Out of the blue, from the top of my hat – Hatusta vetäisty sininen hetki

This blog suffers from a serious deficit of blue colour, but all that is about to change. Help is close at hand. Unbelieveable or not, the blue/grey jellyfish you saw a few days ago was transformed into this.



Minen tasapainosta mitään ymmärrä, mutta sen tiedän, että tässä blogissa on syvä sinisyysvaje. Asialle on tehtävä jotain. Apu löytyy yllättävän läheltä: muutama päivä sitten näytetty siniharmaa meduusa on löytänyt uuden olomuodon.



As you may have guessed, I didn't follow any pattern, so I was fully prepared for cutting the whole thingy into tiny pieces and using them as a pillow filling. The hat came out of the machine almost ready to wear, the size is quite good, and what I really liked was the brim. I wanted to avoid a flat brim à la Don Camillo (remember Father Camillo from those old Italian movies?). On the other hand, I didn't want it to resemble a sea anemony either - you know those frilly things in the sea? All that was needed here were a few gentle but firm yanks, and the brim settled quite nicely.

Lately I haven't been able to knit much, neither type, due to an inflammation somewhere deep in my left index finger (what? Too much knitting?). Luckily I can still play with yarn.


Eihän tuohon tietenkään mitään mallia ollut, joten olin henkisesti täysin valmistautunut epäonnistumiseen ja siihen, että olisin leikellyt sen tyynyntäytteeksi. Kaikeksi yllätykseksi projekti tuli koneesta ulos ihan hatun näköisenä, ja varsinkin lieristä tykkäsin kovasti. En missään nimessä halunnut semmoista tasaista myllynkivilieriä (muistaako kukaan vanhoja italialaisia Isä Camillo -elokuvia?) enkä toisaalta myöskään merivuokkoa muistuttavaa hörsellyslieriä. Tämä ei tarvinnut kuin muutaman lempeän mutta päättäväisen nykäisyn ja jäi sitten tähän asentoon ihan kiltisti.

Olen tässä jonkin aikaa potenut kivuliasta etusormea, joka ei tykkää neulomisesta eikä kauheesti tekstinkään naputtelusta, mutta lankojen kanssa pystyn onneksi leikkimään.

Ihan kiva hattu. Mitä nyt kainaloista vähän kiristää.

Varoitus: Tämän blogin kuvat voivat aiheuttaa traumoja alle 18-vuotiaille tai muuten herkille katsojille.

Elefanttinaisen paluu. (kannatti myös jättää silmälasit päähän, niistä tuli kiva lisäefekti)

Seuraavilla keskiaikamarkkinoilla mä voin esittää vaikka pyöveliä.


















Quite a nice hat. Just a bit tight around the armpits.

We strongly advice not to show the photos of this blog to viewers under 18 years of age or other sensitive persons.

The Elephant Woman. (and what a good idea to wear glasses on this photo, they really added to the special effects)

Boo! At the next medieval fair I'll be the hangman.

Kehrää, kehrää tyttönen, huomenna saat sinä sulhasen

Niinpä, näkis vaan. Ei näillä taidoilla.

Olen liittynyt ikivanhaan naissukupolvien ketjuun ja opetellut kehräämään. Siis yritin opetella, tulokset on vaan surkuhupaisia. Mummulassa oli aina lampaita ja mummo itse (tietenkin) kulmakunnan paras kehrääjä, jolle tuotiin villoja ja pellavia ties mistä asti. Minua mummo ei ehtinyt opettaa; ei edes yrittänyt, kun mulla menee heti hermot jos en osaa jotakin kerrasta. Näistä lähtökohdista oli siis *erittäin hyvä idea* mennä kehruukurssille Belgiassa, jonka virallisista kielistä en osaa kumpaakaan kunnolla, en ainakaan lammassanastoa. Onneksi Pirkko on juuri koostanut tämän alan monikieliset termistöt, ne olin ehtinyt tulostaa töissä ja lukea ennen kurssin alkua. Tosin olisin tarvinnut myös jonkinlaisen "kehruuta idiooteille" -kuvaston, että olisin ymmärtänyt osan näistä suomenkielisistäkin jutuista. Kuten:

armi = pystysuora rukin osa, johon tortti kiinnitetään


Ohjaaja asui samassa talossa, jossa kurssi pidettiin. Jo ovelta löi vastaan vahva lampaanhaju. Ihmekös tuo, kun olohuoneessa näytti retkottavan pari uuhta. Lähempi tarkastelu osoitti ne tosin vaarattomiksi. Tämmöiset kopat meille lyötiin ensin eteen:
















Eikä mennyt kolmeakaan tuntia, kun jotain oli jo saatu aikaan.



Yläkerrassa taas oli opettajan varastohuone. Jotenkin hän tuntui ensin vastahakoiselta päästämään meitä sinne, mutta mekös siitä välitettiin. Pakko oli päästä pöyhimään. Melkein joka seinällä oli hyllyt lattiast kattoon asti - villaa, silkkiä ja muita kuituja sekä värjättyinä että värjäämättöminä sekä pieni ammattiin liittyvä kirjasto. Värjäyskurssejakin järjestetään, mutta kuulemma vain kesäaikaan kun tarkenee huuhdella vyyhdit ulkosalla



Tällä kurssilla noustiin todella tyvestä puuhun. Ensin me ei saatu edes karstata villatuppojamme, vaan piti yrittää tuhertaa jotakin pesemättömien karstaamattomien lammaspalojen kanssa. Vaan sitten kun saatiin käyttöön tämmöinen karstarumpu, homma alkoi oikeastaan vasta pelittää.




Kurssikaveri pisti oikein ranttaliksi ja pyöräytti aivan ihanan punasävyisen hötsäkkeen. Minunkin olis tehnyt mieli, mutta ujona suomalaisena en kehdannut ottaa kovin paljon villoja kun oli sanottu, että kehrätään vaan ihan vähän ennen lounasta. Harmittaa.



Kuva ei tee täyttä oikeutta väreille.



Yläkerran varastohuoneessa oli omistajattaren kokeiluja. Kattokaa nyt tätäkin sinitaivasta.















Suurin osa oli värjätty kasviväreillä.


Kyllä mun täytyy se loft-asunto vuokrata, että saan samanlailla kaikki materiaalivarastot esille.




















Omalta osaltani voi päivän annin kiteyttää seuraavasti: Paljon on tässäkin huushollissa lankaa, mutta tänään kehräämäni vievät voiton monessakin eri luokassa. En muista äkkiseltään, että mulla olisi yhtä haisevaa, yhtä rumaa ja yhtä kallista lankaa ennestään. Se tietysti lohduttaa, että ei kuuden ja puolen tunnin kurssilla paljon ehdi lankoja tärväämään.

En sitten käyttänyt niitä omia merinojani lainkaan. Tajusin kyllä hyvin nopeasti, että olen surkea kehrääjä ja halusin siis säästää ne villat johonkin myöhempään ajankohtaan, jos vaikka ehtisin käydä lisää kursseja tässä kevään mittaan. Ihan oikeesti lopputulos sekä itkettää että naurattaa. Jos näistä meinais jotain neuloa, sais kyllä käyttää kaikkia mahdollisia puikkokokoja väliltä 2 mm ja 12 mm.

Valmistautukaa! - Ready, steady...

Saanko esitellä: tässä vakituiset petikumppanini joulun jälkeen. Aiemmin en ole pahemmin käsiäni rasvaillut, mutta yvesrokkerin alesta ostin ensin yhtä käsirasvaa ja sitten kotoa löytyi yllättäen toinenkin puteli. Jokailtainen rituaali on siis ollut vetää käsiin niin paljon rasvaa kuin ne vaan imee ja sitten puuvillahanskat päälle. (Yök - takauma lapsuuteen, jolloin mulla oli kuiva iho ja silloin jouduin kans pitämään öisin hanskoja kädessä. Ne tuntui kamalilta.) Ensimmäisten päivien aikana ei tarvinnut kuin avata rasvatuubin korkki, niin kuului semmoinen SSSSLLLUUUURRRPPPP ja kädet suunnilleen imaisivat rasvat itseensä. Kynsiviilaakin olen käyttänyt. Vetäkää iso risti seinään.

Heitän muuten tässä vaiheessa syötin, että tulis paljon kommentteja ;-)
Mikä on teidän lempparikäsirasva ja miksi?











May I introduce: these guys have been going to bed with me every night since Christmas holidays. Earlier I haven't used hand creams regularly but since a couple of months I've been waiting for an important event where the skin should be as smooth as possible. So, every night I've put on as much hand cream as the skin in my hands can absorbe, and then sealed the deal with a pair of cotton gloves (which feel absolutely yucky). What's even more incredible, I've even filed my nails - highly unusual. But I have to confess that there is a big difference - when I started the procedure, I'd hardly opened the cork when my hands virtually sucked out the cream out of the tube.

And although this may be a cheap shot, I use this opportunity to fish out as many comments as possible ;-)
What is your favourite handcream and why?



Mistä moinen viitseliäisyys? Varmasti kekkaatte sen näiden muutaman kuvan jälkeen. Nämä on napattu keväällä Kölnin messuilla. Silloin jo jäi vähän kutkuttelemaan...

















Why all the fuss? I'm sure you'll figure it out after seeing today's photos. The following three were taken at the Hobby and Crafts Fair in Cologne, and I think that's when I first let this idea enter my mind.












Kutina kävi vain pahemmaksi Helsingin syyskuisten messujen jälkeen, sieltä lähti mukaan nämä silkkikuidut. - Valitettavasti tänään ei ole vielä muuta näytettävää, palataan asiaan huomenna, kun olen tärvännyt yhden arvokkaan lepopäivän.











And the itching got worse after visiting another crafts fair in Helsinki last autumn. That's where I bought these raw silk fibers. - But now you'll have to wait until tomorrow night to see how I spent another precious Sunday.

Outo olo

Autenttinen lausunto:

- Äiti, sinä kun olet tuntenut mut pienestä pitäen, niin voisitko luetella viisi mun omituista tapaani?
- Ei sulla taida sellaisia olla, sää oot niin harvinaisen suurpiirteinen ihminen. Mutta tuota jatkuvaa langan ostamista minä en kyllä ymmärrä.


Valitan. Joko mä olen niin tasaisen omituinen tai sitten mahdollisimman kaavoihini kangistumaton, että muita erikoisia tapoja ei oikein irtoa. Sen verran mitä muiden blogeista olen näitä tapoja bongannut, mulla ei tosiaankaan esiinny samoja taipumuksia. Tehdään siis otos muualta ja verrataan mun käytöstä näihin satunnaisesti valittuihin jutskiin:


1) Lakanat täytyy silittää/mankeloida. - No ei tartte, mulla on joustolakanat.

2) Ennen nukahtamista peitto pitää asetella jollain tietyllä tavalla. – Boink. Se on noin 30 sekuntia kun meitsi on unessa, siinä ei paljon paikkoja järjestellä. Mä nukun ihan missä vaan ja koska vaan ja ilman peittoa tai kokonaan tai osittain peiton alla tai sohvalla tai autokorjaamolla istuvillani autonrenkaan päällä. Oikeesti. Ja sit mä nukun aamuun asti enkä tiiä maailmasta mittään siinä välillä, en käy edes vessassa.

3) Pitää tehdä kauppalista ja kulkea kaupassa sen mukaisessa järjestyksessä (tai toisinpäin) - Ostan kaupasta säännöllisesti vain mysliä ja maitoa ja muuten kuljen siellä kuin Liisa Ihmemaassa. Kappas, tuommoistakin jugurttia on tullut markkinoille. Ja mitähän muuta tekis mieli maistaa - otanpa tuosta vuoristomangoja ja apinan aivoja.

4) Pyykit pitää ripustaa/viikata sillain ja tällain ja tollain. - Annen versio: pyykit pestään ja kuivataan ilman mitään erityistä hulabaloota. Ainoa ongelma on ehtiä saamaan pyykit kuivaksi ennen kuin niitä tarvitaan seuraavan kerran.

5) Tarkistan sata kertaa ennen lähtöä, että avaimet, kännykkä ym. on mukana – Tämä olisi ehdottoman suotavaa vaan eipä oikein tule harrastettua. Kerran olen jättänyt avaimet kämpän oveen lähtiessäni kesälomalle (kiitos, R, tilanteen pelastamisesta). Kännykkää etsin aika useinkin soittamalla siihen maapuhelimesta. Viime perjantaina kävin ensin ruokatunnilla ostamassa lottolapun ja menin sitten suoraan työpaikan ruokalaan syömään, takin jätin naulakkoon kassojen viereen. Luulettekos, että muistin ottaa sitä naulakosta mukaani, kun palasin työhuoneeseeni? Kotiinlähdön aikaan tajusin sitten välähdyksenomaisesti, että takkia ei näy missään. Onneksi kanttiinissa oli silloin illalla isompi siivous meneillään ja ovet auki, muuten olisin joutunut varmaan menemään taksilla kotio.

Ja kaiken tämän jälkeen väitän vielä olevani ihan normaali.



Sorry, the text above is not worth translating. But here's a link to the posting where I made the felted bag which you saw in the knitting meeting last night.

Felted bag

Who said Christmas was over? - Ja TAAS tuli joulu, ainakin lankahamsterille

Where should I start this story? I think it was already years ago when I was looking for a knitting group in Brussels and landed here. At that time there were none, but the system was helpful enough to suggest other groups in the neighbourhood. Like Paris and Amsterdam. Well, in a broad sense they ARE near. Then the group moved to Yahoo groups and I followed. I've been a member since 2004 but have never taken part in their weekly meetings (stupid, stupid work which keeps me busy on Thursday nights).

Then there is an active knitting group in Lille, just across the French border and easily accessible by train from Brussels. And when the girls started talking about visiting Lille and especially its yarn shops, I just knew I had to be there. So, even though there is a language barrier for me, I sort of invited myself as an outsider, and even dragged a friend with me to act as a comfort blanket, should I feel totally intimidated.





















Jaahas, kuinkahan kaukaa taas aloittaisi selitykset? Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun rupesin tosissani etsimään paikallisia neulontaporukoita, ja jotenkin päädyin näille sivuille. Siihen aikaan Brysselissä ei ollut aktiivista toimintaa, mutta systeemi avuliaasti ehdotti, että liitypä johonkin toiseen lähistöllä toimivaan ryhmään, esimerkiksi Pariisin tai Amsterdamin vastaaviin ryhmiin. Onhan ne toki laajassa mielessä "lähiryhmiä", eihän tästä Pariisiin hurauta junalla kuin puolitoista tuntia. Ikävä työnantaja vaan edellyttää, että torstaitkin on työpäiviä, joten en ole pystynyt osallistumaan yhteenkään viikkokokoontumiseen. Tuolla Meetupissa tapaamiset muuttuivat muka maksullisiksi, jolloin Pariisin porukka pisti oman Yahoogroupsin pystyyn, ja minä olen roikkunut mukana vuodesta 2004.

Myös Lilllessä toimii aktiivinen neuleporukka, josta on ollut puhetta Brysselin neuletapaamisissa. Lilleen puolestaan pääsee junalla noin 40 minuutissa; se on just rajan toisella puolella Ranskassa ja mun rakkaat työkaverit käy siellä mielellään lauantaisin shoppaamassa. Niinpä sitten kun Pariisin porukka alkoi ehdotella viikonloppuretkeä Lilleen ja varsinkin sen kaupungin muutamaan lankakauppaan, minäkin rupesin innostumaan ja kutsuin itseni mukaan kuokkavieraana. Raahasin vielä kaverinkin mukaan mörönsyötiksi siltä varalta, että ranskalaiset ei haluaiskaan leikkiä mun kanssa.


So, we arrived there on Saturday morning, and as a warm-up we visited the Anny Blatt shop. January sales had started and although we were tempted, I only bought four balls of machine-washable angora in a lovely dark blue/green shade. Too bad that the colour isn't photogenic, no matter what I try, it just doesn't look right.

At noon we had a meeting in a local cafe, and it felt so funny when little by little you started recognising people and the names of their blogs which you visit from time to time but don't really know who are behind those names. We spent about two hours there, and it was just the perfect idea, since the day's main attraction, this yarn shop, was closed from noon until 2 pm.





















Saavuttiin siis suomalaiseen tyyliin hyvissä ajoin aamujunalla. Ensin käytiin vähän verryttelemässä Anny Blatt -liikkeen alennusmyynnissä, josta tosin tarttui mukaan vain neljä pikkuruista nyttäröä konepesunkestävää angoraa. Häh, kuka haluaa pestä angoransa koneessa? Väri on tavattoman kaunis tumma sinivihreä, mutta näyttää olevan yksi niistä sävyistä, joka ei kertakaikkiaan onnistu kamerassa.

Puoliltapäivin hipsittiin paikalliseen kahvilaan, joka oli mainittu lopullisena kokoontumispaikkana (voisin muuten kertoa pari sanaa tämän reissun suunnittelusta ja siitä tiedottamisesta, mutten taida viittiä. Pääasia, että porukka saatiin kasaan.) Oli kyllä vekkulia, kun pöydän ääreen kertyi parikymmentä neulojaa, joista pikkuhiljaa tunnisti joko taiteilijanimen tai heidän bloginsa, johon on osunut ehkä sattumaltakin. Syötiin ja juotiin ja neulottiin siinä parisen tuntia, mikä oli kerrassaan loistava idea, semminkin kun päivän pääkohde oli suljettuna keskellä päivää klo 12-14.


Then we were divided into smaller combat groups. Some of us would return to Anny Blatt, some took the metro and some wanted to walk to the yarn shop. I'm glad I joined the walking group: it helped both digestion and blood circulation, and by the time we arrived at the yarn shop, I felt ready to battle. And Santa Claus wished us welcome there:



All sorts of everything
















Lounaan jälkeen jakauduttiin pienempiin taisteluyksikköihin: osa palasi Anny Blattille, osa lähti metrolla kohti toista lankakauppaa ja osa päätti kävellä sinne. Olin kyllä tyytyväinen, että liityin kävelyryhmään: ruoka ehti vähän laskeutua ja sikstoiseks verenkierto vilkastui niin että perille päästyä olikin reipas ja vireä ja valmis taisteluun halvoista langoista.




At first it was really quiet...














Alussa olikin ihmeen hiljaista...


Hey, girls, there's some cashmir yarn here in the corner! -Where? Where? I want some, too! I'm just glad we weren't on a boat, it would have capsized.















Mutta sitten kuului huuto: "Hei, täällä nurkassa on kashmir-lankaa! - Missä, missä, mulle kans!" Onneksi ei oltu laivalla kun tämä tapahtui, nurinhan se olisi mennyt.


There was yarn just everywhere. And I mean everywhere. And lots of it.














Lankaa oli ihan joka puolella. Paljon.

And those colours!














Väriterapiaa.

Kid mohair cost 1.85€.














Kid mohairia oli montaa sorttia, muttei ihan ohutta (sorry, Nanna). Kerän hinta 1,85€.


I guess you won't be satisfied until I show you what I bought. I don't care if these never turn into a sweater, they can be kept as pets. 70 % lambswool, 30 % cashmere and soft as a cloud in the sky (not that I have any experience in that area but you get the idea).




















Jaa että mitäkö ostin? Olisi ollut synti ja häpeä lähteä sieltä muutoin kuin kantamalla mukanaan niin paljon lankaa kuin vaan jaksoi kantaa. Nyt mulla on ainakin uusia lemmikkejä - ei ole mitään väliä, tuleeko näistä koskaan puseroa vai ei. 70 prosenttia karitsanvillaa, 30 prossaa kashmiria ja lopputulos pehmeä kuin untuvapilvi.


Then 40 grams of angora combined with 14 grams of Habu yarn which I bought in London in October. The colours are a perfect match.
















Hengetön huivi: 40 grammaa angoraa yhdistyy 14 grammaan Habun erikoislankaa, jonka ostin Lontoosta . Kuvaan en ole tyytyväinen, värit matsaavat kutakuinkin täydellisesti.



La-di-da. Let's not talk about this yet. As you probably can see, it's not yarn but pure wool. Please bear with me for a week and these might look a bit different. (Yeah, they'll certainly look different, but will they look better is another matter.)














(Viatonta viheltelyä) Ei puhuta näistä vielä mitään, jooksis? Sen varmaan erottaa kuvasta, että kyseessä ei ole mikään lanka, vaan pelkkä villakuitu. Katsotaan noin viikon päästä, mitä näille on tapahtunut, mihin muotoon ovat muuttuneet. (Muoto varmasti muuttuu, juu, mutta muuttuuko se paremmaksi?)


That's it, folks. Just a couple of photos from the city of Lille at night.
































Lopuksi vielä muutama tunnelmakuva Lillestä illansuussa. Koko päivä kului ikään kuin toisessa aikaulottuvuudessa, joten jouluiset hahmot ei oikeastaan hetkauttaneet lainkaan. Keskustorilla oli vielä joulukylä pystyssä, samoin maailmanpyörä, ja joka paikassa törmättiin joulukoristeisiin ja -valoihin. Jospa pääsiäiseen mennessä ne häipyvät?

Thank you all! It was such fun, and I hope to join the next yarn-hunting safari in Paris.

Other stories covering our meeting.

Mitä eroa on syntymäpäiväkutsuilla ja neuletapaamisella?

Tässä tapauksessa ei paljonkaan. Vanha kaveri täytti vuosia, ja me ikävät ihmiset tehtiin yllätyshyökkäys hänen luokseen. Kakut ja samppanjapullot vaan keikkui kainalossa, tunkeuduttiin siis puoliväkisin sisään ja levitettiin tuomiset keittiön pöydälle. Illan aikana kävi myös ilmi, että synttärisankari onkin innostunut neulomaan, jolloin me tietysti vaadittiin esittelykavalkadia valmistuneista neuleista - saatiinpa niille vielä varsin innokas miesmalli ja tämän omat kommentit.



Siis tää on niinku niin New York...



















Tikapuu- ja pellavalankaa yhdessä.
















Tyyli on vapaa.



















Mä oon Arto Melleri.







































Siis miten tää on tehty?



















Tähän A. kirjoittaa varmaan omankin kommentin.



















Clapotis Novitan Floricasta.


















Illan emäntä lomaili hiljattain Uudessa-Seelannissa. Eikö nämä tuliaiset osoitakin, että hänen pitäisi pistää neuleblogi pystyyn? Kuka muu kuin täysverinen neuloja roudaa tämmöisiä mukanaan?
















Oli tuossa lehdessä ihan kivojakin malleja, mutta tämä taisi kirvoittaa eniten kommentteja (eikä kaikki ihan ystävällisiä).





Sitten päästiin vielä hiplaamaan Touch Yarnsin lankoja. Aah, ooh! Merinoa, silkkiä, angoraa...