Kappaleina ihmisriepu pitkin maailmaa

Nyt saa kuulkaa riittää! (ainakin vähäksi aikaa) Onko jossainpäin Eurooppaa vielä jossain museossa esillä jotain vanhoja tekstiilirätkäleitä, joita tässä blogissa ei ole esitelty? Minä olen ainakin osani tehnyt: oli kolmas peräkkäinen viikonloppu, kun käyn katsomassa jotain hapertuneita, haalistuneita ja homeisia liinoja. No joo, omahan on valintani enkä mä ihan tosissani näitä käninöitä kirjoittele – ihmettelen vaan ittekseni, eikö nyt mitään muuta vois ihminen tehdä vapaa-ajallaan.

Lähdettiin reissuun torstaina suoraan töistä ja palattiin tänään eli maanantaiaamuna. Paluukone oli myöhässä, mun matkalaukku oli saanut sellaisen tärskyn, ettei sitä voinut enää vetää perässä, ja kaiken kukkuraksi korvat paukkui lentäessä kuin popcornit ja hengitystiet on ihan tukossa, eli ollaan täydessä iskussa huomista työpäivää ajatellen. Todella.

Mutta oon mä sen verran ikävä ihminen, etten taida antaa teille suoraa vastausta, missä on taas resuttu. Arvatkaapa itse maa ja kaupunki.

(English translation will follow - eventually. But now I need my beauty sleep. A long one.)