Eiks oo jännä juttu, kuinka joidenkin toisten blogeissa käydessään sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja himottavaa ja kadehtittavaa, ja sitten kun kattoo omia lankojaan niin ne ei näytä juuri miltään. Yhdestä tähän vilautustempaukseen osallistuvasta blogista löysin niin ihanaa lankaa, että tulee ihan syntisiä ajatuksia sitä katsellessa. Ai kauheeta.
Ei voi olla totta...mulla on tismalleen tota samaa lankaa ja se on ostettu ainakin yli kymmenen vuotta sitten Treen stoccalta!Siis silloin kun viä oli lankaosasto... Hintalappukin siinä killuu mukana 33 mummoa ;-D
Haukansilmä-Terde on aivan oikeassa. Tampereen Stockalta tämäkin. Ostin tätä myös sinisävyisenä, ja siitä muistan elävästi tehneeni puseron syksyllä 1994. Tosin se näytti paremmalta lankana kuin valmiina neuleena; kainalokavennusten jälkeen pätkävärjäys rupesi muodostamaan pilkkuja, kun siihen asti ne olivat olleet raitoja.
Täytyy tunnustaa, että tällä vaaleanpunaisella ei oikein ole ammatillista kutsumusta, tai ei se ainakaan mulle ole sitä sanonut. Hyvin juoksevaa lankaa se muistaakseni oli, eli tästäkin erästä vois tietysti tehdä kevätvillatakkeja pikkutytöille - tai kokonaiselle pikkutyttöarmeijalle.
Mitäs itte meinaat tehdä?
Tästäkin sais kehiteltyä "viestikapula kiertää blogeja" -leikin. Joku esittelis ensin jonkun hyvin marinoituneen lankansa, ja se, jolla on samaa omassa varastossaan, huutais hep ja esittelis vuorostaan omat museoharvinaisuutensa.
Knitting has come to me quite naturally. Our whole family does something with their hands (knitting, crocheting, cross stitching), even my father has knitted himself mittens when he was only a boy. At the moment I'm really lucky, living in Central Europe and having a relatively easy access to German, French and British yarns. And that shows in my flat. I really enjoy all the different colours and the structures of the yarns and am always trying some new stuff, techniques, patterns. And this may sound like a cliché, but for me knitting is a journey, you never know what you're going to encounter on the way. Love the experience; whether I finish a garment or not is irrelevant.
5 comments:
Ihanat vaaleanpunaiset! *kuolaa*
Noissa langoissa voisi vaikka UIDA!!!
t:Leena
Eiks oo jännä juttu, kuinka joidenkin toisten blogeissa käydessään sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja himottavaa ja kadehtittavaa, ja sitten kun kattoo omia lankojaan niin ne ei näytä juuri miltään. Yhdestä tähän vilautustempaukseen osallistuvasta blogista löysin niin ihanaa lankaa, että tulee ihan syntisiä ajatuksia sitä katsellessa. Ai kauheeta.
Ei voi olla totta...mulla on tismalleen tota samaa lankaa ja se on ostettu ainakin yli kymmenen vuotta sitten Treen stoccalta!Siis silloin kun viä oli lankaosasto...
Hintalappukin siinä killuu mukana 33 mummoa ;-D
Mitä aiot tehdä tuosta?-Terde
Haukansilmä-Terde on aivan oikeassa. Tampereen Stockalta tämäkin. Ostin tätä myös sinisävyisenä, ja siitä muistan elävästi tehneeni puseron syksyllä 1994. Tosin se näytti paremmalta lankana kuin valmiina neuleena; kainalokavennusten jälkeen pätkävärjäys rupesi muodostamaan pilkkuja, kun siihen asti ne olivat olleet raitoja.
Täytyy tunnustaa, että tällä vaaleanpunaisella ei oikein ole ammatillista kutsumusta, tai ei se ainakaan mulle ole sitä sanonut. Hyvin juoksevaa lankaa se muistaakseni oli, eli tästäkin erästä vois tietysti tehdä kevätvillatakkeja pikkutytöille - tai kokonaiselle pikkutyttöarmeijalle.
Mitäs itte meinaat tehdä?
Tästäkin sais kehiteltyä "viestikapula kiertää blogeja" -leikin. Joku esittelis ensin jonkun hyvin marinoituneen lankansa, ja se, jolla on samaa omassa varastossaan, huutais hep ja esittelis vuorostaan omat museoharvinaisuutensa.
Post a Comment