Sunday, November 27, 2005

There goes my plan for this weekend - Hyvästi vaan, viikonloppusuunnitelmat!

This is how the world looked like on Saturday morning when I was prepared to take my car out for a spin. Fearing that there would be too much danger of a real spin, I had to leave it in the garage and abandon the plan altogether. It would have been too late to catch a train, and besides, one can't be too sure of the trains going anywhere either. In fact, this morning when I was listening to the news, there has been quite a chaos on the roads, loss of electricity in some areas so that people couldn't even go grocery shopping, the shops being closed and deep-frozen stuff not being so frozen any more.

But hey, I'm a Finn and this amount of snow won't stop me walking. I'm just ever so surprised seeing the local ladies wading in the snow and slush in their beautiful but not so practical shoes. And I mean shoes, not boots. I have a nasty habit of wearing something water-proof and then skipping on the wet streets, slightly smiling, as my feet aren't wet - and apparently annoying fellow citizens. What a nasty person!














Tällaiseen maailmaan herättiin lauantaiaamuna, jolloin olis pitänyt kaivaa auto tallista ja lähteä pikku kierrokselle. En sitten kuitenkaan uskaltanut, koska niitä kierroksia olis voinut tulla vähän enemmän kuin olis toivonut, ja ne olis voinut tapahtua myös akselin ympäri. Junaankaan ei sitten olis enää ehtinyt, ja tokko niitä ois kulkenutkaan, joten koko suunnitelma haudattiin nyt sitten lumeen. Tänä aamuna kattelin uutisia, ja täällä on näköjään ollut kunnon tsembalot koko maassa, liikenne tietysti kaaoksessa ja sähkökatkot pitäneet mm. kaupat kiinni joillakin alueilla. Siellä ne pakasteet sitten sulaa liruivat.

Vaan suomalaistahan ei tämmöinen lumen määrä estä liikkumasta vaikka sitten jalkaisin. Onhan sekin pieni (sairasmielinen) huvi katsella paikallisten naisihmisten kahlaavan lumisohjossa pikkukengissään. Mikä siinä on, ettei voi laittaa saappaita/saapikkaita jalkaansa? Mä tunnustan olevani vähän vahingoniloinen, kun vedän jalkaan jotain vettäpitävää ja porskuttelen sitten jalat kuivina, pieni hymy suupielessä paikasta toiseen. Tämä nähtävästi ärsyttää paikallisia, mikä on vähän niin kuin tarkoituskin. Hehee. Pienestä sitä täytyy ilonsa etsiä.



It seems that my last sunflower also has trouble facing the realities of life. Or, to be more precise, the facing part is going well, it just can't seem to accept that the summer is over and it shouldn't be green and in flower any more. Can't blame it for not trying, though.















Kesän viimeisellä auringonkukalla on ilmeisiä asennevaikeuksia. Periksiantamattomuudesta kuitenkin täydet pisteet.


But when it's gone, these sunflowers will remain in full bloom. Provided that I ever finish this project.


















Vaan senkin muisto elää näissä ikuisesti kukkivissa aukukissa. Jos siis joskus saan tän valmiiks.


This is one of the projects that has been hanging in the "after this is finished, I'll have time for all the other things" category for quite a while. Couldn't finish it, because one final ball of yarn was busy travelling between Denmark and Belgium. It's the infamous Vanhulsta scarf, hanging here on the top of a door which is slightly tilted, hence the scarf looks a bit biased. But it's not. I won't confess anyway.






















Tässä sitten se yks "sitku"-kategorian edustaja. Sitku tää on valmis, voi taas keskittyä paremmin muihin jobeihin. Vaan milläs saat valmiiks, kun tilattu lisälanka seikkailee postissa? Täsä tää ny kuitenki on, kuvattuna roikkumassa välioven päällä. Ovi puolestaan on vähän raollaan, joten huivikin näyttää vähän vinolta. Muttei oikeesti ole. En ainakaan tunnusta mitään.

4 comments:

Lankakomero said...

Toi vihreä lanka on aivan täydellisen väristä, se kaikkein paras vihreän sävy. Silmä siinä oikein lepää.

KirsiÄr said...

Onko huivi jo pingotettu vai tuleeko malli sun téhtaalta ihan tuommoisena?

AnneV said...

Komero: kiits, oon kyllä taipuvainen lausumaan samaa. Tossa on vielä niin paljon vihreän sävyjä, että se sopii asusteeksi aika moneen menoon. Tosin en ollut ihan vakuuttunut, tuleeko pitsimalli tarpeeksi hyvin esille kirjavassa langassa, mutta enpä jaksanut purkaakaan.

Kirsi: Niin paljon kuin tekiskin mieli vastata, että juu, neulon kerrasta kaikki kulmat ja ulokkeet ojennukseen, täytyy sittenkin tunnustaa tosiseikat. Pingotettu on ja jopa siinä määrin, että huushollista meinas loppua nuppineulat. Viime aikoina onkin vieraspatjat olleet kovassa käytössä olkkarin lattialla: ensin Nicole-Hyacinth vaati käyttöönsä puolitoista patjallista, ja tuskin oli se kuivunut, kun tämä Vanhulsta seurasi perässä.

Mä oon kyllä joku ihme vastarannankiiski tässäkin asiassa. Yleensä en kauheesti tykkää pingottaa kappaleita, mun mielestä se jotenkin tappaa ne tai syö ainakin osan luonteesta. Näitten kahen pitsihuivin kans olis muuten käynyt ohraisesti, joten ne oli vähän niinku pakko venyttää; toinen pituus- ja toinen leveyssuunnassa. Ja hyvä on, myönnetään: tulihan niistä sitten uskomattoman keveitä ja ilmavia.

AnneV said...

Siis mitä täällä tapahtuu? Kirjoitin aamusella vastaukseni kommentteihin, mutta siitä ei koskaan tullut ilmoitusta sähköpostiin eikä se myöskään näkynyt kuvan alla, siis että "3 comments." Nyt kun tulin tänne kirjoittamaan samaa jutskaa uudelleen, se näkyykin ihan hianosti kun vaan avaa tän kommentti-ikkunan.

Mää oon varmaan sekoomassa.