Välipalaa

Maailmalla on esitetty epäilys, että mulla ei olis hyllyssäni muita kuin neulekirjoja. Höpsis, siellähän on jopa virkkaus-, tilkkuilu- ja ristipistokirjoja! Puhumattakaan sitten noin kahdestakymmenestä ranskan oppikirjasta, joita pitäis lukea. Kai. Mä olen jo vuosikausia sanonut, että sitten kun mä rikastun, mä palkkaan mun terassille kesätöihin lannevaatteeseen puettuja orjia. Yks niistä löyhyttelee semmoista isoa varrellista viuhkaa, yks syöttää mulle viinirypäleitä, yks lukee ranskankielisiä kirjoja ääneen ja mä ymmärrän kaiken, kaiken. Minätyttö maata rötkötän riippukeinussa ja olen vaan. Toistaiseksi kun en ole rikastunut, täytyy vaan tyytyä siihen rötköttämisosuuteen ja lukeakin täytyy ihan itte. Viuhka sitä paitsi vaan kastuis Belgian sateissa.

Kotonasi olevien kirjojen määrä
No täällä Belgian-kodissa ei ole kuin vähän yli 200 (neulekuvastohan tai keskivahva läpyskähän ei ole kirja). Matkaoppaita, cocktailreseptikirjoja, huuhaata, kasvi- ja puutarhakirjoja. Asunto on pieni enkä edes halua(isi) kerätä tänne kauheita määriä kirjoja, jos vaikka joskus joutuisi muuttamaan. Kummasti niitä silti vaan kertyy. Olen mukana myös
bookcrossauksessa, ja tarkoitus olis taas kesän tullen vapauttaa kirjoja kiertoon.

Viimeisin ostamasi kirja
Nyt tais tulla ekaa kertaa Ebaystä tappiota, sillä ostin eräältä saksalaiselta neulekirjan, joka ei koskaan tullut perille. Samalla myyjällä näyttää vähän olevan kyseistä taipumusta, vaikka kirjoittaakin tulikivenkatkuisesti, että hän ei ole vastuussa postin toiminnasta. Tätä kirjaa ei siis voi virallisesti mainita, kun mä en ole saanut sitä enkä varmaan ikinä saakaan. -- Ööö, siis muu kuin neulekirja? Lontoosta tarttui mukaan ”Booklovers’ London”, jonka avulla voi seuraavilla reissuilla etsiä uusia (erikois)kirjakauppoja. Pelottavaa.

Viimeisin lukemasi kirja

Bill Bryson: A short history of nearly everything. Aah, tää on ihana! Ostin tän ittelleni monta kuukautta sitten ja kuljettelin mukanani niin että kirja alkoi jo nuhraantua. Laitoin sen kiertoon ja ostin ittelleni uuden – ja nyt sekin on lainassa. Nippelitietoa ja ainakin minuun oudosti vetoavia yksityiskohtia luonnontieteistä; asioita, joita koulussa ei opeteta, tiedemiesten kohtaloita, vanhoja teorioita maapallon synnystä ynnä muuta. Eli vaatimattomasti: maapallon historia alkuräjähdyksestä tähän päivään. Tästä kirjasta on peräisin mun tämänhetkinen suosikkilainauksenikin: ”Although the creation of a universe might be very unlikely, no one has counted the failed attempts.”


5 (tai 6 tai 7) kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Ihan alakouluikäisenä luin Robin Lee Grahamin kirjan Dove ja samoihin aikoihin ”Valtamerten ihmeet”. RLG oli aikoinaan nuorin henkilö, joka oli purjehtinut yksin maailman ympäri. Hän lähti matkaan 16-vuotiaana pikkuruisella Dove-purrellaan, matkaseurana oli vain kissoja, joille tuppasi käymään hullusti reissun edetessä. Sivujuonteena mainittakoon vielä, että Robin-poika lueskeli kovasti Tolkienia ja antoi sekä purjehtimiseen liittyville apuvälineille että kissanpennuille erilaisia hobittinimiä). Kirjassa on myös valokuvaliite, joka teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin pienenä – varsinkin Galapagossaaria kuvaava osuus. Vähän samaan genreen menee toi Valtamerten ihmeet, jota luin kannesta kanteen ja opin samalla kaikkia kalojen ja merimakkaroiden nimiä. Lapsuudessahan sitä oppii vaikka mitä… ja tuokaa mulle vieläkin eteen jokin sinijalkasuula (Sula nebouxii), niin minähän tunnistan sen hetkessä.

Seuraava vaikuttava perusteos olikin sitten Lauri Viidan Moreeni. Tampereella nääs kun on kasvanu, niin paikkojen ja tapahtumien kuvaukset sykähdyttää aina vaan. Niputtaisin tämän yhteen Tuntemattoman sotilaan kanssa. Perusteoksia, jotka luin alle 10-vuotiaana ja jopa tykkäsin.

Edelleen mieleenpainunutta kesälomalukemista muutaman vuoden takaa: Vikram Seth,Sopiva nuori mies (A suitable boy) , sivuja jotain 1500 vai mitä niitä oli. Intiaan sijoittuva sukutarina, joka rönsyilee ja polveilee sinnesuntänne. Ja miksi tämä on listalla? Noku se päättyi aivan väärällä tavalla mun mielestä. Muistan, miten olin raahannut sitä kesälomalla mukanani joka paikkaan, ja kun viimeiset noin 70 sivua alkoivat häämöttää, mä tajusin yhtäkkiä että ei –kele, tässä käy hassusti. En paljasta loppuratkaisua, mutta kaiken sen lukemisen ja tihrustamisen jälkeen olin lievästi sanoen pettynyt, kun SE MENI IHAN VÄÄRIN! Mutta niinhän elämä kai menee muutenkin.

Katja Kallion Kuutamolla on sellainen höpösuosikki, johon palaan jatkuvasti. Ei mikään maailmankirjallisuuden klassikko, mutta siinä osuu kaikki jotenkin niin kohdalleen. Kallio pakinoi joskus Iltalehdessä, ja melkein joka kerta mukaan oli osunut viittaus johonkin elokuvaan, josta itsekin olin tuntenut vahvasti aikoinaan. Hihi, samastuin niin täydellisesti siihenkin juttuun, jossa oli jahdattu Veronican kaksoiselämän soundträkkiä ympäri Eurooppaa.

Vielä yksi vaikuttava kirja: englannin kielioppi- ja varsinkin pilkutusvirheisiin puuttuva kirja ”Eats, shoots and leaves” oli myös ihan pakko saada. Siitähän on tullut melkoinen myyntimenestys, mitä kirjoittaja itse tuskin osasi odottaa. Kuka nyt jaksaisi lukea valitusta siitä, miten pilkun ja heittomerkin käyttö on ihan hunningolla englannin kielessä (paitsi yksi hullu suomalainen). Viimeksi Lontoossa käydessä katselin, että siitä oli tehty äänikirjakin. Hekoheko – miltähän se sitten kuulostaa? Luetaanko pilkutkin?

lukemista lapsille