One of those days - että semmoinen päivä

Kuinkahan monta kertaa olen aloittanut tämän viestin, pyyhkinyt kaikki pois ja yrittänyt uudelleen? Ajatus ei juokse, ahistus iskee, suunnitelmat menee uusiksi (jos kunnollisia sellaisia ylipäänsä olikaan). Töissä on ollut enemmän tai vähemmän helvetillistä jo jonkin aikaa, ja nyt kun kaiken piti loppua, pakka pistettiinkin täysin uusiksi. Kuten eräs kaverini ehti jo kommentoimaan, en tosiaankaan osannut pienenä tyttönä kuvitella, että tuleva työpaikkani riippuisi jonkun hölösuisen italialaisen puheista. Toisen kaverin kanssa taas filosofoitiin, että vanhemmilla on sentään elämä ollut jossakin mielessä vähän yksinkertaisempaa: töihin on menty ja kotiin tultu sitten kun pilli soi ja tehtaassa vaihtuu työvuoro. Me joudutaan katsomaan uutisista, tehdäänkö huomenaamuna vielä samoja duuneja kuin ennenkin vai lähetäänkö ajamaan vallan eri asiaa. Ja miksi mä tämmöisiä neuleblogiin kirjoitan? No siksi kun toivoakseni kirjoittelen tänne vielä pitkän aikaa ja jossain vaiheessa olis varmaan kiva muistella tätäkin elämänvaihetta, vaikka tällä hetkellä tästä haluais mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

Mitä tulee neulomiseen, olen keskittynyt merkityksettömien yksityiskohtien pipertämiseen. Suuret linjat tai varsinkaan uusien projektien suunnitelu ei nyt oikein suju, tarttis saada muutkin asiat järjestykseen tuolla päänupissa. Kamerastakin simahti akku juuri sopivasti enkä todellakaan viitti enää odotella sen latautumista että saisin tänne tuikattua kuvia. Siispä suullisesti: väkersin paksusta villasekoitelangasta tumput, joista tuli tavattoman tylsät. Niinpä otin hiljattain tilaamastani yllätysboksista lenksulankaa, josta neuloin ranteisiin muutaman nurjan kerroksen ja sit ompelin samaa lankaa kämmenpuolelle muutamaksi koristeraidaksi. Niin ja päättelin yhet sukat, eli taas vapautui sukkapuikot uuteen tarkoitukseen.

Mutta kuulkaas, päivän pääuutinen oli kuitenkin Novitan talvinumeron saapuminen. Postileima oli hyvin selkeä: lähetetty 26.10. Eli hyviä uutisia oli se, että mun tilausta ei ole unohdettu. Huonona puolena voitaisiin ehkä mainita, että lehdessä ei ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Ei niin mitään. Ainoa innostava kuva oli takakannessa. Semmoista sinivihreäkirjavaa lankaa olen yrittänyt kerätä merenneitopuserooni - olipas hyvä tietää, että muutaman kuukauden kuluttua siihenkin väriprojektiin saa täydennystä. Paitsi jos se lanka on seitsemää veljestä, sille tämä Venla antaa piutpaut.

I wonder how many times I had started writing today's entry, then deleted all of it and started again. There's no brain activity, frustration hits hard and all the plans I might have had, will have to be shuffled. The situation at work has been less pleasant for quite a while, and just as everything was coming to an end, the situation has totally changed overnight. As a friend of mine commented, little did I know when growing up that my future job would depend on some Italian guy who opens his mouth at a wrong time. And another one said that in this respect our parents had an easy life: they were working in a factory and when they heard the whistle, it was time to start working or go home. We, their children, will have to watch the news in order to know whether we still have a job and what ideas we're supposed to pursue. And why am I writing this kind of things in a knitting blog? Well, I hope to be blogging for a long time and one day I might want to remember these events and feelings, although now it feels like it would be best to move on as soon as possible.

Knitting-wise I've been concentrating on minor, insignificant details. Any big projects or ones which would need any designing or calculating wouldn't be successful, I've got enough of other things on my mind. I might have added some photos here but my camera disagreed. The battery went totally flat and it's too late to wait for its charging. So, let's do this orally: I made a pair of mittens using some thick yarn. The result was just plain and dull. Found some loopy yarn and knitted a couple of extra rounds around the wrist. Still dull, so I cut some more of that loopy yarn and attached it onto the mittens. Yep, and finished a pair of socks, releasing the needles for another project.

But hark! Wonders never cease. Received the winter issue of Novita, a Finnish knitting magazine. Despite the information some fellow knitters have received, it was posted only this week. The date stamp couldn't have been clearer: October 26. If I want to find something positive about this, I'd be happy that my subscription hasn't been lost or forgotten. On a more negative note, there was nothing interesting in that issue. 90 pages of absolute emptiness. Oh, sorry, on the last page there was a photo of next season's yarn. Lovely blue and green shades, just perfect for my future Little Mermaid sweater which sports the colours of the sea. I've bought quite a lot of matching yarns already, but some more wouldn't hurt anyone. Except if it's Novita's "7 brothers" yarn, in that case this sista will diss it. Yo!

Enough already. We'll have a bus, tram and subway strike tomorrow as well as a huge demonstration in the city - the car manufacturers and the DHL company workers have united their powers. Can't wait til the morning. Will I walk to work? (7 km)