Kidman versus Bucket - also known as plan B - how your mind wanders when knitting

It's still not finished, I know. I just can't resist presenting you this current project when I was able to photograph it in broad daylight. This is the time-sucking nerve-wracking but-oh-so-sweet thing I've been working on ever since returning from Italy. I picked the basic pattern from the knitting book I bought in Rome, and since both the pattern and the colour remind me of hyacinths, that's what the finished shawl might be called. But when you hear the word 'hyacinth' , your mind associates that with this. So, alternatively I thought the shawl might be called 'Nicole' - it would suit just perfectly someone with Ms Kidman's hair and complexion. So not me, that is. For a moment I even toyed with the idea of sending the shawls to her publicist asking her to forward it. I quickly came to my senses, though, and dropped that plan. If not for other reasons, her wingspan is so great that this shawl would look ridiculous on her. Hmm. I wonder what I should concentrate on while knitting. Something more down to earth. Like the amounts of yarn I've bought recently.

Fortunately this pale lilac matches grey hair as well, and although I'm going down that road, it's not totally grey yet.
















Joojoo, tiedetään, ei oo vieläkään valmis. En nyt vaan voi vastusta kiusausta lämmätä muutamaa kuvaa näkyville, kun sai kuvattua luonnonvalossa. Tässä ny olis tää aikaavievä hermojakiristävä mutta ah-niin-ihana keskeneräinen projekti, jota olen vääntänyt Rooman-keikan jälkeen sen mitä nyt muulta elämältä on aikaa jäänyt. Lanka ja kuviomalli on molemmat peräisin Italiasta, ja koska molemmista tulee mieleenhyasintti, huivin nimeksi saattaa tulla Hyacinth. Paitsi että heti kun päästää tuon ajatuksen mieleensä, tulee välittömästi assosiaatio tähän. Siispä toinen nimivaihtoehto olis 'Nicole' - ollapa vaan neiti/rouva Kidmanin ihon ja hiusten sävy. Vaanku ei oo. Neuloessa mielikuvitus ja ajatukset tuppaa laukkaamaan (mulla ainakin), ja vähän aikaa leikittelin ajatuksella, että kun huivi valmistuu, lähetämpä sen Kidmanniskan agentille tai tiedottajalle tai kelle vaan edelleen toimitettavaksi. Aika nopiaan tulin kuitenkin takaisin todellisuuteen. Jos ei muusta syystä, niin niin pitkällä immeisellä on siipivälikin niin suuri, että tää huivi näyttäis vaan naurettavalta. Heh. Mitähän sitä pitäis keskittyä ajattelemaan neuloessaan? Ehkä johonkin arkipäiväisempään. Ostettujen lankojen varastokirjanpitoon?

No juu, sopishan huivin väri harmaisiinkiin hiuksiin, ja vaikka sillä tiellä tässä vähän jo ollaan, ei nää ny sentään kokonaan harmaat ole. Sen sijaan...