Korallia, korallia ovat helmeni minun (ja esittäjä oli?)

Tästä tulee nyt tarina siitä, miten helposti johdateltavissa mä olen ja mitä seuraamuksia siitä puolestaan on.

Mulla oli Madridiin mennessä pieni käsityö mukana, mutta se ei oikein edistynyt halutulla tavalla, niinpä ostin periltä 300 grammaa pätkävärjättyä puuvillalankaa ja virkkuukoukun. Hartiahuivi kesän viileisiin iltoihin oli ikään kuin suunnitelmissa, ensin vaan tuhlaantui aikaa sopivan leveyden etsimiseen. Kun pääsin alkuun, virkkasin kuin riivattuna, ja tarkoitus oli viimeistellä työ edellisviikonlopun yhden hengen neuleretriitissä. Siihen valmistautuessa kävin hakemassa avaimet koiranhoitopaikkaan , missä oli muutakin seurakuntaa koolla, ja joku huomautti mun huivin muistuttavan korallikasvustoa. No niinpä todellakin muistutti! Väri on sellainen keltaoranssinkukertava ja huivissa on pitkittäisraitoja.







Jonka jälkeen Anne kaikessa rauhassa päätteli huivin ja sai sen heti käyttöönsä, niinkö? If you don't know me by now, voisin taas lauleskella. Koralleista tuli mielleyhtymä mereen ja kaloihin, ja päähäni pälähti, että mulla pitäis jossain olla ostettuna kalanmuotosia koristehelmiä, vieläpä sävyihin sopivia keltaisia ja ruskeanoransseja sellaisia. Ja ei muuta kun kämppä hyrskynmyrskyn, että helmet löytyisivät. Löytyi kyllä kaikkea muuta ensin, mutta ei helmiä. Samalla tuli mieleen, että jos olisin tehnyt langasta jotain järkevämpää kuten jonkinlaisen nutun, siihen pitäis olla napit valmiiksi ostettuna. Mutta missäs NE sitten taas on? Eniveis, kalahelmet löytyivät ja rupesin ryhmittelemään niistä jonkinlaisia ruudukkoja varsinaisen huivin ja hapsuosuuden väliin... Kunnes taas tajusin, että helmiä oli sopiva määrä 8:n kerrannaisiin, ja huivi puolestaan olisi tarvinnut ryhmittelyt 10 tai 12:n välein. Loppuivat kesken, pirulaiset.




Joko arvaatte? Kauppareissu edessä. Menin siis Veritakseen, joka on paikallinen lyhyttavaraliike. Myy mm. sukkia, hiuskoristeita, laukkuja, ompelulankaa ja helmiä. Ja laukunsankoja. Ja satiininauhoja. Ja ristipistotöitä. Luottakaa minuun, minä tiedän, koska ostin kaikkia noita viimeksimainittuja. Ostin myös kalahelmiä. Niitä myydään lajittelupakkauksessa, jossa on lisäksi noin kuutta sellaista helmisorttia, joita en tarvitse. Ainakaan nyt. (Itse asiassa, jos jollakulla lukijalla on askarteluikäisiä lapsia, Brysselintäti vois lähettää täältä vähän helmiä. Sopii jättää vaikka kommentti tai lähettää sähköpostia, jos kiinnostaa.)

Kiitolaukkaa kotio ja hapsutehdas pystyyn. Kunnes...

Houston, we have a problem. Ja mitä sanoo tässä tilanteessa suomalainen? Pakko mahtua, kun on vihitty? Lanka pitäis saada helmien läpi vähintään kaksinkertaisena, mieluiten nelinkertaisena. Tais olla tekemätön paikka.


Eli missä ollaan nyt? Kämppä on kuin pommin jäljiltä, kun enhän mä niiden etsintöjen jälkeen malttanut laittaa kamoja paikoilleen. Hapsutus on toistaiseksi jäissä. Sohva on täynnä irrallaan olevia värikkäitä kaloja - helmet olis ryhmitelty valmiiksi, mutku luonnonlait on näköjään tätä suunnitelmaa vastaan. Jaahas, mitäköhän alkais? Ristipistoja? Vai meniskö ihan suosiolla nukkumaan?

To cut a long story short, I’ve just described the process of crocheting a simple shawl for the summer and the effect of someone’s comments. I bought some yellow-brown-orange yarn when visiting Madrid and started this simple pattern while sitting in a park over there. Back at home I went on crocheting like a woman possessed, and the scarf would have been ready about a week ago. Then someone took a look at it and said it looked like a coral reef. I agreed and remembered the same instant that I should have some fish-shaped beads somewhere at my place. Had to find them. Turned the flat upside down. Found something else instead. Memories of other lost items came to my mind while digging. Finally, the fish popped up and I started planning how to use them between the actual shawl and the tassels. Realised that I didn’t have enough of beads. Went shopping for them and came home with three other items. Plus beads. Started all over again. Realised that the yarn is too thick to go through the smallest beads. And I was too thick to test that before running to the shop. Wasted time, wasted money. Oh well. Wonder what I should do next? Some cross stitches? Or maybe the best option would be going to bed.