Sunday, December 04, 2005

Jotain sain sentään aikaan: vyyhdillinen Grignascon merinosilkkiä ihan itse kerittynä. Eikä tähänkään mennyt kuin kaksi pitkää iltaa.





















Nämä täytyy vielä esitellä. Kävin lauantaina hakemassa paketin lähipostista ja törmäsin matkalla näihin minisandaletteihin. Jos mulla olis tytär, kuinkahan pian siitä kasvaisi kenkäfriikki? Näillä olis ainakin hyvä aloittaa. Ei kukaan tarvis kahelia kummitätiä?



4 comments:

nanna said...

Onpas Harvinaisen Ihanat Tohvelit. "Ei oo ei tuu" mullekaan lapsia, mutta noi olis kyllä melkein tarpeeksi hyvä syy... äh. Ja muuten helpommat pukea lapsukaiselle kuin ne Levis 501:t 6kk ikäisen kokoa, jotka oma kummitätini osti mulle 70-luvulla. Eivät menneet sitten palleroisen lapsenjalan lähellekään, mutta muuten olivat makeet. Siis sitten myöhemmin, taaperoiässä olisin halunnut sitä punaista niin kuin muillakin tytöillä eikä hyi-yök-kauhistus mitään tummansinistä paksua farkkua.


Mäkin yritän aina välillä lainata jostain lapsia, että voi noloilematta mennä katsomaan lastenelokuvia, laskea liukurilla mäkeä yms. Saiskohan jostain sellaisia osa-aikaisia???

KirsiÄr said...

Saako noita aikuisten kokoisina---ainiin mutta ei ne kyllä olisi noin ihanat.

Juu, lastenelokuvissa on vähän noloa aikuisena ilman sitä token kiddoa. Ei ne muut aikuiset, mutta lapset kattoo pahasti.

Carita said...

Aivan ihanat pikkusandaalit :)
Tahtoo tuollaiset meidän Meerille...

AnneV said...

Niih, lapset kattoo pahasti tai sitten joutuu itte harmittelemaan, kun elokuvasta nauttimisesta ei tuu mitään kun ne kakarat pitää älämölöä. :-) Markkinarako: lastenelokuvien näytäntöjä aikuisille? Eikös Heinähatussa ja Vilttitossussa käynyt vähän sillain, että suurin katsojaryhmä oli keski-ikäiset naiset?

Carita: voe tokkiisa, Meeri sais nää vaikka heti lennosta, mutta mahtuuko nää sille enää? Kokoa ei ole merkitty, mutta pohjan pituus on tosiaan noin 10 senttiä.