they’ve renovated the whole huge building but haven’t built any sports facilities, cutting the electricity is a good way of giving people the exercise they need. Hop hop, get up and go downstairs, get herded outside of the building for some oxygen and then return to your desk. Except that since smoking is forbidden inside (finally), people go barely outside of the sliding doors and smoke like chimneys. There are only two entrance doors, and you have to go through a wall of smoke. I’d say that I’m more exposed to smoke than earlier – you just can’t avoid it nowadays. Health inspectors, hear this cry!
Got a letter from my bank manager. According to the law, the banks are asked to provide “up-to date identity data on all their customers” and to serve that purpose, they wanted a recent photocopy of my identity card which should also state my address here in Belgium. There’s a slight problem. I don’t currently have an ID card and even if I did, my address wouldn’t be on it. (I’ve requested a new card recently, but like I said, it will not mention my address.) Hmm. Obviously the bank had anticipated this, since they gave a couple of options. The first choice was the passport “with indication of the complete home address”. Have you ever seen a passport like that? I haven’t so let’s move to point B:
If the home address is not stated on the official identity document, please also provide a copy of one of the following documents:
- valid driver’s licence (no address there to my knowledge)
- property tax payment, if this corresponds to the home address (err... no)
- election poll card (yeah. right. I get that from Finland)
- hunting certificate, gun licence (last time I was shooting bears,I did it illegally. No, only kidding, simply don’t have one.)
- parking or speeding ticket (A-HA! obviously this would be the most reliable proof of residence. Aren’t you just likely to give your exact home address when the police stops you and gives you a ticket?)
And to top it all: all documents must have been issued within the last 12 months. So, should I just leave my car in a crossroads in the hope of catching the attention of a policeman? – Why don’t they mention lease contract, electricity, gas or phone bill, for instance?
I think we discussed this parking mentality already – in short: if you need to stop, you stop. Or leave your car double parked, or against the driving direction, or whatever you feel like. When the streets are cleaned, the authorities let you know a couple of days in advance by leaving sort of cones on the street, and the forbidden parking time is clearly stated. However, this is negotiable. At least the drivers think so. Nah, the cleaners won’t come that early. – You can also go to the local police station and ask for a permission to reserve a parking space in the front of your home, if you’re waiting for a large delivery or are moving, for instance. The only problem is that people don’t necessary respect these “no parking” signs. However, there’s one way of reserving some parking space which seems to be more reliable than the police device: chairs. I’ve never seen anyone move a chair which is meant for reserving parking space. Some things are just sacred.
And some things are forbidden. Like swearing. Even if you didn't mean it.
A while ago I sent out an ad to be published in my employer's intranet where it should reach plenty of people. No, not a personal ad but one where I was looking for other knitters. I can't remember the exact words, but I was referring to global Stitch'n'B*tch groups and suggested that we should start one here in Brussels. It wasn't published straight away, but I didn't give it too much thought since it's almost Christmas and people will be absent anyway. On Friday they called me from the editorial service. The ad had been refused since they thought it contained swearing and people might be offended. I just sat there, holding the receiver, couldn't believe my ears when the lady told me that in her mind the expression is too close to son-of-a-b*tch. I must confess that I really didn't consider that aspect when I wrote the ad, but if it makes them happy, they can just leave S-n-B out altogether. It's just a knitting group then. Wonder whether we should accept only teetotalers to join. To be on the safe side ;-)
P.S. I've edited this posting later on, because I got some feedback that people can't access my blog from certain computers due to the screening of forbidden words.
The health and safety department of my working place submitted a query concerning the working conditions in our offices. How big is one’s cubicle, what sort of floor materials have been used, are we happy with the temperature, do we suffer from noise, and then: what sort of chair do you have? Option a) Classic model. Classic model?! To me that’s just a fancy way of describing ancient pieces of office furniture where adjusting is impossible. And what about the other options? b) Medical chair. c) Unit head chair. Well, I had to go for the classic model there. Same with the desk. Classic indeed.
Funny that they did ask what pieces of electric appliances there were in the office but if there weren’t any, there was no possibility of telling them how far they were situated. For instance, I don’t have a printer in my office. The printer, scanner and copying machine are 110 brisk walking steps away. And I tell you, you don’t want to walk that distance just to get one page printed. My doctor just told me I needed some exercise. No problem there, doc, now that I’ve got this new job. I think I’ll buy a pair of spiky sprinter’s shoes and dash the length of the corridor in no time at all. Besides, I’ve been at that work for two weeks now and the power has been cut twice, meaning that there aren’t any working elevators. We just discussed this with a couple of colleagues and came to the conclusion that it’s a plot: since they’ve renovated the whole huge building but haven’t built any sports facilities, cutting the electricity is a good way of giving people the exercise they need. Hop hop, get up and go downstairs, get herded outside of the building for some oxygen and then return to your desk. Except that since smoking is forbidden inside (finally), people go barely outside of the sliding doors and smoke like chimneys. There are only two entrance doors, and you have to go through a wall of smoke. I’d say that I’m more exposed to smoke than earlier – you just can’t avoid it nowadays. Health inspectors, hear this cry!
Got a letter from my bank manager. According to the law, the banks are asked to provide “up-to date identity data on all their customers” and to serve that purpose, they wanted a recent photocopy of my identity card which should also state my address here in Belgium. There’s a slight problem. I don’t currently have an ID card and even if I did, my address wouldn’t be on it. (I’ve requested a new card recently, but like I said, it will not mention my address.) Hmm. Obviously the bank had anticipated this, since they gave a couple of options. The first choice was the passport “with indication of the complete home address”. Have you ever seen a passport like that? I haven’t so let’s move to point B:
If the home address is not stated on the official identity document, please also provide a copy of one of the following documents:
- valid driver’s licence (no address there to my knowledge)
- property tax payment, if this corresponds to the home address (err... no)
- election poll card (yeah. right. I get that from Finland)
- hunting certificate, gun licence (last time I was shooting bears,I did it illegally. No, only kidding, simply don’t have one.)
- parking or speeding ticket (A-HA! obviously this would be the most reliable proof of residence. Aren’t you just likely to give your exact home address when the police stops you and gives you a ticket?)
And to top it all: all documents must have been issued within the last 12 months. So, should I just leave my car in a crossroads in the hope of catching the attention of a policeman? – Why don’t they mention lease contract, electricity, gas or phone bill, for instance?
I think we discussed this parking mentality already – in short: if you need to stop, you stop. Or leave your car double parked, or against the driving direction, or whatever you feel like. When the streets are cleaned, the authorities let you know a couple of days in advance by leaving sort of cones on the street, and the forbidden parking time is clearly stated. However, this is negotiable. At least the drivers think so. Nah, the cleaners won’t come that early. – You can also go to the local police station and ask for a permission to reserve a parking space in the front of your home, if you’re waiting for a large delivery or are moving, for instance. The only problem is that people don’t necessary respect these “no parking” signs. However, there’s one way of reserving some parking space which seems to be more reliable than the police device: chairs. I’ve never seen anyone move a chair which is meant for reserving parking space. Some things are just sacred.
And some things are forbidden. Like swearing. Even if you didn't mean it.
A while ago I sent out an ad to be published in my employer's intranet where it should reach plenty of people. No, not a personal ad but one where I was looking for other knitters. I can't remember the exact words, but I was referring to global Stitch'n'B*tch groups and suggested that we should start one here in Brussels. It wasn't published straight away, but I didn't give it too much thought since it's almost Christmas and people will be absent anyway. On Friday they called me from the editorial service. The ad had been refused since they thought it contained swearing and people might be offended. I just sat there, holding the receiver, couldn't believe my ears when the lady told me that in her mind the expression is too close to son-of-a-b*tch. I must confess that I really didn't consider that aspect when I wrote the ad, but if it makes them happy, they can just leave S-n-B out altogether. It's just a knitting group then. Wonder whether we should accept only teetotalers to join. To be on the safe side ;-)
P.S. I've edited this posting later on, because I got some feedback that people can't access my blog from certain computers due to the screening of forbidden words.
Thursday, December 16, 2004
Ho-ho-ho! Merry Christmas! I'm not much of a Christmas person and these pieces of decoration are about the only things I can stand. - Had to open 14 nuts in order to have three good pieces. If I want an army of Santa's helpers, I'm going to gain some 5 kilos just because of eating the nuts.
Joulutervehdys! En tunnustaudu jouluihmiseksi, joten nämä tontut on suunnilleen ainoat koristeet jotka läpäisee seulan. Tonttuja on vasta kolme kappaletta, ja niitäkin varten piti rikkoa 14 saksanpähkinää saadakseen edes muutaman ehjän kuoren. Tätä vauhtia tulee viisi lisäkiloa pelkästään pähkinänsyönnistä.
Joulutervehdys! En tunnustaudu jouluihmiseksi, joten nämä tontut on suunnilleen ainoat koristeet jotka läpäisee seulan. Tonttuja on vasta kolme kappaletta, ja niitäkin varten piti rikkoa 14 saksanpähkinää saadakseen edes muutaman ehjän kuoren. Tätä vauhtia tulee viisi lisäkiloa pelkästään pähkinänsyönnistä.
Wednesday, December 15, 2004
Brainwaves - ja mitä siellä pääpössä liikkuukaan?
Ever since the new Knitty came out, people have been commenting their favourite patterns in it. There's one thing I cannot get my head around. The knitted womb. Bleugh! Normally I'm in for creativity and unusual things but this pink womb is beyond my understanding. However, come to think of it, one of the swatches I made recently looks a bit like the brains. Is this an idea for Stitch'n'Bitch III - some headwear resembling brains? Remember, you heard it from me first.
Viimeisimmän Knittyn lemppari- ja inhokkimalleista on keskusteltu laajalti. Niiden joukossa on yksi malli, joka ei kertakaikkiaan mene mulla jakeluun. Neulottu kohtu, yääk, byöök! En yleensä kai ole ensimmäisenä tyrmäämässä luovuutta ja epätavallisia ideoita, mutta tää jotenkin menee yli. Vaan kuinka ollakaan, tässä kotona penkoessa on löytynyt kaikenlaista kamaa. Kuten tämä neulemallikokeilulappunen, joka muistuttaa rakenteeltaan vähän aivoja. Olisko tässä ideanpoikanen Stitch'n'Bitch III:een - pipo, jonka pinta näyttää aivoilta? Muistakaa sitten, että kuulitte tämän ensimmäisenä minulta. (Hei Ninni, se sun pierunvärinen lanka vois sopia vallan mainiosti tähän projektiin.)
Viimeisimmän Knittyn lemppari- ja inhokkimalleista on keskusteltu laajalti. Niiden joukossa on yksi malli, joka ei kertakaikkiaan mene mulla jakeluun. Neulottu kohtu, yääk, byöök! En yleensä kai ole ensimmäisenä tyrmäämässä luovuutta ja epätavallisia ideoita, mutta tää jotenkin menee yli. Vaan kuinka ollakaan, tässä kotona penkoessa on löytynyt kaikenlaista kamaa. Kuten tämä neulemallikokeilulappunen, joka muistuttaa rakenteeltaan vähän aivoja. Olisko tässä ideanpoikanen Stitch'n'Bitch III:een - pipo, jonka pinta näyttää aivoilta? Muistakaa sitten, että kuulitte tämän ensimmäisenä minulta. (Hei Ninni, se sun pierunvärinen lanka vois sopia vallan mainiosti tähän projektiin.)
Here's the lid of the box you saw earlier, just modified it a little bit. I've bought some liquid plastic which you mix and pour into a mold where it hardens. This time I just dipped in some yarn as well.
Tässä on sen neulepuikkolaatikon kansi vähän modifioituna. Ostin jokin aika sitten keskenään sekoitettavia muovikomponentteja, jotka kaadetaan muottiin ja jossa ne sitten kovettuvat. Tällä kertaa sörssäsin vaan vähän lankaa sekaan.
and a closer look of the colours in it.
ja vielä lähikuva sen väreistä.
Tässä on sen neulepuikkolaatikon kansi vähän modifioituna. Ostin jokin aika sitten keskenään sekoitettavia muovikomponentteja, jotka kaadetaan muottiin ja jossa ne sitten kovettuvat. Tällä kertaa sörssäsin vaan vähän lankaa sekaan.
and a closer look of the colours in it.
ja vielä lähikuva sen väreistä.
Tuesday, December 14, 2004
Knit, Forrest, knit! ---Neulo, Forrest, neulo!
I guess that during the Holiday Season we're about to see Forrest Gump for the umpteenth time, so let's borrow (and modify) a couple of lines from that movie. Surprisingly, it never made it to this list.
Eiköhän jouluntienoolla joltakin tv-kanavalta taas kerran näy Forrest Gump, joten muistellaanpa ja lainataan muutama mietelmä kyseisestä elokuvasta... vähän muokattuna. Outoa, ettei yhtään lainausta löydy tältä listalta.
Life is a box of chocolates, isn't it:
Eiköhän jouluntienoolla joltakin tv-kanavalta taas kerran näy Forrest Gump, joten muistellaanpa ja lainataan muutama mietelmä kyseisestä elokuvasta... vähän muokattuna. Outoa, ettei yhtään lainausta löydy tältä listalta.
Life is a box of chocolates, isn't it:
Believe or not, there IS a connection between this box of chocolate and knitting.
Uskokaa tai älkää, tämän suklaaboksin ja neulomisen välillä ON yhteys, vaikkakin heikko sellainen.
Once you've eaten all the chocolates, look how handy the empty box is! And since it looked a bit boring as it was, I've got another plan for decorating it. Can't present it yet because it's not ready...or not dry yet. -- And on the right hand side there's my solution B to the problem of running out of knitting needles. Plan A was to take one piece unfinished knitting at time and just force myself to kill them. Well, that plan is still in progress but in the meantime, my local yarn shop had this special offer of 8 pairs of bamboo needles for 15 euros, all wrapped in this old-fashioned gobelin-style fabric. I just couldn't resist. What a surprise. On the other hand, my "buy nothing" vow didn't say anything about knitting needles, just yarn.
Voi miten kätevä laatikko, suklaat pitää vaan ensin popsia pois. Ja koska laatikko näytti niin tylsältä, koristelin sitä vähän. Valitettavasti en voi vielä esittää kuvia koristeista, koska ne ei ole valmiita... tai ollaksemme tarkkoja, ne ei ole vielä kuivia. -- Kuvan oikeassa reunassa esitellään vastaus B siihen ongelmaan, mitä tehdään kun neulepuikot loppuu kesken. Suunnitelma A oli se, että otetaan yksi keskeneräinen neuletyö kerrallaan ja viimeistellään se vaikka hampaat irvissä. Juu, on sekin prosessi vielä meneillään, mutku satuin huomaamaan lähilankakaupassa hyvän tarjouksen eli 8 paria bambupuikkoja 15 eurolla, niin siihen mun itsehillintä mureni. Vautsi mikä yllätys. Toisaalta, enhän mä ollut luvannut olla ostamatta puikkoja, vaan lankoja.
Uskokaa tai älkää, tämän suklaaboksin ja neulomisen välillä ON yhteys, vaikkakin heikko sellainen.
Once you've eaten all the chocolates, look how handy the empty box is! And since it looked a bit boring as it was, I've got another plan for decorating it. Can't present it yet because it's not ready...or not dry yet. -- And on the right hand side there's my solution B to the problem of running out of knitting needles. Plan A was to take one piece unfinished knitting at time and just force myself to kill them. Well, that plan is still in progress but in the meantime, my local yarn shop had this special offer of 8 pairs of bamboo needles for 15 euros, all wrapped in this old-fashioned gobelin-style fabric. I just couldn't resist. What a surprise. On the other hand, my "buy nothing" vow didn't say anything about knitting needles, just yarn.
Voi miten kätevä laatikko, suklaat pitää vaan ensin popsia pois. Ja koska laatikko näytti niin tylsältä, koristelin sitä vähän. Valitettavasti en voi vielä esittää kuvia koristeista, koska ne ei ole valmiita... tai ollaksemme tarkkoja, ne ei ole vielä kuivia. -- Kuvan oikeassa reunassa esitellään vastaus B siihen ongelmaan, mitä tehdään kun neulepuikot loppuu kesken. Suunnitelma A oli se, että otetaan yksi keskeneräinen neuletyö kerrallaan ja viimeistellään se vaikka hampaat irvissä. Juu, on sekin prosessi vielä meneillään, mutku satuin huomaamaan lähilankakaupassa hyvän tarjouksen eli 8 paria bambupuikkoja 15 eurolla, niin siihen mun itsehillintä mureni. Vautsi mikä yllätys. Toisaalta, enhän mä ollut luvannut olla ostamatta puikkoja, vaan lankoja.
Monday, December 13, 2004
Guess where we are now.
Well, this is Esch-sur-Alzette in southern Luxembourg. I've been there only once and was blissfully unaware that there's a yarn shop as well. Actually, I was there almost exactly four years ago, just about to rent a studio. And what a story that was: the estate agent wasn't available, so I had to leave empty handed, should have gone back a couple of days later. The very next day all the money I had with me (three months' guarantee, one month's advance rent and the agent's fee) was stolen from my office. Never got it back. It took quite a while to recover from that blow, and at the same time I got a big speeding ticket as well. All in all, in 2000 I lost two jobs, two homes, one long-time relationship and topped it all with this loss of money. Not a good year; still brings back memories. But let's continue, said an old woman waddling deep in the snow (one of those wonderful Finnish sayings, loosely translated).
Tässä päivän kuva-arvoitus. Missäs ollaan nyt?
Etelä-Luxemburgissa, Esch-sur-Alzette-nimisessä pikkukaupungissa. Olen käynyt siellä aiemmin vain kerran ja olin silloin onnellisen tietämätön lankakaupasta. Edellisestä käynnistä on melko tarkalleen neljä vuotta, olin menossa tekemään vuokrasopimusta. Välittäjä teki vaan oharin, joten täytyi lähteä sillä kertaa tyhjin käsin pois, ja piti palata parin päivän kuluttua. Vaan seuraavana päivän multa varastettiin työhuoneesta lompakko, jossa oli tietysti käteisenä kolmen kuukauden takuuvuokra, yhden kuukauden ennakko ja samansuuruinen välityspalkkio. Ja kumma juttu, eipä tullut koskaan rahoja takaisin. Siinä sitä olikin naurussa pitelemistä, kun piti samaan syssyyn kehittää samat rahat uudelleen ja sitten vielä onnistuin saamaan elämäni ainoan ylinopeussakon - ja sekin oli iso summa. Kaikkiaan menetin vuonna 2000 kaksi työpaikkaa, kaksi kotia, yhden pitkäaikaisen ihmissuhteen ja sitten huippu oli todellakin tämä rahallinen menetys. Ei kovin hyvä vuosi kaikkinensa. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa.
Here's the very first yarn shop I didn't want to buy absolutely anything. I wouldn't have taken anything even if it was free of charge. Why? There was a terrible smell of smoking, it was really disgusting.
Taitaa olla ensimmäinen lankakauppa, josta en halunnut ostaa yhtään mitään. Itse asiassa en olisi huolinut, vaikka olisi saanut ilmaiseksi. Liikkeessä oli käsittämättömän voimakas tupakanhaju, ihan yökötti heti sisään tultua.
Which was such a shame, since this is one of the few places where you can find the French Plassard yarn (front left, for instance).
Mikä on todella sääli, koska ranskalaista Plassardin lankaa ei löydy kovin monesta paikasta. Täällä olis ollu, esimerkiksi etualalla vasemmalla.
And this colourful sight is from a hardware (!) shop called Hela which is located in Bettembourg where I used to live. (But, fittingly, they did not sell yarn back then.) And here's a question to our German readers: do you normally have yarn in Hela shops, or is it just a funny feature in Luxembourg?
Ja tämä värikäs hylly houkuttelee ostajia Hela-nimisessä rautakaupassa. Kyllä, rautakaupassa. Rautakauppa sijaitsee samoilla kylillä, jossa minäkin asustelin, mutta olikos siellä silloin lankaa myynnissä? Ei ollut, ei. Esitän myös kysymyksen Saksan Hela-kaupoissa käyneille: onko niissä lankaa vai onkohan tämä luxilainen erikoisuus? Askarteluosasto ainakin on laaja ja monipuolinen. Ei belgialassa vaan harrasteisiin käytetä noin paljon hyvää myymälätilaa.
Well, this is Esch-sur-Alzette in southern Luxembourg. I've been there only once and was blissfully unaware that there's a yarn shop as well. Actually, I was there almost exactly four years ago, just about to rent a studio. And what a story that was: the estate agent wasn't available, so I had to leave empty handed, should have gone back a couple of days later. The very next day all the money I had with me (three months' guarantee, one month's advance rent and the agent's fee) was stolen from my office. Never got it back. It took quite a while to recover from that blow, and at the same time I got a big speeding ticket as well. All in all, in 2000 I lost two jobs, two homes, one long-time relationship and topped it all with this loss of money. Not a good year; still brings back memories. But let's continue, said an old woman waddling deep in the snow (one of those wonderful Finnish sayings, loosely translated).
Tässä päivän kuva-arvoitus. Missäs ollaan nyt?
Etelä-Luxemburgissa, Esch-sur-Alzette-nimisessä pikkukaupungissa. Olen käynyt siellä aiemmin vain kerran ja olin silloin onnellisen tietämätön lankakaupasta. Edellisestä käynnistä on melko tarkalleen neljä vuotta, olin menossa tekemään vuokrasopimusta. Välittäjä teki vaan oharin, joten täytyi lähteä sillä kertaa tyhjin käsin pois, ja piti palata parin päivän kuluttua. Vaan seuraavana päivän multa varastettiin työhuoneesta lompakko, jossa oli tietysti käteisenä kolmen kuukauden takuuvuokra, yhden kuukauden ennakko ja samansuuruinen välityspalkkio. Ja kumma juttu, eipä tullut koskaan rahoja takaisin. Siinä sitä olikin naurussa pitelemistä, kun piti samaan syssyyn kehittää samat rahat uudelleen ja sitten vielä onnistuin saamaan elämäni ainoan ylinopeussakon - ja sekin oli iso summa. Kaikkiaan menetin vuonna 2000 kaksi työpaikkaa, kaksi kotia, yhden pitkäaikaisen ihmissuhteen ja sitten huippu oli todellakin tämä rahallinen menetys. Ei kovin hyvä vuosi kaikkinensa. Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa.
Here's the very first yarn shop I didn't want to buy absolutely anything. I wouldn't have taken anything even if it was free of charge. Why? There was a terrible smell of smoking, it was really disgusting.
Taitaa olla ensimmäinen lankakauppa, josta en halunnut ostaa yhtään mitään. Itse asiassa en olisi huolinut, vaikka olisi saanut ilmaiseksi. Liikkeessä oli käsittämättömän voimakas tupakanhaju, ihan yökötti heti sisään tultua.
Which was such a shame, since this is one of the few places where you can find the French Plassard yarn (front left, for instance).
Mikä on todella sääli, koska ranskalaista Plassardin lankaa ei löydy kovin monesta paikasta. Täällä olis ollu, esimerkiksi etualalla vasemmalla.
And this colourful sight is from a hardware (!) shop called Hela which is located in Bettembourg where I used to live. (But, fittingly, they did not sell yarn back then.) And here's a question to our German readers: do you normally have yarn in Hela shops, or is it just a funny feature in Luxembourg?
Ja tämä värikäs hylly houkuttelee ostajia Hela-nimisessä rautakaupassa. Kyllä, rautakaupassa. Rautakauppa sijaitsee samoilla kylillä, jossa minäkin asustelin, mutta olikos siellä silloin lankaa myynnissä? Ei ollut, ei. Esitän myös kysymyksen Saksan Hela-kaupoissa käyneille: onko niissä lankaa vai onkohan tämä luxilainen erikoisuus? Askarteluosasto ainakin on laaja ja monipuolinen. Ei belgialassa vaan harrasteisiin käytetä noin paljon hyvää myymälätilaa.
Sunday, December 12, 2004
Here's a new candidate for my unofficial blog cat. This one is guarding the local pharmacy at night time. He is the biggest cat I've ever seen, and should anyone wish to break into the drug cabinet, I'm sure they'd be attacked by this monster.
Tässä on mun uusin epävirallinen blogikissa. Nappasin kuvan, kun tulin kotio tuossa iltayhdentoista aikaan - tämä vartioi paikallista apteekkia yöaikaan. On taatusti isoin kissa, jonka olen koskaan nähnyt, ja jos joku yrittää murtautua sisään, eiköhän tämä peto hoitele hommat.
Let me outta here! (He was scratching the window like mad. Just look at those claws!)
Tahtoo ulos! (Jäppinen rupesi hulluna raapimaan ikkunaa minut nähdessään.)
Tässä on mun uusin epävirallinen blogikissa. Nappasin kuvan, kun tulin kotio tuossa iltayhdentoista aikaan - tämä vartioi paikallista apteekkia yöaikaan. On taatusti isoin kissa, jonka olen koskaan nähnyt, ja jos joku yrittää murtautua sisään, eiköhän tämä peto hoitele hommat.
Let me outta here! (He was scratching the window like mad. Just look at those claws!)
Tahtoo ulos! (Jäppinen rupesi hulluna raapimaan ikkunaa minut nähdessään.)
Friday, December 10, 2004
La vita è bella!
What a great day yesterday: left work rather early, because I had a message from a courrier service that I had a parcel waiting for me at a local book shop. Went there, picked up the parcel and just as I got home and opened my mailbox, there was another message saying that I've something waiting at the post office as well. So, I galopped there as well and because I couldn't get back home yet, run some errands. Bought a lottery ticket, acquired membership to a local video store (which I never had before and which is showing dozens and dozens of DVDs in their windows). Then I went and had a cup of delicious coffee, opened the parcels and enjoyed. Small-scale fun but so fulfilling. And now I'm off to Luxembourg, so just hold the thought. (50 ways to leave your lover and 10 ways to hide your stash. Ladies, enjoy:)
Food for thought.
Oldies goldies.
These are a bit more recent.
For the Love of Knitting - A Celebration of the Knitter's Art, ISBN 0-89658-045-8. 160 pages, plenty of photos (in full colour). "A stunning array of artwork, including current and historical photographs, vingate ads, pattern booklets, and paintings - featuring the artistry of Chris Hartlove, Solveig Hisdal, Debbie New, and Karen Searle - complements the text.", says the sleeve.
Now, this books is aptly named! It truly shows the love, obsession, joy, fulfillment and angst we experience when knitting and it does it by telling stories of each stage in a knitter's life. How did one learn to knit, who taught us, where and how did those teachers acquire their skills. Where do we find suitable yarn, or if we don't, how do we learn to spin and dye it by ourselves. And finally, after spending a while acquiring the yarn, where can we store it (plus top 10 ways to hide the stash). There are stories and pictures of war and the time when knitting was a duty - but before long, they develop into stories of art, expressing yourself, finding your own way of knitting and doing what you want and where you want - hence the story of a knitter in the New York subway: Knit-Surfing. And another of a man who couldn't find anyone to knit him a new Setesdal, so picked up the needles and made one. And about the photos: I find that there are just a bit too many pictures of vintage books and patterns - enough already! But on the other hand they're balanced by photos of big chunky cats; one can never have too many of those.
As you can gather, I'm extremely happy that I bought this book although it doesn't contain any patterns as such. Neither does it offer as much inspiration as I expected. Nevertheless, I enjoy reading the stories of other people, how knitting has affected them, and how knitting and other crafts have run in their family as some sort of heritage.
Food for thought.
Oldies goldies.
These are a bit more recent.
For the Love of Knitting - A Celebration of the Knitter's Art, ISBN 0-89658-045-8. 160 pages, plenty of photos (in full colour). "A stunning array of artwork, including current and historical photographs, vingate ads, pattern booklets, and paintings - featuring the artistry of Chris Hartlove, Solveig Hisdal, Debbie New, and Karen Searle - complements the text.", says the sleeve.
Now, this books is aptly named! It truly shows the love, obsession, joy, fulfillment and angst we experience when knitting and it does it by telling stories of each stage in a knitter's life. How did one learn to knit, who taught us, where and how did those teachers acquire their skills. Where do we find suitable yarn, or if we don't, how do we learn to spin and dye it by ourselves. And finally, after spending a while acquiring the yarn, where can we store it (plus top 10 ways to hide the stash). There are stories and pictures of war and the time when knitting was a duty - but before long, they develop into stories of art, expressing yourself, finding your own way of knitting and doing what you want and where you want - hence the story of a knitter in the New York subway: Knit-Surfing. And another of a man who couldn't find anyone to knit him a new Setesdal, so picked up the needles and made one. And about the photos: I find that there are just a bit too many pictures of vintage books and patterns - enough already! But on the other hand they're balanced by photos of big chunky cats; one can never have too many of those.
As you can gather, I'm extremely happy that I bought this book although it doesn't contain any patterns as such. Neither does it offer as much inspiration as I expected. Nevertheless, I enjoy reading the stories of other people, how knitting has affected them, and how knitting and other crafts have run in their family as some sort of heritage.
Wednesday, December 08, 2004
One gray December day - Joulukuun harmautta
Guess who is back at (another) work? Am I happy about that? Well, at least I've got an office. With a window. Or two, actually. And this most fascinating view. Now, pay attention.
Kaikki loppuu aikanaan, meitsikin palasi töihin. Tai siis vaihtoi hommia. Ja miltä se tuntuu? Noh, on mulla ainakin ikkuna siinä toimistossa, tai itse asiassa kaksi. Joista avautuu lisäksi tämä kiehtova maisema. Ja nyt tarkkana.
Kaikki loppuu aikanaan, meitsikin palasi töihin. Tai siis vaihtoi hommia. Ja miltä se tuntuu? Noh, on mulla ainakin ikkuna siinä toimistossa, tai itse asiassa kaksi. Joista avautuu lisäksi tämä kiehtova maisema. Ja nyt tarkkana.
But eventually I have to return home and start working with some other grey mass. Now THIS is what I hate. In this recent "life laundry" of mine I've vowed to spend at least half an hour every day untangling my yarns. That's going to need lots of 30-minute sessions, I tell ya.
Mutta täytyyhän sitä jossain vaiheessa palata kotiin ja jatkaa hommia seuraavan harmaan massan kanssa. Tätä mä vihaan oikeasti, lankojen selvittelyä siis. Viime aikoina kun olen muutenkin järjestellyt elämääni, olen tehnyt myös lupauksen käyttää vähintään puoli tuntia päivässä lankasotkujen selvittelyyn. Ja ne puolen tunnin istunnot ei ihan äkkiä lopu, sen voin sanoa.
Mutta täytyyhän sitä jossain vaiheessa palata kotiin ja jatkaa hommia seuraavan harmaan massan kanssa. Tätä mä vihaan oikeasti, lankojen selvittelyä siis. Viime aikoina kun olen muutenkin järjestellyt elämääni, olen tehnyt myös lupauksen käyttää vähintään puoli tuntia päivässä lankasotkujen selvittelyyn. Ja ne puolen tunnin istunnot ei ihan äkkiä lopu, sen voin sanoa.
On a more positive note, there was something worth digging in that mountain of yarn. And now, if you excuse me, I'll dive back into my grey sea and see what else hides in there.
Toisaalta tämmöiset löydöt tekee selvittelyn vaivan arvoiseksi. Kas kun sieltä seasta löytyy vaikka mitä. Ja nyt mä menen taas möyrimään siihen harmaaseen kasaani.
Toisaalta tämmöiset löydöt tekee selvittelyn vaivan arvoiseksi. Kas kun sieltä seasta löytyy vaikka mitä. Ja nyt mä menen taas möyrimään siihen harmaaseen kasaani.
Tuesday, December 07, 2004
I don't like felting. I don't like beer. But I try to keep an open mind.
Got a crazy idea which involved some felting. Had to try it, no matter what. Still think that the idea was good and still think that felting isn't fun. But at least I've tried.
Taas iski ideanpoikanen ihan yllättäen, ja valitettavasti sen toteuttamiseen tarvittiin huovutusta. Pakkohan oli siis kokeilla, mitä uutta maailmaan oli tulossa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nyt sitten taas sanoa, että idea oli kohtalainen, huovutus ei oo kivaa, ja tulipahan ainakin kokeiltua. En tykkää huovutuksesta, en tykkää oluesta, mutta suhtaudun avoimin mielin molempiin ja kokeilen aina silloin tällöin. Ei väkisin, mutta väsyttämällä.
Taas iski ideanpoikanen ihan yllättäen, ja valitettavasti sen toteuttamiseen tarvittiin huovutusta. Pakkohan oli siis kokeilla, mitä uutta maailmaan oli tulossa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nyt sitten taas sanoa, että idea oli kohtalainen, huovutus ei oo kivaa, ja tulipahan ainakin kokeiltua. En tykkää huovutuksesta, en tykkää oluesta, mutta suhtaudun avoimin mielin molempiin ja kokeilen aina silloin tällöin. Ei väkisin, mutta väsyttämällä.
Notice anything funny here?
Huomaako kukaan mitään erikoista?
How are you supposed to wear these slippers when they look like rolls of bread? They are just hollow, but there's no hole to put your foot into.
Kuinka tämmöiset sämpylät saa jalkaansa? Ontot ne kyllä on, mutta jalalle ei ole minkäänlaista reikää.
Huomaako kukaan mitään erikoista?
How are you supposed to wear these slippers when they look like rolls of bread? They are just hollow, but there's no hole to put your foot into.
Kuinka tämmöiset sämpylät saa jalkaansa? Ontot ne kyllä on, mutta jalalle ei ole minkäänlaista reikää.
Before and after. This should give a pretty good idea of the shrinking percentage. If I ever decide to make anything else from this same yarn. I highly doubt it.
Jälleen kerran vertailua alkutilanteen ja lopullisen tuotteen välillä. Antaa aika hyvän kuvan kutistumisprosentista. Jos vaikka joskus teen jotakin muuta samasta langasta. Suvaitsen epäillä.
Nurse. Scalpel, please.
Hoitaja, saanko skalpellin?
Jälleen kerran vertailua alkutilanteen ja lopullisen tuotteen välillä. Antaa aika hyvän kuvan kutistumisprosentista. Jos vaikka joskus teen jotakin muuta samasta langasta. Suvaitsen epäillä.
Nurse. Scalpel, please.
Hoitaja, saanko skalpellin?
Almost the final product. Just that the left one is "au naturel", just as it was after taking it out of the washing machine, the right one has been fitted. The picture angle is not the most flattering - it really doesn't look that wide. Its form is just enhanced by placing it next to the original version.
Tossujen melkein lopullinen olomuoto. Vertailun vuoksi vasen on luonnontilassa eli tuommoisena ongin sen pesukoneesta ulos. Oikeanpuoleista olen sovittanut ja vähän vanuttanut jalkaan sopivaksi. Tosin kuvakulma ei ole kovin mairitteleva - ei se oikeasti ihan noin leveältä näytä. Korostuu vaan toisen tossukan vierellä.
Tossujen melkein lopullinen olomuoto. Vertailun vuoksi vasen on luonnontilassa eli tuommoisena ongin sen pesukoneesta ulos. Oikeanpuoleista olen sovittanut ja vähän vanuttanut jalkaan sopivaksi. Tosin kuvakulma ei ole kovin mairitteleva - ei se oikeasti ihan noin leveältä näytä. Korostuu vaan toisen tossukan vierellä.
Sunday, December 05, 2004
Just a couple of words about the book purchases pictured yesterday. Upper row: a combination from Ebay - three vintage books/booklets. I'm really surprised about the condition of these books. They're old but look much better than my magazines from 2003. Gloves and mittens contain 36 different patterns, a couple of which are real jewels, some aren't. Lace gloves, Fair Isle mittens and a pattern where you crochet your way round your hand are my three favourites from this book. Then there´s the Scandinavian sweater pattern book, with pictures of reindeer with bumpy bottoms. This book reminds me of the patterns my mother used to have when I was little. Guess who was running around in sweaters featuring squirrel and snowflake patterns? This booklet contains those in their true sense. Knit your own Norwegian Sweaters covers a whole range of skiing garments. (Too bad that I don't ski.) 50 patterns altogether, also mittens, caps and - just testing whether Valentina reads this message - socks too! I must say that some of the photos are ridiculous, some I find truly awkward. Makes you wonder what they're really trying to present in the photo.. but at least I'm having fun on their behalf. And why did I buy these? I guess I would never had gone for them separately, but this package of three books for a reasonable price tipped the scales. I don't expect to be knitting anything strictly according to the pattern, but they sure provide some inspiration.
Lower row: Debby Robinson: Knitting for special effect. I was giggling when I first read this book. It was published in 1990, so that explains a lot. You might want to drop the crystal beads, but, again, these models are inspirational. Or do you disagree; here's a description of some of them: A glamorous mock leather jacket, a sumptuous wrap-around mock-fur coat knitted in cream mohair... collar and cuffs trimmed sith "ermine" tails, evening top in a soft silk and wool mixture, has a lace stitch collar scattered with tiny pearls.
Maiglöckchen - Variationen eines traditionellen Strickmusters, Now, this book is quite something. Although it is based on only one lace pattern, the use of that lily-of-the-valley pattern is very innovative. There are shawls, socks, curtains and plenty of sweaters featuring this flower motif, and what fascinates me most, a Möbiusschal. I'm definitely going to knit that one some time in the future. And last but not least Anna Zilboorg: 45 Fine and fanciful hats to knit. This is not for the shy or the faint-hearted. Juicy and unusual colour combinations, most varied shapes, and certainly an unorthodox approach to knitting - just what I want! 111 pages, colour photos of the hats, large charts, can't really ask for more. But like I said, not everyone is prepared to wear these.
Muutama selityksen sana kirjaostoksista, jotka näkyy eilisessä postauksessa. Ihan kuin se selittämisestä miksikään muuttuisi. Ylärivissä Ebayn huutokaupasta voitettu kolmikko. Historiallisia neuleohjeita, jotka ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa verrattuina esimerkiksi omiin vuonna 2003 ostettuihin lehtiini. Käsine- ja tumppumalleja on kerätty yhteen kirjaan 36 kappaletta, joista osa on todellisa helmiä, osa taas ei. Omat kolme suosikkia tästä kirjasta on pitsisormikkaat, hurjan ohuesta langasta tehdyt kirjoneuletumput ja poikittain virkatut tumppuset. Hih, sitten on nostalgiapläjäys möykkypyllyisten poromallien muodossa. Jotenkin tästä tulee ihan lapsuus mieleen, tämmöisiä malleja äitikin keräsi ja teki niistä sitten meitsille orava- ja tähtikuviopuseroita vaikka kuinka paljon. Jos semmoisia kaipaa, niin sitten vaan tätä kirjasta jäljittämään. Kolmas taas kehottaa neulomaan oman norjalaisneulepuseron ja lupaa vielä kaupanpäällisiksi malleja myös päähineisiin, lapasiin ja sukkiin, yhteensä 50 kappaletta. Harmi vaan, ettei ole tullut viime aikoina kauheesti hiihdeltyä. Kuvat puolestaan vaihtelevat naurettavan ja todella kummallisen välillä, välillä täytyy oikein ihmetellä, mitä kuvaan oikein kätkeytyykään. Tai sitten mulla on vaan likainen mielikuvitus. Ja minkäs takia ylipäänsä ostin nämä kolme? Tuskin olisin erikseen niitä hankkinutkaan, mutta nyt oli tosiaan huutokaupassa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Eikä maksanut paljon. Tuskin näistä tulee mitään ihan sellaisenaan toteutettuna, mutta onpahan taas mitä selata, kun inspiraatio iskee.
Alarivissä Debby Robinsonin Kitting for special effect. Ja kyllä nauratti, kun kirjan avasin. Julkaisuvuosi 1990, mikä selittää paljon. Enää ei ehkä tulisi lisättyä kristallikyyneliä neuleeseen - mutta kieltämättä, kyllä tää taas pistää suunnittelumyllyn käyntiin. Vai mitäs sanotte seuraavista: tekomokkajakku, mohairlangasta neulottu tekoturkistakki, jossa neulotut kärpännahkasomisteet, silkkivillasekoitteesta neulottu toppi, jonka pääntie koristettu pitsineuleeseen upotetuilla pikkuruisilla helmillä (en nyt käyttänyt suomeksi kaikkia ylisanoja).
Keskellä Maiglöckchen - Variationen eines traditionellen Strickmusters. Odotin tältä paljon vähemmän, mutta ovatkin saaneet yllättävän paljon käyttöä keksittyä yhdelle pitsikuviolle. Kielomallia on lisätty huiveihin, sukkiin, verhoihin ja tietysti se esiintyy neulepuseroissa monissa eri kohdissa, ja itseäni kiehtoo eniten möbiushuivi. Se kyllä kuuluu ehdottomasti joskus tehtävien listalle.
Ja sitten vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Anna Zilboorgin 45 Fine and fanciful hats to knit. Tätä ei sitten suositella ujoille tai vähästä säikähtäville. Mehukkaita, epätavallisia ja kirkkaita väriyhdistelmiä, outoja muotoja, ja lisäksi vielä omaperäinen lähestymistapa neulomiseen. Tästä mä tykkään! 111 sivua, mallit värikuvina, selkeät ja suurikokoiset ohjepiirrokset; eipä enempää voisi pyytää. Jos siis vaan on valmis pistämään tämmöisen päähänsä.
Lower row: Debby Robinson: Knitting for special effect. I was giggling when I first read this book. It was published in 1990, so that explains a lot. You might want to drop the crystal beads, but, again, these models are inspirational. Or do you disagree; here's a description of some of them: A glamorous mock leather jacket, a sumptuous wrap-around mock-fur coat knitted in cream mohair... collar and cuffs trimmed sith "ermine" tails, evening top in a soft silk and wool mixture, has a lace stitch collar scattered with tiny pearls.
Maiglöckchen - Variationen eines traditionellen Strickmusters, Now, this book is quite something. Although it is based on only one lace pattern, the use of that lily-of-the-valley pattern is very innovative. There are shawls, socks, curtains and plenty of sweaters featuring this flower motif, and what fascinates me most, a Möbiusschal. I'm definitely going to knit that one some time in the future. And last but not least Anna Zilboorg: 45 Fine and fanciful hats to knit. This is not for the shy or the faint-hearted. Juicy and unusual colour combinations, most varied shapes, and certainly an unorthodox approach to knitting - just what I want! 111 pages, colour photos of the hats, large charts, can't really ask for more. But like I said, not everyone is prepared to wear these.
Muutama selityksen sana kirjaostoksista, jotka näkyy eilisessä postauksessa. Ihan kuin se selittämisestä miksikään muuttuisi. Ylärivissä Ebayn huutokaupasta voitettu kolmikko. Historiallisia neuleohjeita, jotka ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa verrattuina esimerkiksi omiin vuonna 2003 ostettuihin lehtiini. Käsine- ja tumppumalleja on kerätty yhteen kirjaan 36 kappaletta, joista osa on todellisa helmiä, osa taas ei. Omat kolme suosikkia tästä kirjasta on pitsisormikkaat, hurjan ohuesta langasta tehdyt kirjoneuletumput ja poikittain virkatut tumppuset. Hih, sitten on nostalgiapläjäys möykkypyllyisten poromallien muodossa. Jotenkin tästä tulee ihan lapsuus mieleen, tämmöisiä malleja äitikin keräsi ja teki niistä sitten meitsille orava- ja tähtikuviopuseroita vaikka kuinka paljon. Jos semmoisia kaipaa, niin sitten vaan tätä kirjasta jäljittämään. Kolmas taas kehottaa neulomaan oman norjalaisneulepuseron ja lupaa vielä kaupanpäällisiksi malleja myös päähineisiin, lapasiin ja sukkiin, yhteensä 50 kappaletta. Harmi vaan, ettei ole tullut viime aikoina kauheesti hiihdeltyä. Kuvat puolestaan vaihtelevat naurettavan ja todella kummallisen välillä, välillä täytyy oikein ihmetellä, mitä kuvaan oikein kätkeytyykään. Tai sitten mulla on vaan likainen mielikuvitus. Ja minkäs takia ylipäänsä ostin nämä kolme? Tuskin olisin erikseen niitä hankkinutkaan, mutta nyt oli tosiaan huutokaupassa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Eikä maksanut paljon. Tuskin näistä tulee mitään ihan sellaisenaan toteutettuna, mutta onpahan taas mitä selata, kun inspiraatio iskee.
Alarivissä Debby Robinsonin Kitting for special effect. Ja kyllä nauratti, kun kirjan avasin. Julkaisuvuosi 1990, mikä selittää paljon. Enää ei ehkä tulisi lisättyä kristallikyyneliä neuleeseen - mutta kieltämättä, kyllä tää taas pistää suunnittelumyllyn käyntiin. Vai mitäs sanotte seuraavista: tekomokkajakku, mohairlangasta neulottu tekoturkistakki, jossa neulotut kärpännahkasomisteet, silkkivillasekoitteesta neulottu toppi, jonka pääntie koristettu pitsineuleeseen upotetuilla pikkuruisilla helmillä (en nyt käyttänyt suomeksi kaikkia ylisanoja).
Keskellä Maiglöckchen - Variationen eines traditionellen Strickmusters. Odotin tältä paljon vähemmän, mutta ovatkin saaneet yllättävän paljon käyttöä keksittyä yhdelle pitsikuviolle. Kielomallia on lisätty huiveihin, sukkiin, verhoihin ja tietysti se esiintyy neulepuseroissa monissa eri kohdissa, ja itseäni kiehtoo eniten möbiushuivi. Se kyllä kuuluu ehdottomasti joskus tehtävien listalle.
Ja sitten vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Anna Zilboorgin 45 Fine and fanciful hats to knit. Tätä ei sitten suositella ujoille tai vähästä säikähtäville. Mehukkaita, epätavallisia ja kirkkaita väriyhdistelmiä, outoja muotoja, ja lisäksi vielä omaperäinen lähestymistapa neulomiseen. Tästä mä tykkään! 111 sivua, mallit värikuvina, selkeät ja suurikokoiset ohjepiirrokset; eipä enempää voisi pyytää. Jos siis vaan on valmis pistämään tämmöisen päähänsä.
Saturday, December 04, 2004
A short-distance outing - Vain pikkuinen lauantairetki
My car hasn't been out of the garage for a month or so - it really needed to be taken out for a spin, otherwise there was a risk of a flat battery. Woke up so late on Saturday morning that it was too late to drive anywhere across the border. I like to spend Saturdays somewhere else than in Brussels, but I also hate searching for a parking space, especially now with the St Nicholas weekend and Chrismas approaching. Miss your time slot and it's a hopeless mission. Took the easy way out and drove to Leuven, about 20 kilometres from Brussels.
The town hall in Leuven. And just for the record: I wasn't there at 6 am, but it was a foggy morning and the light was a bit strange even later on.
Auto on ollut tallissa varmaan yli kuukauden verran täysin ajamattomana. Täytyi siis viedä sitä pienelle ajelulle lauantaina, ettei akku menisi vallan tyhjäksi. Tietysti heräsin lauantaiaamuna liian myöhään lähteäkseni enää mihinkään rajan yli Saksan tai Hollannin puolelle. Kiva on kieltämättä viettää lauantaipäivät jossain muualla kuin Brysselissä, mutta parkkipaikan etsiminen on yhtä h-ttiä; parkkitaloihinkin on yleensä jonoa, saati sitten näin joulun alla. Jos ei pääse heti aamusta liikenteeseen, voi melkein samantien hylätä koko suunnitelman. Niinpä valitsin sitten helpoimman vaihtoehdon ja ajoin Leuveniin, noin 20 kilometriä Brysselistä.
Leuvenin vanha raatihuone. Haluan vain huomauttaa, etten todellakaan ollut siellä aamukuudelta kukkumassa. Lauantaina oli vaan sumuista ja valaistus oli myöhemmin päivälläkin hieman omituinen.
There was a group of scouts, clearly on assignment. One of them even stopped me to ask whether I knes how many statues ther are altogether on this building. My dear child, I have no idea whatsoever.
Aukiolla juoksenteli partiolaisia, mitä ilmeisimmin olivat saaneet tehtävän suoritettavakseen. Yksi niistä kysyi minulta, tietääkö täti, montako patsasta kaikkiaan roikkuu rakennuksen koristeena. Voi lapsi hyvä, ei harmainta aavistusta.
Money burning holes into your pockets? The building in the middle is for sale.
Ja jos raha polttelee taskuissa, niin tiedoksi vaan, että keskellä oleva rakennus on myytävänä.
The town hall in Leuven. And just for the record: I wasn't there at 6 am, but it was a foggy morning and the light was a bit strange even later on.
Auto on ollut tallissa varmaan yli kuukauden verran täysin ajamattomana. Täytyi siis viedä sitä pienelle ajelulle lauantaina, ettei akku menisi vallan tyhjäksi. Tietysti heräsin lauantaiaamuna liian myöhään lähteäkseni enää mihinkään rajan yli Saksan tai Hollannin puolelle. Kiva on kieltämättä viettää lauantaipäivät jossain muualla kuin Brysselissä, mutta parkkipaikan etsiminen on yhtä h-ttiä; parkkitaloihinkin on yleensä jonoa, saati sitten näin joulun alla. Jos ei pääse heti aamusta liikenteeseen, voi melkein samantien hylätä koko suunnitelman. Niinpä valitsin sitten helpoimman vaihtoehdon ja ajoin Leuveniin, noin 20 kilometriä Brysselistä.
Leuvenin vanha raatihuone. Haluan vain huomauttaa, etten todellakaan ollut siellä aamukuudelta kukkumassa. Lauantaina oli vaan sumuista ja valaistus oli myöhemmin päivälläkin hieman omituinen.
There was a group of scouts, clearly on assignment. One of them even stopped me to ask whether I knes how many statues ther are altogether on this building. My dear child, I have no idea whatsoever.
Aukiolla juoksenteli partiolaisia, mitä ilmeisimmin olivat saaneet tehtävän suoritettavakseen. Yksi niistä kysyi minulta, tietääkö täti, montako patsasta kaikkiaan roikkuu rakennuksen koristeena. Voi lapsi hyvä, ei harmainta aavistusta.
Money burning holes into your pockets? The building in the middle is for sale.
Ja jos raha polttelee taskuissa, niin tiedoksi vaan, että keskellä oleva rakennus on myytävänä.
Something useful again: wool needles. They may look huge in the photo but aren't really. There were three different sizes and they cost 2.90 euros. So easy to put the yarn through. Poony's item number is 60643 , should you want your local yarn shop lady to order them.
Taas löytyi hyödyllistä kamaa: villaneuloja. Luulisi olevan helppoa saada lanka pujotettua. Näyttävät ehkä kuvassa valtavan suurilta, mutta eivät oikeesti ole. Kolme eri kokoa, hinta 2,90 euroa. Ja jos haluatte pyytää oman lankakauppanne tätiä tilaamaan, niin Ponyn tuotenumeron 60643 luulisi auttavan eteenpäin.
Taas löytyi hyödyllistä kamaa: villaneuloja. Luulisi olevan helppoa saada lanka pujotettua. Näyttävät ehkä kuvassa valtavan suurilta, mutta eivät oikeesti ole. Kolme eri kokoa, hinta 2,90 euroa. Ja jos haluatte pyytää oman lankakauppanne tätiä tilaamaan, niin Ponyn tuotenumeron 60643 luulisi auttavan eteenpäin.
Friday, December 03, 2004
Does this spell abstinence to you? - Totaalikieltäytymistä Annen tyyliin
Remember what I wrote earlier? There's too much yarn in my flat, too many books, too little space, so I would quit buying and concentrate on finishing my projects and make space for the ones I've already got. Others are talking about yarn diet, I've used the word abstinence. Actually, I was doing quite well, but then first the mailman had a surprise waiting for me, and then another one at my local yarn store (where I went just to check one thing. Honestly!)
Kiitos, ei tarvitse muistuttaa mitä tuli sanottua muutama päivä sitten. Siis että on liikaa lankaa ja kirjoja ja liian vähän tilaa, eli lupasin lopettaa osteskelun ja keskittyä olemassaolevien projektien viimeistelyyn ja tilan raivaukseen. Toiset on puhuneet lankadieetistä, mä olen käyttänyt termiä pidättäytyminen. Aika hyvin siinä muutama päivä menikin, kunnes postimies pääsi yllättämään parin paketin kanssa (eikä edes soittanut kahdesti) ja perjantaina tuli toinen yllätys vastaan yhdessä vakilankakaupassani, jonne olin mennyt vain katselemaan. Ihan oikeasti! Olisin vaan katsellut enkä ostanut!
Earlier this summer I had bought some red India of Lana Grossa. Had an idea for a shawl where I wanted to throw in some "Costa Rica" of Gedifra as well. The lady at my LYS here in Brussels promised to order it and then give me a call. Total silence fell. In the end of September I went to the shop and asked what had happened. She remembered the case but said that she hadn't even ordered it yet, did I still want it? At that point I was pretty pissed off, since I had just seen the yarn when visiting Maastricht, just didn't buy it there because I thought that since this lady in Brussels had my phone number, she would pester me if I didn't buy the yarn from her after all this trouble – and after that she would never order anything for me again. So, I renewed my order, checked that my telephone number was ok in her book and started waiting again.
As you probably can guess, she didn’t call. I must say that I was rather curious to hear her second explanation, so I decided to pay a visit to this yarn shop now that I had the opportunity. In I went, and the first thing I saw on the shelf was this red Costa Rica. I grabbed it and went to the cash desk, starting the conversation rather mildly, saying that I had been expecting a phone call from her. Ooh, madame, you must have left me wrong number, I’m sure we have called you. Nope, I checked your book last time when I came here. Ooh, madame, I must have misplaced my big red book of customer contacts. Ho-hum, I can see it right there on your desk (didn’t say this out loud, just thought to myself). Anyway, madame, it was such a long time ago you ordered this yarn that I thought you weren’t interested any more – what was it, a year ago?
By now I should be used to this way of making business in Brussels – they’re just not interested. You just have to keep prodding them if you want something. Or is this a clever marketing strategy: make the customer feel extremely happy if and when she finally manages to buy something? Anyway, I use all this as an excuse why I bought the yarn despite the decision to stop. This was my confession. Please don’t doom me. 6 balls = 300 grams. Maybe it's not good to stop cold turkey. Maybe I should allow myself a cooling period until Christmas. (Maybe I'm in denial and look for excuses.)
Joskus kesällä olin ostanut punaista Lana Grossan India-lankaa. Kehitteillä oli hartiahuivi, johon tulisi lisäksi Gedifran Costa Ricaa. Kävin yhdessä Brysselin harvoista lankakaupoista, jonka omistaja lupasi tilata Costa Ricaa Saksasta ja soittaa mulle, kun se saapuisi. Sitten tuli ihan hiljaista. Syyskuun lopulla kävin kaupassa kysymässä, oliko jossain jotain ongelmanpoikasta, kun mulle ei ollut soitettu. Omistaja muisti tapauksen, mutta sanoi, ettei hän ole vielä tilannut sitä; olinko ylipäänsä enää kiinnostunut koko asiasta. Siinä vaiheessa kieltämättä vähän harmitti; olin hiljattain käynyt Maastrichtissa ja nähnyt samaa lankaa ja miettinyt, pitäiskö se ostaa nyt kun sitä sattuu olemaan tarjolla. En sitten ostanut, kun aattelin olevan noloa, jos Brysselin täti soittaa ja mä sanon, etten sittenkään ole enää kiinnostunut. Sen jälkeen se ei ainakaan koskaan tilais mulle mitään. Niin että tällä käynnillä sitten uudistin alkuperäisen tilauksen, tarkistin, että puhelinnumeroni oli oikein hänen muistikirjassaan ja aloin taas odotella.
Kuten varmaan arvaatte, soittoa ei koskaan tullut. Olin kyllä kiinnostunut kuulemaan hänen uuden selityksensä, joten otin taas asiakseni lähteä käymään lankakaupassa toisella puolen kaupunkia. Heti sisääntultuani huomasin tutut langat hyllyllä myynnissä, Costa Ricahan se siellä loisti. Nappasin langat, menin kassalle ja aloitin keskustelun kyllä ihan neutraaliin sävyyn että kappas vaan, tässä nää langat nyt on, olenkin odotellut soittoa. Voi madame, te olette varmasti jättänyt väärän puhelinnumeron tänne kauppaan, kyllä teille varmasti on soitettu. Eipäs ole soitettu, enkä ole jättänyt väärää; tarkistin sen itse viime kerralla teidän muistikirjastanne. Voi madame, minä olen sitten varmaan hukannut sen muistikirjani. Ööh, tuolla se kyllä näyttäisi pilkottavan hyllyllä teidän takananne (tätä en sanonut ääneen). No, joka tapauksessa, madame, teidän tilauksestanne oli niin kauan, etten uskonut teidän enää olevan kiinnostunut – koskas te tätä lankaa tilasitte, vuosi sitten?
Tähän mennessä mun luulisi tottuneen paikallisiin kaupankäyntitapoihin, vaan ei. Näitä ei vaan jotenkin kiinnosta myyminen. Tai sitten tää on valtavan ovela markkinointistrategia: asiakas tulee tosi onnelliseksi, jos ja kun saa vihdoin puoliväkisin ostettua jotakin. – Tämä pitkä ja polveileva selitys siis sille, miksi ostin lankaa lopettamispäätöksestä huolimatta. Olen ripittäytynyt. Älkää tuomitko. Tätä tuli nyt sitten ostettua kuusi kerää eli 300 grammaa. Ehkä lopettaminen kertarysäyksellä ei ole ihmiselle hyväksi. Ehkä olis parempi jäähdytellä pikkuhiljaa jouluun mennessä. (Ehkä mä en vaan pysty katsomaan tosiasioita silmiin, keksin vaan tekosyitä.)
Costa Rica in detail - it's almost 2.5 centimetres wide. 100 % microfibers. Thanks to the material and structure it feels really soft and lovely, almost like feathers. 50 grams, 31 metres, needle size 15, appr. 500 grams needed for a sweater (short sleeves).
Lähikuva Costa Ricasta - leveys melkein 2,5 senttiä ja reunahapsut tekee siitä uskomattoman pehmeän, melkein höyhenmäisen. 100 % mikrokuitua, 50 grammaa/31 metriä - eli yhdellä kerällä ei pitkälle pötkitä. Puikkosuositus 15, ja lyhythihaiseen puseroon ilmoitetaan kuluvan noin 500 grammaa lankaa.
Kiitos, ei tarvitse muistuttaa mitä tuli sanottua muutama päivä sitten. Siis että on liikaa lankaa ja kirjoja ja liian vähän tilaa, eli lupasin lopettaa osteskelun ja keskittyä olemassaolevien projektien viimeistelyyn ja tilan raivaukseen. Toiset on puhuneet lankadieetistä, mä olen käyttänyt termiä pidättäytyminen. Aika hyvin siinä muutama päivä menikin, kunnes postimies pääsi yllättämään parin paketin kanssa (eikä edes soittanut kahdesti) ja perjantaina tuli toinen yllätys vastaan yhdessä vakilankakaupassani, jonne olin mennyt vain katselemaan. Ihan oikeasti! Olisin vaan katsellut enkä ostanut!
Earlier this summer I had bought some red India of Lana Grossa. Had an idea for a shawl where I wanted to throw in some "Costa Rica" of Gedifra as well. The lady at my LYS here in Brussels promised to order it and then give me a call. Total silence fell. In the end of September I went to the shop and asked what had happened. She remembered the case but said that she hadn't even ordered it yet, did I still want it? At that point I was pretty pissed off, since I had just seen the yarn when visiting Maastricht, just didn't buy it there because I thought that since this lady in Brussels had my phone number, she would pester me if I didn't buy the yarn from her after all this trouble – and after that she would never order anything for me again. So, I renewed my order, checked that my telephone number was ok in her book and started waiting again.
As you probably can guess, she didn’t call. I must say that I was rather curious to hear her second explanation, so I decided to pay a visit to this yarn shop now that I had the opportunity. In I went, and the first thing I saw on the shelf was this red Costa Rica. I grabbed it and went to the cash desk, starting the conversation rather mildly, saying that I had been expecting a phone call from her. Ooh, madame, you must have left me wrong number, I’m sure we have called you. Nope, I checked your book last time when I came here. Ooh, madame, I must have misplaced my big red book of customer contacts. Ho-hum, I can see it right there on your desk (didn’t say this out loud, just thought to myself). Anyway, madame, it was such a long time ago you ordered this yarn that I thought you weren’t interested any more – what was it, a year ago?
By now I should be used to this way of making business in Brussels – they’re just not interested. You just have to keep prodding them if you want something. Or is this a clever marketing strategy: make the customer feel extremely happy if and when she finally manages to buy something? Anyway, I use all this as an excuse why I bought the yarn despite the decision to stop. This was my confession. Please don’t doom me. 6 balls = 300 grams. Maybe it's not good to stop cold turkey. Maybe I should allow myself a cooling period until Christmas. (Maybe I'm in denial and look for excuses.)
Joskus kesällä olin ostanut punaista Lana Grossan India-lankaa. Kehitteillä oli hartiahuivi, johon tulisi lisäksi Gedifran Costa Ricaa. Kävin yhdessä Brysselin harvoista lankakaupoista, jonka omistaja lupasi tilata Costa Ricaa Saksasta ja soittaa mulle, kun se saapuisi. Sitten tuli ihan hiljaista. Syyskuun lopulla kävin kaupassa kysymässä, oliko jossain jotain ongelmanpoikasta, kun mulle ei ollut soitettu. Omistaja muisti tapauksen, mutta sanoi, ettei hän ole vielä tilannut sitä; olinko ylipäänsä enää kiinnostunut koko asiasta. Siinä vaiheessa kieltämättä vähän harmitti; olin hiljattain käynyt Maastrichtissa ja nähnyt samaa lankaa ja miettinyt, pitäiskö se ostaa nyt kun sitä sattuu olemaan tarjolla. En sitten ostanut, kun aattelin olevan noloa, jos Brysselin täti soittaa ja mä sanon, etten sittenkään ole enää kiinnostunut. Sen jälkeen se ei ainakaan koskaan tilais mulle mitään. Niin että tällä käynnillä sitten uudistin alkuperäisen tilauksen, tarkistin, että puhelinnumeroni oli oikein hänen muistikirjassaan ja aloin taas odotella.
Kuten varmaan arvaatte, soittoa ei koskaan tullut. Olin kyllä kiinnostunut kuulemaan hänen uuden selityksensä, joten otin taas asiakseni lähteä käymään lankakaupassa toisella puolen kaupunkia. Heti sisääntultuani huomasin tutut langat hyllyllä myynnissä, Costa Ricahan se siellä loisti. Nappasin langat, menin kassalle ja aloitin keskustelun kyllä ihan neutraaliin sävyyn että kappas vaan, tässä nää langat nyt on, olenkin odotellut soittoa. Voi madame, te olette varmasti jättänyt väärän puhelinnumeron tänne kauppaan, kyllä teille varmasti on soitettu. Eipäs ole soitettu, enkä ole jättänyt väärää; tarkistin sen itse viime kerralla teidän muistikirjastanne. Voi madame, minä olen sitten varmaan hukannut sen muistikirjani. Ööh, tuolla se kyllä näyttäisi pilkottavan hyllyllä teidän takananne (tätä en sanonut ääneen). No, joka tapauksessa, madame, teidän tilauksestanne oli niin kauan, etten uskonut teidän enää olevan kiinnostunut – koskas te tätä lankaa tilasitte, vuosi sitten?
Tähän mennessä mun luulisi tottuneen paikallisiin kaupankäyntitapoihin, vaan ei. Näitä ei vaan jotenkin kiinnosta myyminen. Tai sitten tää on valtavan ovela markkinointistrategia: asiakas tulee tosi onnelliseksi, jos ja kun saa vihdoin puoliväkisin ostettua jotakin. – Tämä pitkä ja polveileva selitys siis sille, miksi ostin lankaa lopettamispäätöksestä huolimatta. Olen ripittäytynyt. Älkää tuomitko. Tätä tuli nyt sitten ostettua kuusi kerää eli 300 grammaa. Ehkä lopettaminen kertarysäyksellä ei ole ihmiselle hyväksi. Ehkä olis parempi jäähdytellä pikkuhiljaa jouluun mennessä. (Ehkä mä en vaan pysty katsomaan tosiasioita silmiin, keksin vaan tekosyitä.)
Costa Rica in detail - it's almost 2.5 centimetres wide. 100 % microfibers. Thanks to the material and structure it feels really soft and lovely, almost like feathers. 50 grams, 31 metres, needle size 15, appr. 500 grams needed for a sweater (short sleeves).
Lähikuva Costa Ricasta - leveys melkein 2,5 senttiä ja reunahapsut tekee siitä uskomattoman pehmeän, melkein höyhenmäisen. 100 % mikrokuitua, 50 grammaa/31 metriä - eli yhdellä kerällä ei pitkälle pötkitä. Puikkosuositus 15, ja lyhythihaiseen puseroon ilmoitetaan kuluvan noin 500 grammaa lankaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)
