Joulumieltä vaan sinnekin! - Ho-ho-ho! Landlord's Christmas surprise:

Vuokraisännän edustaja soitti. Tuli häätö, tai siis tulee kohtapuoliin. Talo myydään, ja kuuden kuukauden kuluttua kaupanteosta pitäis kaikkien viiden vuokralaisen olla ulkona. Jippii. Loistavia uutisia näin joulun alla, eikö?

Oon mä tätä uumoillutkin, mutta ajoitus olis ehkä voinut olla vähän parempi. Hullu tunne: ihan kuin itse olis aiheuttanut tämän, vaikka kyse on ihan vaan rahasta. Kiinteistömarkkinat on täälläkin jatkuvasti kuumentuneet, ja vuokraisäntä kyllä osaa laskea kannattaako myydä vai vuokrata. Viime vuonna jo vuokrat nousi aika reippaasti ja silloin jo vähän inttailin, pitäiskö ruveta katselemaan jotain muuta kämppää. Tänä vuonna taas lomilta palatessani olin saanut vähemmän mukavia naapureita, joiden takia olin jo vähän enemmän tosissani harkinnut muuttoa. No, nytpä ei tartte enää miettiä mitä tekis, ratkaisu on vähän niin kuin ylhäältä annettu.

Ristipistoja en kyllä tee tänä iltana, kädet tärisee vähän liikaa. Onkohan kaapissa yhtään konjakkia?

I got a phone call today: the landlord will terminate my lease and sell the whole house and its five apartments. The tenants are all supposed to move out six months after the deal is closed, by the latest that is. Isn't that wonderful news, just the kind you want to hear a few days before Christmas?

Somehow I have expected this in the past months, so it's no real surprise - but the timing could be a bit better. And it's a funny feeling: I can't help thinking that I have caused this, although it's all about money. The real estate business is doing really well in Brussels at the moment, and it'll probably be more profitable to sell up than wait for any major renovations. Even in summer 2004, I was pondering whether I should stay here or not, after the rents went up rather radically, and lately there's been some other development I don't fancy so much. It's just that I hate moving, and as always in life, it's easier to stay put than jump into the unknown. Now I don't have to make the decision by myself, it's taken care of by someone else.

Yeah, it's not my fault and it's not that I'm immediately being thrown out, but my hands are shaking all the same. No cross stitching tonight, then. Maybe a glass of brandy?


Jaaha, ottaisko lärvit?














Wonder whether there's anything up there to make me feel better.

Käytän tässä samalla tilaisuutta hyväkseni ja esittelen naminamiostokseni: joulu ei ole joulu ilman portviiniä, ja tässä on just sopiva idea: viisi pikkupulloa, joita voi natustella pimeinä jouluiltoina. Pakkaukseen kuuluu myös lahjakortti, jolla voi vielä lunastaa kaupasta yhden täysikokoisen pullon omaa suosikkiaan.














Christmas wouldn't taste like Christmas if there wasn't any Port. And what a clever idea: there are five small bottles in this box, and after tasting them and finding your own favourite, there's a gift cheque, for the value of one full-size bottle. Hmm. It's so hard to choose.


Tavoilleni uskollisena kauhistelen pakkaamista ja muuttamista jo etukäteen. Siitä ei kyllä hyvää seuraa. Onneksi sentään jotkut kamppeet on kutakuinkin siisteissä riveissä, kuten esimerkiks cd:t. Ainakin osa niistä.





















If there's anything I'm good at, it's worrying. It'll be pure h*ll packing and moving all of my stuff. CDs (most of them) are in neat rows.


Kuten myös neulekirjat (ja röhönauru päälle).
















As are my knitting books (I'm glad you can't hear the manic laugh coming out of my throat).

Vielä bonuskuvat Nannalle. Mutta kyllä nyt hävettää: ei ole teemaan sopivia jouluverhoja. Pöytäliina olis, mutta se on kaapissa silittämättömänä. Oli muuten kovan onnen pöytäliina: se on ostettu samaan aikaan kuin tuo kahvikannu, ja kun ne oli ekaa kertaa käytössä, mulla sattui olemaan kylässä kova suomalaismieskolmikko. Oli kuin kolme itämaantietäjää olis pölähtänyt paikalle; jokaisella oli oma spesialiteettinsa. Yksi läikytti upouudelle pöytäliinalle kahvia, toinen suttasi siihen suklaata ja kolmas viimeisteli homman konjakilla. Mä olin siihen aikaan vielä niin paha suustani, että sain vain vaivoin pideltyä suuni kiinni. Teki mieli ehdottaa, että haetaanpas keittiöstä vähän terävämpi veitsi niin saadaan vielä verta tuohon liinalle, sitten se onkin kuin Omo-mainoksesta tempaistu.















And finally, some bonus pictures for Nanna. I don't have any matching Christmas curtains, though. Oh, and the tablecloth is still in the cupboard.


No mutta mikäs se siinä? Ei kai vaan ristipistoliina?





















Look what I found in the secret hiding place also known as the guest room. No, not another cross stitch project, I have had enough!

Voi kun sulle riittäis pieni taivas

Siinä meni viimeinen joulua edeltävä viikonloppu. Kolme iltaa jäljellä ennen kuin lähden Suomeen. Ristipistotyöstä tekemättä... no, kattokaa itte:

















Eli vähän vielä varjostuksia sinne ja tänne, noita pikkuisia kukkasia tsilulii heitellään muutama tonne puskiin ja sitten puuttuu vielä ylimmät pilvikuviot. Mutta niiden kanssa ei ole niin nökönuukaa jos ne nyt ei ihan mallia vastaakaan, jotain hörhellystä pystyn varmaan tekemään iltahämärissäkin ja vaikka kuinka väsyttäis. Melkoisella todennäköisyydellä valmistuu siis jouluksi, jiihaa! (Mutta näin meidän kesken, ainakin tässä Vervacon paketissa on ihmeellisiä virheitä. Pohjakuviosta löytyi kaksi pistoa mintunvihreää sellaisesta kohdasta, joka muuten on ruskea, ja parissa muussakin kohdassa olin vahvasti eri mieltä värivalinnasta. Vaan haetanneeko tuo, malli muuttui niin paljon muutenkin.) Vielä harkitsen tuon valkoisen aidan purkamista ja muuttamista edes vaaleanharmaaksi, niin se erottuisi paremmin keltaiselta pohjalta... vaan jospa teen ne pilvet nyt kuitenkin ensin, että varmasti valmistuu.

Neulomisetkin alkaa taas sujua, tai siis ne vähät mitä tuolta Wilma-taululta on aikaa jäänyt. Briossissa oli ilmeisesti kyse vain äkillisestä mielenhäiriöstä. Nyt se taas kulkee ihan nätisti. Bubbles-huivi puolestaan alkoi kuplia paremmin, kun otin käyttöön kaksi lankaa, ohuet ja paksut puikot ja lisäsin vielä kuplakerrosten määrää. Hih, ja sitten kun sitä venyttää, siitä saa tällaisen pötkylän. En oo vielä päättänyt, minkälainen huivi tuosta lopulta tulee.









Keskiviikkoiltana olin siis kaverin kanssa ulkona leikkimässä ja torstaina olinkin sitten ihan tattis. Piti mennä vaihteeksi bussilla töistä kotiin, mutta mitä pirua: huippukokouksen turvallisuusjärjestelyjen takia se alue, jossa bussin päätepysäkki sijaitsee, oli suljettu liikenteeltä. Juu, kyllähän mä tiedän että varsinkin tietty ikäluokka Suomessa syyttää ihan kaikesta EU:ta, mutta onkos kukaan ennen valittanut, että se rajoittaa myös neulomista? Jos mä tuun noilla pitkänlinjanbusseilla kotia kohti, matka kyllä kestää vähän pitempään kuin metrolla mutta ainakin siellä saa varmasti aina istumapaikan ja sikstoiseks mikä on siellä istuessa ja neuloessa. Täytyy kyllä tunnustaa, että suunnitelin tälle postaukselle jo otsikoksikin "EU:n budjettiriita vaaransi myös joululahjaneuleet" mutta eihän se olisi ollut totta. Eihän ole kyse joululahjoista, vaan mun neulomuksista noin yleensä.

Perjantaikin oli perinteinen. Mitä sitä ihminen muuta vois silloin tehdä kuin piparkakkutalon? Lauantaina piti olla neuletapaaminen noin 50 kilsan päässä sijaitsevalla pikkupaikkakunnalla, mutta meilläpäin tuli taas lunta ja varoitettiin myös myrskypuuskista, joten se keikka jäi nyt väliin. Sikäli ihan hyvä, että piparitalo ei oikein onnistunut eikä sitä olis kehdannut mihinkään tuliaisiksi viedäkään - ellen sitten olis rynnistänyt lauantaiaamuna ensimmäisenä kauppaan ja ostanut vähän korjailumateriaalia. Tossa mulla nyt nököttää pöydänkulmalla puolitekoinen piparkakkutalo ja tuijottaa mua syyttävästi. Laitoin siihen ikkunaverhoiksi leveää kirpeää omena- ja mansikkaremmiä, mistä innovaatiosta olen lapsellisen ylpeä. Ja liimapistooli on tästä pidetty kaukana: kaiken vois syödä jos haluais.

Tänään hyökkäsin heti aamusta paikalliseen kulttuurikeskukseen nauttimaan Suomea esittelevästä filmistä. Ou vau. Euroopan viimeiset erämaat kätkevät laajan petokannan, järvistä nousee noin kymmenkiloisia haukia tosta noin vaan, ja syksyllä maa peittyy ilmeisesti kokonaan makeisiin marjoihin, jotka kypsyvät yöttömässä yössä. Näin tapahtuu myös kaupungeissa, näytti vähän siltä. Niin ja ne harvat ihmiset, joita kuvissa näkyi, siirtyvät paikasta toiseen koiravaljakolla tai kesäaikaan järveä pitkin moottorikelkalla, pistelevät heinää seipäille ja osallistuvat välillä tukkilaiskisoihin, eukonkantoon tai suojalkapallokisoihin - ja koko ajan kännykkä korvalla tietysti. Joo, ihan hauska kulttuuripläjäys sinänsä, mutta mitähän ne meistä oikein ajattelee. Tosin sitä en oo kyllä tiennyt, että suomalaiset ovat tunnettuja elämänilostaan, joie de vivre.

Jeah. Mä meen nyt nauttimaan omasta elämästäni. Onhan siinä onnea kerrakseen, kun samalla reissulla kannoin maton itsepalvelupesulaan ja sain sen puhtaana takaisin. Äiskän kissa kehräsi mulle puhelimessa - äiti oli ollut eilen teatterireissussa ja kissa yksistään kotona. Wilma oli niin ONNELLINEN kun mamma tuli vielä kotio, tuli puskemaan luuria kun mä ja äiti puhuttiin puhelimessa. Joulusiiv...siis jouluraivauksessa löytyi noin kymmenen aloittamatonta tai keskeneräistä ristipistotyötä, ja huomenna on viimeinen päivä ennen joulua, jolloin voin laittaa kierrätykseen meneviä materiaaleja roskiskeräykseen. Edessä on siis pullojen ja purkkien tyhjentelyä ja huuhtomista. Jotenkin tuntuu, että erityisesti viinipulloja pitäis saada tyhjäksi ja kierrätykseen.

Tunnelmasta toiseen

Susanna, tuo neuleblogimaailman Seppo Räty, kirjoitti hiljattain ruman sanan niin kuin se sanotaan. Täällä alkaa kans rauhallinenkin ihminen hiiltyä, kun mikään ei ota onnistuakseen. Toisin sanoen hosumalla ei tule kuin just niitä - mulla on sekä paineita ristipistotyön valmistumisesta että huonoa tuuria ihan simppelienkin neulomusten kanssa. Työmatkaneuleetkaan ei edisty eikä muka olis oikein aikaakaan syventyä selvittämään, mikä menee pieleen. Mä haluaisin vaan jonkun aivottoman pikkutyön, jota vois tehdä aina silloin kun olis pikkasenkin aikaa.

Kovan onnen lapasen rannekeresori hakee edelleen muotoaan. Olen neulonut ja purkanut - ei tuu hyvä 2o2n eikä 1o1n. Innostuin sitten kokeilemaan kaksiväristä briossia. Muuten meni hyvin, mutta kerroksen vaihtumiskohta aiheutti aina ongelmia. Tiistai-iltana kattelin elokuvaa ja kuinka ollakaan, sehän alkoi yhtäkkiä sujua (kuvassa resorin aloituskohdasta muutama kerros ylöspäin). Keskiviikkona jatkoin hommaa bussissa työmatkalla - eihän siitä enää tullut yhtään mitään. Huomasin kyllä, että pieleen menee mutta jatkoin silti siinä toivossa, että kokeilemalla eri tapoja saisin sen taas onnistumaan ja purkaisin vaan välistä pois ton epäonnistuneen kohdan. Juu. Mitä mä oon sitä nyt sitten jatkanut yli 10 kerrosta ja aina menee väärin. Mä en jaksa, mä en jaksa.










Samoin tässä on myös elintarvikeväreillä värjättyjä lankoja. Taas olis mielessä ihan tarkkaan, minkälaisen huivin haluaisin tehdä. Siinä pitäis olla ISOJA kuplia, BIG bubbles. Vaanku ei näistä tule tarpeeksi pulleita. Taas menee purkuun.

Oli aikakin irrottautua stressaavista käsitöistä ja tehdä jotain kivaa välillä. Kaveri tuli pikavisiitille Brysseliin, ja kun mä vihdoin pääsin irrottautumaan töistä, pyörittiin ilta keskustan joulutorialueella. Pahoittelen huonoja kuvia - muistikortti oli melkein täynnä ja akku puolestaan melkein tyhjä, joten näissä ei ollut paljon valinnanvaraa. Aion mennä joku ilta uudestaan kuvaamaan joulutunnelmia; siellä on parikin erikoista karusellia lapsille; karusellieläimet on koottu lähinnä romumetallilta näyttävistä osista. Grand'Placen vanhojen rakennusten seiniin heijastetaan värillisiä kuvia - se näyttää jossain vaiheeessa aivan piparkakkutalolta. Jouluseimi on pystytetty, joulukuuset suojattu muovikuplan sisään ja lämpimästä säästä huolimatta luistinratakin on jäädytetty. Maailmanpyörä puolestaan ei oikein sovi suomalaiseen käsitykseen joulusta, vai kui?







Ah, ihania lapsuuden joulumuistoja: Jos et ole kiltisti, isi heittää sut hirviön kitaan.

Joulumarkkinoilla oli erityisen suuri Suomi-osasto. Myynnissä loimulohta, porokebabia (juu-u, tosin meille se taitais olla ihan tavallista poronkäristystaä), kala- ja lihasäilykkeitä (kuten karhunlihaa), viinaksia... niin ja suomalaisia käsitöitä. Tässä minilapasia.

Piipahdettiin pienessä suklaapuodissa. Tässä suklaasuihkulähde - sulaa massaa virtasi kerroksesta toiseen.




















Sitten kun rasia tyhjenee suklaasta, siihen laitetaan äiskän kissan herkkuja.

Tätä mä ehdottomasti tarvitsen: elvyttävää naamarasvaa. Kaverin kaveri oli konsertissa ja mentiin konserttisalin kahvioon odottamaan sen loppumista. Pois lähtiessä ovella jaettiin kosmetiikkanäytteitä - jo vain mulle kelpas tämmöinen active smoothing care -tasoitusaine.

Working in a coal mine, goin' down down down

Artist: Lee Dorsey Lyrics
Song: Working In A Coalmine Lyrics

Workin' in a coal mine
Goin' down down down
Workin' in a coal mine
Whop! about to slip down
Five o'clock in the mornin'
I'm all ready up and gone
Lord I am so tired
How long can this go on?

Cos I'm on call in the mornin'
Oh I go by the coal
But when Saturday goes around
I'm too tired for havin' fun (Too tired for having fun)



Varoitus: nyt ei ole tulossa mitään neulomisaiheista (paitsi vilautan pari kuvaa edellisviikonlopun lankavärjäyksistä). Työtyö ja ristipistotyö vie ajan ja mehut, ja jos jotain mukavaa välillä tapahtuukin, en muka ehdi kertoa edes niistä hetkistä, koska nekin ovat pois kissapistelystä. Haluan kuitenkin postata tämän jutun ihan päiväkirjamielessä – jos joskus jälkikäteen muistelen joulunalusaikaa 2005, niin se oli silloin kun Anne ristipistoja teki. Terapeuttinen käninäpostaus sallittaneen aina välillä?

Sorry, I’m just moaning and groaning about having so little free time, no matter what I do, I have a feeling that I should be working on the infamous cross stitch project. I hope to return to this weekend’s activities at some point, but as things are at the moment, I’ll just flash a couple of photos from previous weekend when I dyed some yarns.



Kännykän muistikortti ei ilmeisesti saa kunnolla kosketusta tai jotain muuta häikkää siellä on, koska aina silloin tällöin näyttöön tulee teksti "Insert SIM card" tjsp. Siellähän se on! Ehkä se on jotenkin kulunut, kun olen vaihdellut Suomen ja Belgian kortteja aina lomilla käydessäni. Suomen kortti vaihdettiin uuteen jokin aika sitten, belgialainen on kuutisen vuotta vanha. Hyvä puoli: sehän on pelkkää säästöä, kun tekstiviestit on jääneet niin vähille viime aikoina.

Sähköpostin roskapostisuodatin on liiankin terhakka. Viime aikoina sinne on mennyt paljonkin tutuilta lähettäjiltä sellaista postia, joka on aiemmin tullut ihan hienosti perille enkä ole siis edes osannut arvata, että ne menis jotenkin automaattisesti spammilaatikkoon. Pyydän siis anteeksi sähköpostiohjelmani puolesta, jos ei ole kuulunut vastausta; ei ole ollut tarkoitus jättää mihinkään vastaamatta. Näyttää vaan siltä, että jos viesti on lähetetty kerralla useammalle vastaanottajalle, tai jos on vastannut suoraan edelliseen viestiin niin että otsikkoon on tullut RE: tai VS:, niin viesti on mennyt Viagra-mainosten kanssa samaan syssyyn. Hassua myös, että joistakin tänne kirjoitetuista kommenteista tulee ihan nätisti ilmoitus privaattiboksiin, kun taas jotkut niistäkin menee suoraan bulk-boksiin. Niin että jos kaipaatte meitsiltä vastausta, niin pyydän ystävällisesti lähestymään uudelleen.

Läppärin cd/dvd-asema ei toimi. En voi tallennella kuvia muuta kuin suoraan tietsikalle, ja sitten taas aiemmin säilötyt kuvat on hienosti rompulla, vaan eipä pääse niitä katselemaan. Mitäs muuta? Pesukone jytisee lingotessa; huolto ei varmaan tekis pahaa. Katosta pimenee lamppuja harva se ilta, matto pitäis viedä pesulaan, autoa tarttis käyttää vähän moukaroitavana ja ostaa+vaihtaa/vaihdattaa siihen takarenkaat, mutta mitä tekee emäntä? Istuu sohvalla ikkunan vieressä ja tekee raivokkaasti ristipistoja. Suomi-lomaan on aikaa vähän reilu viikko; taulusta puuttuu vielä aika paljon (en ole viitsinyt laskea tarkkaa ruutumäärää, vaan käytän senkin ajan pistelyyn). Ei varmaan pitäis sanoa ääneen, mutta 'sairas'loman mahdollisuus on vilahtanut mielessä. Siihen ei vaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Meillä siirryttiin töissä joulukuun alussa (muka) sähköiseen seurantajärjestelmään, ja kuten niin usein uudistuksien kanssa, se kyllä nopeuttaa töitä mutta siihen menee vain vähän enemmän aikaa, kuten virallinen selitys taitaa kuulua. Alkuaikoina päivittäinen työmäärä lisääntyi jopa kahdella tunnilla, ja meillähän ei tunneta liukumien tai ylityön käsitettä – on vaan tehtäviä töitä. Meidän atk-porukka vaan vaikuttaa suoraan sanoen kädettömältä ja niiltä saa niin naurettavia selityksiä, etten käsitä miten ne kehtaa päästellä moista soopaa suustaan. Toisaalta sitten myös ylemmän tason työntekijöistä on löytynyt yllättävää luovuutta. En ole tiennytkään, että ne ovat noin kekseliäitä tekemään vääriä ratkaisuja ja tulkitsemaan ohjeita ja pyyntöjä niin moniselitteisesti. Juu, olen toki tiennyt että sitä ne tekee työkseen, tulkitsee siis muiden sanomisia ja kirjoituksia, mutta tämä menee nyt vähän liian pitkälle. Päivän sana on siis "sähköinen" seuranta. Kohta täällä ei ole muuta sähköistä kuin ilmapiiri.

Työmatkaneulontakin on jäänyt samasta syystä vähiin. Tulin kolmena päivänä omalla autolla töihin siinä toivossa, että ehtisin käydä ruokatunnilla Ikeassa ostamassa piparkakkutaloelementtipakkauksen (olin aatellut viedä semmoisen – siis koristeltuna – tuliaisiksi pariin paikkaan, jossa piti käydä viikonlopun aikana). Muuten hyvä suunnitelma, mutta kahtena päivänä ei ollut toivoakaan pitää edes minimittaista ruokatuntia, ja kun sitten eräänä päivänä vaan lähdin ja kaahasin Ikeaan, työpäivä venähtikin sitten illasta. Voin kertoa, että kun perjantaina tulee rättiväsyneenä töistä, tämä näky keittiön pöydällä ei hirveesti inspiroi. Äääh. Täkäläisistä kaupoista ei oo kauheen helppo löytää koristeluun soveltuvia irtokarkkeja.













Nyt on sitten hankittu palovammoja kuumassa sokerissa, ja jos sormet ei muuten ole tarpeeksi kipeät, olen pistellyt kissataulua verenmaku suussa. On se kieltämättä edistynytkin varsinkin edellisviikonlopun ansiosta. Vieläkään en ole valmis antamaan periksi – ilahtuiskohan äiti tapaninpäivälahjasta, jos tää ei ihan joululahjaksi valmistuisikaan? Ja taas täytyy känistä: miksi, oi miksi en uskonut värisilmääni, joka väitti, että valkoinen aita keltaisella pohjalla ei erotu tarpeeksi hyvin eikä siinä kohdassa ole pakko seurata mallia ihan orjallisesti. Seurasin kuitenkin, ja tommonen se nyt on. Just kun olin iloinnut, ettei sentään tartte ährätä jälkipistojen kanssa. Ne taitaa kuitenkin olla pienempi paha kuin tuon kohdan purkaminen.

Tämmönen:

MW: tämmöistäkö havittelit?

Saanko esitellä: Ossi, Lissu ja nimetön mörri - Meet Ozzy, Alice and just another unnamed creepy crawlie

Ei tullut nahkakäsineitä, tuli neulottu lepakko. - Earlier you may have noticed that I was knitting something black which barely covered my finger. It was the nose of one of these creatures.










Veljekset kuin ilvekset





Brothers in arms




















Uskokoon ken tahtoo - Newsflash

Hmm. Mitähän tällä viikolla purkaisi?

Kaikki toki tietää laihdutuksen jojo-ilmiön: paino menee ensin alas ja sitten taas ylös, välillä taas vähän lisää alas ja sitten taas paljon ylös. Mutta mä pelkään, että mun neulomiseen on myös pesiytynyt jojo-ilmiö. Tunnetaan myös Penelope-ilmiönä tai vuorovesi-ilmiönä. Ylös-alas, neulotaan-puretaan tai ristipistojen ollessa kyseessä 'pistellään yksi päivä, puretaan kolme iltaa'.

Piti tässä aloittaa uusi työmatkaneule, koska a) kauan keskeneräisenä roikkunut yksi huivi valmistui ja b)toisaalta huivit yleisilmiönä alkoi vähitellen kyllästyttää, vaikka nyt onkin ollut erinomainen syksy sekä huivisään että huivisadon kannalta.

Aloitin ensin käsineitä vähän paksummasta merinovillasta. Suvaitsen olla valmistajan kanssa aika rankasti eri mieltä puikkosuosituksesta. Ensin oli puikoilla liikaa silmukoita, mutta 2o2n-neule ei oikein sovellu hienosäätöön. 16 silmukkaa puikolla on liikaa, 12 tuntuu liian vähältä. Purin teelmään. Kokeilin 1o1n-joustetta. Tuntui paljon ohuemmalta. Purkuun. Uusi yritys perusjoustimella; tulee ihme möykkyjä ja epätasaisia kohtia. Vika langasssa vai tekijässä? Purkuun. Kokeiliskohan vielä briossia kahdella värillä?














Seuraava suunnitelma oli Phildarin silkkilangasta tehtävä... huivi. (No joo joo, ne on helppoja tehtäviä ja mä hukun kohta sukkiin.) Aattelin, että sen kanssa ei oikein voi epäonnistua. Tein kesällä samanlaisen NHV2-vaihtokaverille ja näin meidän kesken tykkäsin huivista niin paljon että meinasi olla vaikeuksia luopua siitä. Hiljattain tuli sitten jostain laatikosta vastaan samaa lankaa, joten ei muuta kuin silmukoita luomaan. Muuten hyvä, mutta muutaman sentin kuluttua muistin, mitä piti korjata: valmiissa huivissa on neljä pystyraitaa ja mä haluaisin omaani symmetriasyistä viisi. Eli huivi levenee, riittääkö lanka? (Miten tuo viimeksi kirjoittamani alkaa kuulostaa niin tutulta? Neuloin huivin, lanka loppui kesken - kuinkahan monta kertaa se on tapahtunut tänäkin vuonna.)


















Siinä sitä työmatkat mukavasti menikin neuloessa jotakin, jonka tiesi purkavansa heti kotiin päästyään. Ja jos purkaminen muuten loppui kesken, olihan täällä odottamassa uskollinen ristipistotyö. Mutta minne hävisi kissan peffa?








Muuten, jos tässä äänestyksessä olis kategoria "vuoden tylsin blogientry", niin olisin varmaan aika vahvoilla tämän postaukseni kanssa. Noh, sekä pimeyttä ja väriä esitellään taas kohtapuoliin.

Jotain sain sentään aikaan: vyyhdillinen Grignascon merinosilkkiä ihan itse kerittynä. Eikä tähänkään mennyt kuin kaksi pitkää iltaa.





















Nämä täytyy vielä esitellä. Kävin lauantaina hakemassa paketin lähipostista ja törmäsin matkalla näihin minisandaletteihin. Jos mulla olis tytär, kuinkahan pian siitä kasvaisi kenkäfriikki? Näillä olis ainakin hyvä aloittaa. Ei kukaan tarvis kahelia kummitätiä?

Tilasit sitten japanilaisia neulekirjoja? Sää et oo kyllä ihan viisas. - Japanese knitting books? What on earth possessed you, woman?

Ooh! Aaah! Ihania, 'erilaisia' neulemalleja. Jos vaan ymmärtäis symboleista jotakin. Mitäs luulette, rupeaako näillä tulkinnoilla syntymään uniikkineuleita?




First of all: these books are gorgeous, full of different knitting patterns. 'Different' in the sense that you don't see them every day, there's really something in these Japanese styles. If only I could understand the knitting symbols they're using. Oh well, at least I'll certainly create something unique.

Onnistuuko Susanna Pöykiön vapaaohjelma vai jääkö kolmoistulppi vajaaksi? Seppo Kannas selostaa. Sändningen refereras i flerljud.













Let's see whether Sarah Hughes manages to repeat her spectacular performance on ice.




Mitähän tässä tapahtuu? Vaikuttaa vähän henkiparannukselta. Ton toisen hahmon käsistä ainakin välittyy jotain salaperäisiä voimia, jotka siirtyy tuohon toiseen hahmoon, joka makaa maassa seljällään ja tukkakin on mennyt ihan sekaisin.













I'm not sure but I guess this is a spiritual healer. See the powers going through his hands? It's so effective that the other person is totally confused, just lying flat on the floor - even his hair is a mess.






Nosta neuletyö syliisi, kiedo lanka kaksi kertaa kaulan ympäri, käy keittämässä itsellesi kupillinen teetä ja kurkista lähimmän nurkan taakse - ja lykkyä tykö vaan tämänkin kuvion tulkinnassa.







Before you start, wrap the yarn twice around your neck, go and make yourself a cup of tea, take a peek around the nearest corner - and good luck deciphering this pattern.





Neulova mummo otti tilaisuudesta vaarin.












Knitting for geriatrics?

Nappilaskeutuminen, kapteeni Virtanen!


















Great landing, captain Smith!


Neuleohjeiden lukeminen vaarantaa näkökykysi.









Reading these knitting books endangers your eyesight.



Luoja varjele kokeilemasta sellaista mallia, jossa esiintyy nämä molemmat symbolit. Mitä, nehän on samanlaiset?









God forbid these two symbols appearing simultaneously.




Älä edes yritä. Joka tästä käy, saa kaiken toivon heittää.









Don't even think about it, pal.


Ei! Enkö minä ole jo tuhat kertaa sanonut miten hiihdetään? Pelkkää sähellystä vaan ladulla. Minen valmenna kyllä tätä joukkuetta enää pätkääkään, se on loppu ny!















The whole XXXX's skiing team is under suspicion for doping. The coach has resigned. The rumours of a doping case started after these skiing tracks were found in the mountains.



Viime vuoden neulesuosikki oli Legs-pupu. Neulo nyt meidän ohjeillamme pupulle porkkana.

















One of the hits of the knitting world last year was the Legs bunny. Follow our instructions and knit a carrot for your bunny.


Nyt mie en sano enää mittään.














No comments.

Pieni pikakysely sitä ootellessa, että saan työmatkaneulomuksen kunnolla alulle ja esittelyyn

Hei ihmiset, mitäs jos mä heittäisin tähän ihan mielenkiinnosta tämmöisen pienen kyselyn. Äiskän ristipistotaulu eteni aikas harppauksen kuluneena viikonloppuna, joten kohta on eessä ratkaisun teko: muutanko mallia mieleisemmäksi ja jos muutan, miten ratkaisen mahdollisen lankojenloppumisongelman. Mä en siis tykkää noista oikeassa reunassa näkyvistä valkoisista ikkunanpuitteista, vaan aattelin pistellä niiden sijaan samoilla väreillä vastaavia kuvioita kuin siellä taustalla muutenkin näkyy: aitaa, kukkasia, puunpuolikas ym. Eli jos olisit vastaavassa tilanteessa, mitä tekisit?

A) Pysyisit alkuperäisessä suunnitelmassa ja tekisit karmit ihan mallin mukaan. Langat riittää varmasti eikä tartte vaivata sievää pikku päätään keksimällä uusia kuvioita.

TAI kaikissa seuraavissa tapauksissa korvaisit karmit omilla kuvioilla, minkä lisäksi

B) luottaisit lankojen riittävyyteen, vaikka mallia täytyiskin siis vähän muutella. Jos jokin väri sitten kuitenkin loppuu kesken, sen voi korvata jollain toisella. Eihän tuossa kohdassa ole oikein muuta kuin vihreitä ja keltaisia läiskiä; ei niistä kukaan huomaa, mikä on oikeaa väriä ja mikä ei.

C) yrittäisit hankkia samoja lankoja suoraan valmistajalta vähän vaan narraamalla. Tarvikepaketissahan on takuu, että jos jokin lanka loppuu, valmistaja lähettää pyynnöstä sitä lisää, kun vaan ilmoittaa kitin numeron ja värisymbolin ja tarvitsemansa määrän. Siis ohhoh kun seuraavat langat pääsi yllättäen loppumaan, saiskos takuun perusteella kaikkia vähän lisää?

D) kuten edellinen kohta, mutta olisit liikuttavan rehellinen ja sanoisit, että koska itte muuttelit mallia, langat loppui. Olisit valmis itte ostamaan kaupasta lisää, jos vaan he ystävällisesti ilmoittais, minkä lankavalmistajan lankoja ja mitä värikoodeja pitäis etsiä.

E) Menisit mihin tahansa kauppaan, josta saa kirjontalankoja ja yrittäisit itse selvittää oikeat värisävyt. Olisit varautunut ostamaan ehkä useampaakin sävyä, kunnes oikea löytyy. Kyllähän langat ennen pitkää tulee käytettyä.

F) Menisit erikoisliikkeeseen ja pyytäisit haukansilmäistä tätiä selvittämään värikoodit. Kaupassa olis myös erikoistarjous: osta 12 lankatokkaa, niin saat pienen 11 euron arvoisen ristipistokirjan kaupanpäälle. (No olis ihan oikeesti tuommoinen houkutin - kävin eilen kuikuilemassa oven takana, mutta kauppa on maanantaisin kiinni.)

G) Muu vaihtoehto, mikä? Olen pelkkänä korvana

I forgot to add this to the winter piccies, although it was taken before we had any snow. It's a slope in a nearby park which - come the first snow - is packed with children and whole families enjoying the thrill of a bobsleigh ride. The ponds you see in the background rarely freeze over, or they may do that in the course of the winter but rarely when the first snow falls.

So, that brings an extra peak of excitement: will the child be able to stop the bobsleigh on time or not? Ok, there are a few favourable details which may help (we don't get that much snow at one go, and there are plenty of dead leaves which slow you down very effectively). Nevertheless, it's rather interesting to see a child sit on an ancient wooden bobsleigh, screaming "NOOO! I don't want to!!!" and the parents going "Come on, don't be such a wuss. It'll be fun. Off you go!" before pushing their offspring down the slope.









Höh, tämä piti vielä lisätä talvikuviin, vaikkei tässä lunta vielä olekaan. Läheisessä puistossa on aikamoiset korkeuserot, ja kun ensilumi sataa, sinne kerääntyy järkyttävä määrä kakaroita ja kokonaisia perheitä laskemaan mäkeä. Oman lisäjännityksensä tuo kuvassakin näkyvät lammet, jotka ei yleensä jäädy; eivät ainakaan siinä vaiheessa ole jäässä, kun tänne saadaan talven eka lumisade.

Jos siis talven riemuista ei saa tarpeeksi kicksejä, lisäjännitystä saa kokeilemalla, pysähtyykö kelkka ajoissa ennen avovettä vai ei. Myönnetään, onhan siinä pari vauhtia hidastavaa tekijää: harvoin täällä sataa lunta kovinkaan paljon kerralla ja sikstoiseks jo muutama laskukerta kuluttaa pois lumen, jonka alta paljastuvat puiden lehdet hidastaa vauhtia aikas tehokkaasti. Mutta on se silti mielenkiintoista seurata vanhempien ajatuksenjuoksua. Muksu istuu kelkassa ja kirkuu pelosta, vanhemmat vaan kannustaa: "Höpöhöpö, tässä mitään pelkäämistä ole. Älä nyt ole tuommoinen mamelo, tämähän on vaan hauskaa. Uupskeikkaa, nyt lähdet vaan laskemaan..."