We had joy, we had fun, we had seasons in the sun - Hyvästi jää, on vaikeaa...

Have I told you that I love shoes? (you don't say) Even if my mother may blame me for spending too much money on them, at least I also wear them to the last bit. These ones have been so comfortable that it's really difficult to let them go.



Olenkos koskaan maininnut, että tämä tyttö tykkää kengistä? (ihanko totta, et taida olla tosissasi). Näin ennen kesälomaa iskee aina epätoivoinen siivousvimma, jota vielä vauhdittaa se, että jotkut lomalle mukaan otettavat kamat on hukassa, eli koko kämppä pitää kääntää ylösalaisin. Olen yrittänyt kovettaa luontoni ja saanutkin heitettyä muutamat kenkulit roskikseen. Lomalta palatessa taas tuskin enää muistan, mitä tulikaan tehtyä, joten otin pois heitetyistä popoista pari kuvaa. Niitä sitten varmaan katselen jossain vaiheessa ja harmittelen hätäisiä päätöksiäni...


tosin tässä tapauksessa lopputulos on jo aika selvä. (Ja sitten mua vielä syytetään tuhlailusta. Hö. Ei enää paljon lopumpaan voi kenkiä pitää.)

But if the soles look like this, there isn't much choice. Get rid of them.



Birth of a bag, death of the shoes. It's just that the handles feel too thin, I'll have to buy some more polymer clay and add some layers... which means that the handles will have to be put into a hot oven, but it does not mean that the bag itself will tolerate heat. That's why I can't quite finish this bag which is made of the odds and ends of Indian and Nepalese silk cloths. I'll have to buy some more clay, remodel the handles, put them into the oven and then attach the handles to the waiting stitches. But I'm not too bothered, because I wouldn't have any matching black and red shoes any more.

Toisen syntymä on toisen kuolema. Jämäsarisilkkilaukku olisi muuten valmis, mutta hantaakeista tuli liian ohuet. Joudun siis lisäämään massakerroksia, minkä jälkeen kahvat pitää taas paistaa uudelleen. Laukkua en kuitenkaan meinannut paistaa, joten sen vuoksi pitää odotella noiden silmukoiden kiinnittämistä. Mutta väliäkös hällä, jos mulla ei oo enää mustapunaisia kenkiä jotka sopisivat laukun kanssa.


"Jossakin" olevien kamojen listalla on valkoinen villatakki, jossa on sinisiä kuvioita, joiden olis tarkoitus mätsätä näiden kanssa.


And talking about things which are in the hiding: I know I have a white cardigan with matching blue stripes. Somewhere.

If only I had some time to go through all my knitting pattern books and find one that would resemble the structure of the bag.




Jos taas joskus aikaulottuvuudessa on mahdollisuus käydä läpi kaikki neuleohjekirjani ja etsiä semmoinen malli, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon tuota laukussa olevaa punosta.


Same here.



Sama tavoite näille langoille.


So, I threw out two pairs of shoes. I think it'd be only fair if I could buy a pair of new shoes now, wouldn't it? Like these ones, for instance. There was a huge flea market in our commune last Sunday. I went there to check if there was any yarn, but nothing worth mentioning. Which can't be said about these shoes.


Eikö olis ihan reilu periaate, jos aina kahdet vanhat kengät pois heitettyään sais ostaa yhdet uudet kengät tilalle? Esimerkiks vaikka nää? Meidän kunnassa oli sunnuntaina jättiläiskirpputori, jonka kävin ratsaamassa lankojen toivossa. Lankaa ei löytynyt eikä oikein paljon mitään muutakaan, näistä kengistäkin riitti ihan vain kuva.




Instead I found a huge pile of old Finnish postcards. Apparently some Belgian family has spent their summer holidays in Finland: the cards have not been sent but someone has written in the back the month and the year and they stretch from 1970 to 1973. In the pile there were almost 200 postcards - would you like to guess the price of that stack?



Haukankatseeni tavoitti tavararöykkiöiden keskeltä nivaskan suomalaisia postikortteja. Ilmeisesti joku belgiperhe on viettänyt 70-luvun alussa kesiään Suomessa. Pinossa oli muutamaa vaille 200 postikorttia eri puolilta Suomea. Niitä ei ollut kirjoitettu eikä siis postitettu, mutta taakse oli aina kirjoitettu kuukausi ja vuosi. Otetaanko pieni arvauskilpailu, paljonko myyjä halusi niistä rahaa?

Tätä täytyy vielä yrittää kuvata paremmissa olosuhteissa. Kortti on Haikon kartanosta, ja jos tuossa sohvalla ei istu Satu Tiivola niin ei sitten kukaan.

Pohjalta ponnistaen

Itsehillinnän mestari täällä taas, päivää. Uumoilin, että eiku-sarjan ristipistotyö jäisi epämääräiseksi ajaksi odottamaan uutta inspistä, mutta kävikin ihan toisin: heti kun olin saanut uudet langat, niitä täytyi heti päästä testaamaan. Tarkoituksena oli tehdä vaan auringonkukan vartta keskikohdasta alareunaan asti niin että pystyisin vähän arvioimaan työn kokonaiskorkeutta.



Mutta kuinka sitten kävikään - millään en malttais lopettaa. Alareuna alkaa siis olla pisteltynä. Nyt sitten vaan psyykkausta: jatka korkeussuunnassa noin 120 senttiä ylöspäin.



Ja JOS en olis tehnyt tuota auringonkukkatyötä, tämä saattaisi olla jo valmis. Vaan eipä ole. Yksityiskohtien pipertämistä riittää vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.


Sitten kun taas helteet hellittää ja voi ajatella pitelevänsä villalankaa käsissään, taidan rakentaa näistä ittevärjätyistä langoista auringonkukkasukat. Aloitetaan jarpaista ja tehdään vartta niin paljon kuin näitä vihertäväsävyisiä riittää...



..ja sitten tehdään yläreunaan terälehdet kelta- ja ruskeasävyillä. Alun perin piti tehdä tiikeriraitaista lankaa, mutta jotenkin nää vaan rupesi elämään oma elämäänsä. Eikä muuten uskoisi, että tuossa ylemässä kuvassa olevat langat on värjätty vain kahdella värillä: venäjänvihreällä ja konjakinruskealla.



Vielä yksi juttu sopii aiheeseen "tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin". Töissä on ollut taas valtavan kivaa. Just tämmöistä. Pitäis vielä tässä viikon sisällä päättää, hakisinko uutta jobia. Genevessä olis auki samantyyppinen homma, jota tein nelisen vuotta sitten. Saisinkohan mä kans lankalahjakortin läksiäislahjaksi?



Hengenravintoakin on taas hankittu. Vaikka kuinka vannoin, että Saksaan en lähde tänä kesänä kuin kilon kappaleina kun siellä on ne jalkapallohulinat, niin taas mä sorruin. Oli kyllä hyvä syy, Dali-näyttely. Vaikka Caravaggio-maalauksia ei tällä reissulla tullutkaan vastaan, niin Malta-teemoista ei niin vaan päästäkään eroon. Yksi näyttelyn päätöistä sisältää viittauksen Maltan ristiin ja hyveisiin. Tosin kun Dali on kyseessä, melkein mikä tahansa tulkinta on mahdollinen - tosin jos oikein muistan, tuo oli taiteiljan itsensä antama viite. Jeah.

Seuraavaksi siirryttiin ihailemaan kattomaalauksia Kölnin katedraalissa. Ei vaiskaan, se olis jo ollut pyhäinhäväistys. Rautatieaseman katto sen sijaan oli pistetty uusiksi.







Kaupunki oli lievästi sanoen sekaisin, vaikkei ollut edes pelipäivä.
England's finest?


ja svedupettereitä
Ghanalaisia näkyi vähän vähemmän mutta tämä yksi siellä keekoili syystäkin ylpeänä. (kenetkäs ghanalaiset voittikaan?)




Tässä vielä käyttäytymissäännöt. Porsaanreikiä ei taida löytyä.



Kirjakauppaan sentään oli julistettu jalkapallovapaa vyöhyke.

Vanhulsta - Vanhae... - Van Whatever --- En (vieläkään) kerro kuinka jouduin naimisiin

Oh great. They did it again. I've been expecting a yarn shipment, and last night there was a slip of paper in my mailbox, saying that since I wasn't home when the courier called, I should contact the delivery company and either make a new appointment or go and fetch the parcel from their depot, from the other side of Brussels.

There's just one small hitch: it's not addressed to me. This time it's Ms VANHAECHT who lives on Saint Anne's Avenue, about one kilometre from my home. Remember my first marriage?. Now I've both got married and got a street named after me. This is the same delivery firm, and they kindly remind me of bringing an id-card when I go and fetch the parcel.

I just wonder who has got my parcel and whether they've been home to receive it. Or has it been returned to the Taxipost depot, and in that case, who's got the "avis de passage", notice of a delivery attempt. And if there is no parcel for me anywhere, why did the delivery guy put this piece of paper in my letter box in the first place?

I felt so angry and frustated the whole evening that I resorted to play therapy. Took some polymer clay, made a pair of handbag handles and used the rest to create beads.

Today I called the delivery company, explained the situation and asked them to track my parcel. "May we have your reference number, ma'm?" I. Do. Not. Have. It. Since. I've. Received. Someone. Else's. Delivery. Notice. (I was getting just a little bit annoyed, as you can guess.) "Then sorry, we cannot track your shipment, we really need the reference number. Can't you contact the sender and ask for it?" So, they claim that they can't check anything with just my name, and the only information about this parcel whose reference I've got, is to check whether it's in their depot and in which part of it. And if I don't go and fetch my parcel within 7 days, they'll send it back to the sender, who in turn has done nothing wrong but who may have to pay the delivery costs twice, IF she can be bothered to contact me again and wonder why the parcel returned to her. She's got her money, why would she go through all this hassle again?






Nonni, ne onnistui siinä taas. Olen odottanut yhtä lankalähetystä jo jonkin aikaa, ja eilen sitten oli postilaatikossa saapumisilmoitus: madame Anne ei ollut kotona silloin kun meidän kuriiri suvaitsi soittaa ovikelloa, joten madamen sopii nyt sitten soittaa ja sopia uusi tapaaminen tai madame voipi tulla itse hakemaan paketin täältä toiselta puolen kaupunkia.

Madame ei ole vielä päättänyt, mitä lähestymistapaa käyttäisi. Varsinkin kun pakettikortissa ei ole minun nimeäni, vaikka se oli minun postiluukussani. Nimi on VANHAECHT, ja puhelinluettelosta semmoinen löytyi Pyhän Annen puistokäytävältä, joka näköjään sijaitsee noin kilometrin päässä mun kodista. Tällaisia nämä nykyajan avioliitot on, eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun viimeksi vaihdoin nimeä. Nyt olen siis ilmeisesti mennyt naimisiin ja saanut häälahjaksi oman kadun. Jakelufirmakin on se sama ja luotettava kuin viimeksikin, ja aina ne jaksavat muistuttaa asiakkaitaan ottamaan henkilöllisyystodistuksen mukaan kun menee sitä pakettia noutamaan.

Minnekähän se minun pakettini sitten on joutunut? Sinne Vanhaechtilleko vai jonnekin muualle? Onko siellä oltu kotona vai onko sinnekin jätetty vain saapumisilmoitus, ja onko joku onneton mahdollisesti lähtenyt sen kanssa tarpomaan toiselle puolen kaupunkia? Kysymyksiä, kysymyksiä.

Minulla ei ainakaan ole vastauksia, ja koko eilinen ilta meni taas kiukusta kihistessä. Tänään sitten soitin jakelufirmaan, selitin ongelman ja pyysin selvittämään, mitä siitä minun mahdollisesta paketistani tiedettäisiin. "Voisitteko sanoa viitenumeron", pyysi setä puhelimessa. Ei. Minulla. Ole. Sitä. Koska. Olen. Saanut. Jonkun. Toisen. Henkilön. Saapumisilmoituksen. (alkoi hiukan leukaperät kiristyä tässä vaiheessa.) "Siinä tapauksessa emme voi etsiä, meillä pitää olla se 16-numeroinen viite. Pelkällä nimellä haku ei onnistu, joten voisitteko vaikka kysyä sitä lähettäjältä." No kyllähän minä kysyn, mutta koska se ehtii vastata ja mitäs jos tämä ei olekaan se sama paketti, jota olen odotellut? Maailmassa on aika monta muuta mahdollista lähettäjää. Tavasin hänelle tässä mulle tulleessa lapussa olevan viitenumeronkin, mutta sen perusteella taas ei (muka) näkynyt, mikä sen paketin vastaanottajan osoite pitäisi olla, että mä voisin viedä tämän sille, että edes joku saisi pakettinsa. Setä näki koneeltaan ainoastaan sen, oliko paketti heidän varastossaan ja millä hyllypaikalla vai kiersikö se vielä kuriirin mukana. Anna mun kaikki kestää! Tällä menolla kukaan ei saa pakettiaan, mun mahdolliset langat palaa lähettäjälle, joka tietysti on vaan tyytyväinen kun sai rahat etukäteen ja tavarat palautettiin. Mä en kyllä käsitä sitä, kuka tämmöisessä tapauksessa maksaa mahdollisen uudelleenlähettämisen: myyjä ei ole tehnyt mitään virhettä (oletettavasti), minä olen vaan poiminut omasta postilaatikostani saapumisilmoituksen, ja kuriirifirma puolestaan ihmettelee, miksei tanan tontut asiakkaat tule hakemaan paketteja ajallaan, pakkohan ne on palauttaa lähettäjälle määräajan kuluessa. Dziis.

KirsiR lupaili joku aika sitten helmiterapiaa kesälomalla, mutta minätyttö otinkin varaslähdön. En tehnyt mitään järkevää ja tarpeellista ja aikuismaista koko iltana, mää vaan pyörittelin askartelumassoja ja mallasin laukunsankoja paikoilleen. No ei silti, ei siinä kovin paljon aikaa kulunut hukkaan, koska viime aikoina oon taas lähtenyt töistä vähän turhan myöhään. - Saanen myös huomauttaa, ettei kahvoista oikeesti ole tulossa noin vinkuroita, jotenkin kuvakulma on harvinaisen epäedullinen tuolle etualalla olevalle kahvalle. Ja jos nyt vielä sallitaan päivän viimeiset valitukset, niin mä olen uudelleensijoittanut johonkin kännykän ja kameran laturit. Kännykkä kuoli jo, kamera vielä sinnittelee, mutta viikonloppuna täytyy käynnistää suuretsinnät. Likoilta olen oppinut, että siivoojaa voi syyttää tällaisissa tapauksissa. Joo. Ne on varmaan siivoojan jäljiltä hukassa. Voi-voi sentään.

Test your vision - Näkötesti

How many cross stitch kits do you see here?

Montako ristipistokittiä kuvassa on?

Do these colours look similar to you? (Well, they shouldn't.) A while ago I complained about not seeing the difference between two shades of green which were supposed to give life and contrast to the leaves of the sunflower. On the left hand side you see the two shades which were in the original kit, and on the right the same threads which I got yesterday from the manufacturer in Denmark. Actually I got a totally new kit, complete with canvas, instructions and checked threads. The shades don't seem that different at first glance, but if you compare certain colour combinations, you'll see the difference.

Entä sitten lähinäkö? Onko tässä mielestäsi samat värit? (no ei oo) Valitin jokin aika sitten ristipistokitin valmistajalle, että annetuista väreistä ei muodostu oikein minkäänlaisia kontrasteja, siis kun käyttää tiettyjä väriyhdistelmiä. En tainnut kuvitella omiani: vasemmalla on kaksi sävyä alkuperäisestä kitistä, oikealla "samat" sävyt tästä uudesta.

Here you see it even better when the two threads are really close to each other.

Tässä ongelma näkyy vielä paremmin, kun vetää langat ihan vierekkäin.

Yesterday when I got home, there was a parcel waiting for me. A totally new cross stitch kit, similar to the one I sent to Denmark and which was also returned to me, a Eva Rosenstand catalogue with at least one free pattern and this. Does this ever end?

Eilen tulla pöksähti postiluukusta paketti, jossa oli kokonainen uusi auringonkukkakitti, siis pellavakangasta ja neulaa myöten täydellinen uusi kitti. Samoin siellä oli mukana ne mun palauttamat langat, Eva Rosenstandin kuvasto, jossa nopean selailun jälkeen näytti olevan ainakin yksi ilmaismalli ja sitten vielä yksi kukkamalli. Aa-puu-va, eihän tämä lopu ikinä!

Here we go again... err, where, exactly? - Ja missäs sitä NYT sitten ollaan?

Last weekend's hints were Krasnapolsky and Kiev - yesterday we took the tram to...

Jos viime viikonlopun vihjesanat olivat Krasnapolsky ja Kiev, niin eilisen raitsikan määränpäänä olikin...

I suppose this doesn't make the guessing any easier, does it.

Eikä tämäkään vihje taida pahemmin selvittää asiaa.

Love and marriage go together like a horse and carriage... and knights.

Missä ritari, siellä hevonen.


And this is where they live.

Ja täytyyhän niiden ritarien jossain asuakin.


Ok, we went to Ghent to participate in KIP.

Riittää jo arvuuttelua, oltiin Gentissä ottamassa osaa KIP-päivään. Brysselissä ei vissiin ollut mitään häppeninkiä, tai ainakaan mua ei ollut kutsuttu. Gentissä kokoontuu englanninkielinen ryhmä, Binchessä olis ollut ranskankielinen porukka.




Too bad that I didn't ask permission to post the group's photos in my blog, but I guess this is safe: some fancy needles were on display.

Minä pönttöeinari en kysynyt ryhmäläisiltä lupaa laittaa ottamiani kuvia tänne näytille; näiden puikkojen kuvan ehkä sentään voin tuikata tänne, ei kai siitä kukaan pahastu.

This was the venue. And just for fun, we popped in here as well, while this will have to wait til the next visit.


Tapaamispaikka oli tämmöinen, ja matkalla sinne piipahdettiin nostalgiakauppaan kun taas suomalaisia kiinnostavat museon näyttelyt oli joko just päättyneet tai avautuvat vasta joulukuussa. No ensi kerralla sitten.

On the way to the meeting we passed these woollen caps.

Matkalla tapaamiseen kameraan tarttui taas kaikenlaisia kuvia, mm. nämä täysvillaiset päähineet.


And this is what I made in the meeting: a small purse for myself. I wasn't locate the one hank which I had in mind for this project, and the substitutes didn't work out quite as planned, but I'm happy nevertheless.

Tällaisen pienen ruttanan sain aikaiseksi kokoontumisessa. Mulla oli mielessä yks ihan tietty lanka, jota tähän piti käyttää, mutta eihän sitä siinä lähtöhötäkässä löytynyt. Korvaavat langat taas ei käyttäytyneet ihan niin kuin piti, mutta kyllä tämä nyt harjoittelukappaleesta käy. Teen sitten paremman kun löydän sen sarisilkkivyyhden. Oiskohan se vaikka jäänyt Suomeen?

Edit: Gotcha! I was getting desperate - why is it always so that you can't locate the one yarn you're looking for in your stash? I've spent most of this lovely hot Sunday digging into my yarn cave and just as I was ready to give up, there it was. (Just imagine how the place looks like after several hours of searching.)


Hähhää! Löysinpäs! Meinas jo epätoivo ja -usko iskeä - mikä ihme siinä onkin että just se lanka jota sillä hetkellä haluais kokeilla on alimmaisena varastoissa tai muuten vaan piilossa? Täällä on ollut kaunis ja lämmin sunnuntai, josta olen käyttänyt suurimman osan tuolla lankaluolassani; arvatkaa vaan minkälainen kaaos kämpässä on tällä hetkellä muutaman tunnin kaivamisen jälkeen.

Sisarukset Sitku, Mutku ja Eiku - The story of Whenn, Yerbut and Ohshi..

Hei, miksei näy mitään neuleita eikä ole näkynyt pitkään aikaan? Noku kaikki aika menee ihan muissa hommissa. Töissä imetään ihmisestä kaikki mehut - yks työkaveri on rikkonut selkänsä, toinen pitkällä lomalla ja kaikki hommat niin ihanasti rempallaan.

Sitku tämä ristipistotyö vihdoin valmistuu, voi vähitellen taas aloittaa uusia neulomuksia. Täytyy sanoa, ettei ole tullut viime aikoina paljonkaan sohvannurkassa istuttua ja pisteltyä. Haluaisin vaan saada tämän valmiiksi ja kehyksiin (tai ainakin vietyä kehysliikkeeseen) ennen kesälomaa.



Mutku menin välissä tilaamaan tämmöisen her-vot-to-man ison työn, jota tekis ihan hirveesti mieli aloittaa. Jos ihan vähän vaan kokeilisi? (olen huolitellut reunat ja ommellut muutaman apulangan 10x10 ruutujen hahmottamiseksi, kun tässä ei olis ihan kauheesti varaa töppäillä. Mutta eihän tuollaisia valmistelevia töitä vielä lasketa aloittamiseksi?)



Eiku-kategoriaa edustaa tämä viime kesänä ostettu auringonkukkatyö, jota rupesin pistelemään tässä jokunen aika sitten. Löysin vihdoin rullattavat kehykset, joissa tämänmallista työtä on muka helpompi pyöritellä - leveys on jotain 25 senttiä mutta tää on yli metrin korkuinen. Homma vaan tyssäsi ihan alkuunsa, koska lankojen värimääritykset on ilmeisesti pielessä. Olin pistellyt ensimmäistä lehteä jonkin matkaa ja vaan ihmetellyt kun värit ei ihan vastaa mallikuvaa, mutta seuraavassa kuviossa epäilys varmistui: toinen varsinainen lehti ja sen suonet ei erottuneet oikeastaan yhtään toisistaan. Ihan kiva juttu juu. Jätin kankaan kehyksiin ja langat palasivat Tanskaan ihmeteltäviksi. Tämä työ on siis jäissä ties kuinka pitkään.




Tulevana viikonloppuna olis tiedossa kaksikin KIP-tapahtumaa, joista kumpikaan ei ole Brysselissä. Nyt äkkiä kehittelemään jotain neulottavaa. (ja jos haluatte vielä yhden esimerkin meitsin kuuluisasta itsekurista ja -hillinnästä, niin mun ei pitänyt tätä kertoa kun langat ei oo vielä valmiita, mutta mää vähän värjäsin villalankoja eilen illalla ja olen kuin tulisilla hiilillä kun niitä ei oikein voi vielä esitellä. Tuli aika metkoja, vaikka itse sanonkin. Vielä kun saan ne kuiviksi ja kerittyä, palaan tänne lällättelemään niiden kanssa.)


Hey girl, what's happened to your knitting? You haven't shown anything for a long time. Yes, I know.

Whenn this cross stitch project is finally finished, then I'll allow myself start doing something else. I must say that travelling around Europe doesn't contribute much to the progress. Besides, there isn't too much daylight left when I get home from work. This is really testing my endurance and determination: I want to get rid of this as soon as possible. (Nice try. We almost believe you.)



Yerbut I'd really like to attack this monster. 49 different colours, some extra rainbow-coloured thread, beads, and the bigges canvas I've ever stitched on. Can't I at least secure the edges of the canvas? And sew in some neutral help threads so that counting the 10x10 squares would be easier? Please?



Ohshi... the colours in this project must be wrong. I finally found a suitable frame to put this canvas in (25 cm x 120 cm) and in order to mark the middle of the canvas, I allowed myself stitch a little bit. Just one leaf. Hmm. The colours don't really match the photo, I thought, but continued all the same. It wouldn't have been the first project where there are slight differences in the shades of green. When I started the second leaf, it became obvious that something was REALLY wrong. The colours of the leaf and its veins were practically the same, so I contacted the manufacturer and they suggested I send the threads back for verification. I did that, and right now I hate the whole project although it's only barely started.



Oh well. KIP day is approaching fast - I'll have to pick a knitting project before Saturday. A bag maybe? (And I wasn't going to tell you this yet, but I can't contain myself: dyed some yarn last night and even though the hanks are in the washing machine and need some serious unwinding, I can only tell you that the colours are interesting, to say the least. I'm practically jumping up and down. Trust me, as soon as they're dry and not quite so messed up, I'll come and present them to you.)