This was supposed to be a good opportunity to keep you guessing where I spent the past few days - until I realised that the name of the town is printed on the t-shirt and I was too busy/lazy to edit the picture. Well, we had 5 days off and decided to visit Normandy in France. It's about 600 kilometres from Brussels which is a bit too much of driving for a normal weekend but manageable in four days. We were four persons, each with some fixed ideas what to see and what to do. Mine was to see the Bayeux Tapestry, an embroidery which is more than 900 years old, describing history in quite an unique way. Of course, the area is also known for the massive WWII operations and battles, grazing dairy cows, the Viking history, seafood and the umbrellas of Cherbourg. Well, we saw a bit of everything during our trip there.
Oh, and you must try
this! 
Stick with me baby, we'll go places...
The tapestry in 1/7 of its original size. Which means 10 metres of fascinating events always available in my book shelf.
Bayeux in Normandy.
where the reference to the Bayeux Tapestry is omnipresent.
Just as are references to the D-Day... but frankly - would you buy this to a child? It's a colouring book with soldiers, tanks and guns. Gee. Thanks, ma. This will keep me occupied for a while.
5 comments:
Vau! Onko toi ihan oiekasti D-Day-värityskirja?! Vähänks olis hieno. Mun mielestä aikuisille pitäisi tehdä värityskirjoja. Joskus sitä on niin väsynyt, että jaksaisi lukea vain värityskirjaa, niin kuin suosikkianimoituni Pingu.
Juu-uh. Aika raakaa peliä, sanoisin. Jos zuumaat kuvaa isommaksi, siinä näkyy jopa ammusten aiheuttamat roiskeet meren pinnassa. Hihhei, ja väritkin on ratkiriemukkaat. Olisko nää univormut ruskeita vai vihreitä vai harmaita?
Onnistuin muuten möläyttämään tänään töissä oikein sammakkojen sammakon. Mun pikkupomo on saksalainen (tosi mukava naisihminen), ja mä olin viime viikolla hölöttänyt sille Normandiat ja seinävaatteet ja muut jutut jo etukäteen. Nyt se sitten kysyi, oliko reissu onnistunut, ja minä sitten kertomaan, minkälaisen vaikutuksen se maihinnousurannikko ollenkaan tekikään kunnes yhtäkkiä tajusin, että saksalaisethan sieltä pistettiin lähtemään,. Äh..öh..tota joo, se seinävaate oli siis TOSI hiano.
Jossain nettilinkkivinkeissä kiertää sellainen 101 dalmatialaista -värityskirjan kuva, jossa kaksi dalmatialaispentua söpöilee, olikohan niillä edes kaulapantoja... Ei aina ole lapsillakaan helppoa.
No, jos eivät saksmannit ole 50 vuodessa ehtineet tottua pieneen vidduiluun nin kumma on. Sellaista se sota on: aina joku häviää jotta toinen voisi voittaa. Tasapelejä ei taida historia juuri tuntea.
Kirsi on kyllä aika oikeassa... Jos eivät ole vielä oppineet niin ehkä olis aika.
Joo... siis saksalaisista... että eihän historialle mitään voi. Mutta ei mun todellakaan olis tarvinnut asiaa ihan niin esittää kuin se pulahti suusta ulos.
Se meni suunnilleen niin, että mä kuvasin sen jyrkän rantakaistaleen ja miten sinne kuljetettiin nuoria miehiä suoraan kuolemaan - miten tosiaan holautettiin ne pimeässä ensin kylmään mereen niin että kastui sekä mies että varusteet, sitten tosiaan piti juosta ja kiivetä täydessä taisteluvarustuksessa, ampua, päästä piikkilankojen läpi - ja saksalaiset ne vaan istui bunkkereissaan ja lasetti konetuliaseilla sieltä ylhäältä. No en mä ihan näitä kaikkia sanoja ja kuvauksia käyttänyt, mutta jotenkin jäi vaan sellainen tunne, että seuraavaa ylennystä työssä saattaa joutua odottelemaan jonniin aikaa...
Post a Comment