Yesterday was like a scene from Snow White and the Seven Cats...err.. Dwarfs

Doc: Wonder how the knitting lady is doing upstairs. Let's go and check. Whose turn is it?

Grumpy: I don't want to, so I won't go. Instead, I'll just make horrible noises here in our own garden. And I'll pee everywhere, even on the walls.

Sleepy: ZZZZZZZ. But a visit involves climbing. Can't be bothered. ZZZZZZ.

Bashful: I'll go...but no pictures, please (and indeed, he managed to visit and then sneak away without any being taken)

--
So hello, you must be Dopey. It seems that you're all over the place.

And what happened to your nose, Sneezy?

Even though this photo doesn't show it, this is a happy fellow. Most of the time. I have an earlier photo of Happy stretching in the sunshine. Here he might as well play Grumpy.

(But how many cats does my neighbour have? I have seen seven, although not all of them are curious or athletic enough to climb upstairs and onto my terrace. They're going to be a real nuisance in the spring. And I do NOT feed them, despite what you might think.)

Joops. Naapurin kissapesue oli siis järjestänyt päivystyksen mun terassille, ilmeisesti tarkoitus oli käydä vahtaamassa olympianeuleen valmistumista. Nannalla on Osis ja Johanna K:lla Vilma (joka siis ei ole kissa), jotka myös kannustavat huippusuorituksiin. Tässä oli vähän samanlainen olo: eikö se nyt jo ole val-mis??? Kyllä sä olet sitten hidas!

Done!

The curtains are drawn...

Esirippu on laskeutunut...

the fire is out

liekki on sammunut...

and we've come a full circle.

ja ympyrä sulkeutunut.

As you can see, it's not totally finished - some serious blocking needs to be done. This cape is just so large that I'll probably have to block it on my bed - but first I'll spend a few hours there before going to work. I finished this errr.. garment (still don't know what to call it) while the closing ceremony was on, and tried to take a photo just as the fire was going out. Then I managed to push one of the loudspeakers on the floor and while trying to fix it, the camera wasn't close-by just the exact moment when the Olympic fire went out. Oh well. At least I didn't break the camera - the loudspeaker needs further investigation.


Niin siis ei aivan totaalisen valmis ole vielä, pingotus puuttuu. Sitäpaitsi missä mä ton pingotan, se on ihan järkyttävän suuri. Ilmeisesti täytyy viritellä sängyn päälle jokin rakennelma, mutta sitä ennen meinaan kyllä nauttia edes jonkinlaisista yöunista ennen kuin täytyy taas lähteä töihin. Vehtasin tämän vaatekappaleen (miksi ihmeeksi tätä voi kutsua? avoponcho?) kanssa loppuseremonioiden aikana niin että onnistuin pudottamaan yhden kovaäänisen telkkarin päältä. Tarkoitus oli ottaa kuva just kun olympiatuli sammutetaan, ja siinä tosiaan telmiessä olin laittanut kamerankin niin hyvään talteen, ettei sitäkään just silloin löytynyt. Väliäkö hällä, ainakin kamera säilyi ehjänä, kovaäänistä täytyy tässä lähitulevaisuudessa tutkia kunhan ehdin.

Huolto pelaa, kierrosaikoja tarkkaillaan, mutta kestääkö henkinen puoli?

Laskelmien mukaan työn valmistumiseen tarvitaan vielä noin 20 tuntia. Valmiusaste tällä hetkellä noin 65 prosenttia.















I made some calculations concerning this project. I'll get back to the details later, but at this point only about 65 % of the Olympic project is done. According to initial calculations, I'll need about 20 hours to finish it. And it's Saturday afternoon. You do the maths.


Eilen töistä päästyäni hyökkäsin ruokakauppaan ja ostin kaikenlaista pientä naposteltavaa. Viini on mukana siltä varalta, että totean urakan ihan mahdottomaksi ja rupean tempomaan lohduketta.
















Last night, after finishing things at work, I finally got to the grocery store. Bought all sorts of "easy" food so I won't waste any time cooking. (And in case you're wondering, I also bought a bottle of wine just in case: if the knitting project seems totally hopeless at some point, I'll open the bottle and hopefully it'll be easier to bear the failure.)


Mutta tämä on kyllä huippujuttu: blogia lukenut kaveri rimputti hetki sitten ovikelloa ja toi mulle mustikkakeittoa. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, eikö?


















Earlier this week I posted about my feelings about this knitting project and compared it to long-distance skiing (due to lack of time, the posting was only in Finnish; sorry). I happened to mention that there was nothing to eat in the fridge, since every night after work, I come straight home and start knitting, there's no time to waste shopping. - Just a minute ago my doorbell rang: it was a friend who reads this blog and brought me just what I needed: blueberry soup is traditional refreshment during long-distance skiing events, like Vasaloppet, covering a distance of 90 kilometres.

---
Edit: nyt on kutakuinkin 24 tuntia jäljellä - työstä on 78 prosenttia valmiina. Tai miten sen nyt ottaa, onhan siinä sitten vielä kaikenlaista hiomista. Mutta saa kyllä luvan kelvata ilman pingottamista... jos nyt siis edes sinne asti pääsen.



Muusta en tiedä, mutta yleisö on loistava! Kiitos kannustuksesta, se kyllä pistää yrittämään parhaansa. Mutta nyt tää menis muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Urheiluneulojattaremme A10 saapuu hetkeksi katsomoalueelle ja yritämme saada nopean haastattelun ennen kuin hän häipyy takaisin sohvan siimekseen. Kierrosajat ovat venähtäneet vähän arvioitua pitemmiksi, joten yleisö alkaa vähitellen jo pitkästyä. Olympiatyö alkaa olla puolivälissä, mutta silmukoita on vieläkin niin paljon, että kuvasta ei ehkä saisi oikeaa käsitystä projektin etenemisestä. Sen sijaan voin kertoa teille neulojan tyylistä sen verran, että nyt on meno alkanut luistaa tahmean alun jälkeen. A10 pääsi ladulle pahasti myöhässä ja näytti jopa siltä, että tarvitaan elmomainen ihme nostamaan hänet takaisin mitalitaistoon. Viime päivien aikana on kirimistä kyllä tapahtunut, mutta nyt joudumme vielä jännittämään, riittääkö aika. Voimia on kyllä jäljellä, hyväkuntoinen Anne ”Äitee” Neulonen pistelee menemään nelosen bambupuikoilla sellaista tahtia, että on siinä nuoremmillakin ihmettelemistä. Siinä on menoa, siinä on lentoa, siinä on keveyttä! Uusia kuvioita syntyy jatkuvasti eivätkä rytminvaihdokset näytä alkukankeuden jälkeen menoa haittaavan.


Miltäs meno nyt maistuu, onko tullut sakkokierroksia?
(huohotusta) No ei varsinaisesti. Muutamassa kurvissa kavennukset vähän lipsui, mutta radalla on toistaiseksi pysytty. Reiät on tulleet suurin piirtein siihen mihin pitkin, samoin palmikot ja silmukoiden ristimiset. Muutaman kerran olen joutunut oikealla puolella korjailemaan nurjan kerroksen pummeja, mutta sehän nyt on helppoa, jos heti huomaa virheen. Puuh. Lääh.


Miten monta tuntia päivässä ehdit neulomaan? Onko tässä vielä toiveita mitalista?
Minähän olen amatöörineuloja ja joudun hoitamaan sekä harjoittelun että kilpailun leipätyön ohella. Arkisin olen noussut kuudelta huhkimaan, siinä ehtii jo yhden kerroksen vetää ennen töihinlähtöä. Töistä pääsen iltakuudelta ja melkein tunti siinä menee ennen kuin olen kotona, joten iltaneulomiselle jää aikaa ehkä tuommoiset neljä tuntia, miten nyt sattuu kulloinkin jaksamaan. Yöunet on kyllä jääneet vähiin näiden kisojen aikana, mutta ainahan sitä urheilija joutuu venymään. Mitalin saaminen ratkeaa kyllä ihan viimeisten tuntien aikana, koko lauantai- ja sunnuntaipäivä täytyy painaa sen mitä koneesta lähtee.


Onko nyt kaikki olosuhteet kohdallaan?
Notota viime viikko kisakylässä oli vähän sellaista hapuilua. Majoitusolosuhteet oli aika sekavat ja jouduin välillä yöpymään eri paikoissa. Se täytyy kyllä mainita, että huollon puolelta on jäänyt eräs nimi erityisesti mieleen. Wilma-niminen hieroja/huoltaja tuli vuorokaudenajasta välittämättä katsomaan että kaikki oli kunnossa, saattoi jopa herättää keskellä yötä ja ruveta painelemaan tassuillaan. Taisi olla jostain entisen Itä-Saksan puolelta kun se oli niin karvainen, mutta voi pojat millaista hierontaa se antoi. Wilma on opetellut myös tuijotustekniikkaa ja lähettää ihan uskomattoman positiivisia viboja. Ihan selvästi kuulen vieläkin mielessäni ”sä pystyt siihen, sä pystyt siihen”. Ja jos muut keinot ei auttaneet, pari kertaa se yritti jopa antaa akupunktiota kynsillään.

Mitäs siinä muuten sen kummempia, vähän viiniä nappailtiin kisakylässä ja odotettiin, että kuntohuippu osuu kohdalleen. Muutaman herkistelyharjoituksen siinä vedin, neuloin tumput ihan lämpimikseni ja muuten tein lähinnä mielikuvaharjoituksia. Välinehuolto oli myös tärkeällä sijalla, ostin uudet bambupuikot mutten uskaltanut aloittaa niillä neulomista siinä pelossa, että ne sittenkin katsottaisiin kielletyiksi välineiksi ja takavarikoitaisiin doping...eiku turvatarkastuksessa. En minä sillä, että laukuissa olisi mitään kiellettyä ollut, mutta ei sitä koskaan tiedä, millaisiin tutkimuksiin sitä joutuu ja millaiset virkaintoiset tarkastajat osuu kohdalle. Olen kyllä vähän saanut mielivaltaista kohtelua, joskus bambupuikot kulkee ihan hienosti läpivalaisusta läpi ja joskus niistäkin ruvetaan nipottamaan... Olisi vaan ollut niin ikävää vetää puikko pois keskeneräisestä työstä ja joutua lähettämään se postissa perästäpäin.


Öh tuota, mennäänpäs haastattelussa eteenpäin, ettei suotta tuhlaannu hyvää neulomisaikaa. Katselijoita on askarruttanut, minkä vuoksi edustat Belgiaa etkä Suomea. Onko tähän jokin hyvä syy?
No ne pyysivät niin nätisti. Kieltämättä Suomella on kyllä paremmat sponsorijoukot takana, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä mukaan tämän olut- ja suklaamaan joukkueeseen, jolta ei kai kukaan odottanut mitään isompaa menestystä. Ollaan vähän niin kuin Jamaikan kelkkailujoukkue aikoinaan, haudotaan jymy-yllätystä.


Entäpä miten suhtaudut näihin nykyaikaisiin lajeihin? Kaduttaako lajivalinta? Olisitko päässyt helpommalla jollain pienemmällä projektilla?
Ei se oikeastaan kaduta. Tää on hiano laji. Helpommallahan voisi aina päästä, mutta tämä vetosi minuun eniten. Tässä lajissa voi tosiaankin tehdä ihan oman suorituksen ja katsoa mihin se riittää.


Mistä olet joutunut luopumaan kisojen vuoksi ja miten aiot elää niiden jälkeen?
Sosiaalinen elämä on jäänyt vähille, mutta eiköhän tilanne korjaannu ensi viikosta alkaen. (*vilkuttaa kotikatsomoihin*). Postissa odottelee paketti, jonka uumoilen olevan peräisin Japanista ja sisältävän neulekirjoja. Tiukka aikatauluni ja itsekurini kyllä pitää ensi viikkoon asti, ja olen antanut itselleni luvan hakea paketin heti kun olympiatyö on valmis. Sitten on taas naatiskelun aika.


Toivotamme onnea loppumatkalle ja viimeiseen voimat vievään rutistukseen; itsehän olet lajisi valinnut. Haluatko lähettää terveisiä?
Tuokaa joku mulle mustikkasoppaa tai energiajuomaa! Tai edes jotain syötävää! En ole tällä viikolla ehtinyt käydä kaupassa, koska kaikki ylimääräinen aika kuluu neuloessa.





Kerroksista on siis neulottu 1/3. Neulottu kokonaissilmukkamäärä on vähän yli puolen välin eli noin 25.000 silmukkaa on jo takanapäin. Vielä saa kyllä lykkiä ihan tosissaan.

Kuinkahan ämmän käy? - It could go either way.

Ihan semmoinen pieni epäilys alkaa hiipiä mieleen: valmistuukohan mun olympiatyö kisojen aikana vaiko ei. Mitä sanoo yleisö? Vielä eilen olin varovaisen toiveikas, mutta kun taas tänä aamuna yritin äheltää edes yhden kerroksen ennen töihinlähtöä ja laitoin hulluparka kellon ottamaan aikaa, niin... joo... kuluihan sitä. Ihan tarkkaan en tiiä, paljonko silmukoita on tällä hetkellä jäljellä, jotain kuutisensataa. Neulominen on hidasta senkin vuoksi, että jokainen viipale on erilainen, ja samaan aikaan on tekeillä yli kaksikymmentä erilaista mallikuviota. Tätä minä kutsuisin haasteeksi.

Kuvassa ei näy läheskään kaikki merkkilangat, ne jotenkin uppoaa tuonne satojen (vai pitäiskö sanoa giljoonien) silmukoiden joukkoon, mutta uskokaa tai älkää, jokaisella värillä on tarkoituksensa ja ne onkin sitten ainoa keino, jolla olen pysynyt suunnilleen järjissäni. Hauskaa kun kerros jää kesken ja kirjoitan itselleni muistilappuja tyyliin: olet nyt neulomassa kolmannen viipaleen kuviota nro 347 (katso erillinen mallineulekirjasta otettu kopio) ja olet kerroksella 17.

Siis:
- 6 x lila lanka = jokaisen panelin keskisilmukka
- 12 x keskipunainen = kavennus tällä kohtaa jokaisen panelin reunassa joka toisella kerroksella. Tai edes joskus.
- valkoinen, harmaa, keltainen, vaaleanvihreä, sammalenvihreä, ruskea; ehkä useammassakin panelissa samanvärinen pätkä, mutta aina parillinen määrä = tavallisen kuvion aloitus- ja lopetuskohta.
- tummansininen tai violetti lanka = kuvio pitää aloittaa nurjalla kerroksella (eli yön puolella)
- lohenpunainen = normaalisti silmukat neulotaan nurjalla krs:lla sellaisena miltä ne näyttävät, mutta tällä kohtaa pitää olla tarkkana. Siellä on joku ylläripylläri odottamassa, kierretty silmukka tms.
- kirkkaanpunainen = oho, tuli pieni virhe, korjaan seuraavalla krs:lla kun mohairin purkaminen EI oo kivaa.

Ei vaiskaan, taidan siirtyä tuonne sohvalle. Haluatteko lyödä vetoa valmistumisesta? Chances are fifty-sixty.




No one said it would be easy
No one said it’d be this hard
No one said it would be easy
No one thought we’d come this far
Oh, and look we’ve come this far
(Sheryl Crow)

So far I've been able to look at my Olympic project with a sense of cautious optimism: we might get there on time. However, this morning when my short holiday was over and I tried to knit at least one row before going to work, it really hit me: it takes quite a long time to finish even one row. I didn't count exactly but there must be something like 600 stitches on one row, and I'm simultaneously working on 20-ish different patterns. In the rules of the knitting Olympics they said that the project should be challenging. I'll say.

I wouldn't use metallic stitch markers on this project; they'd add about 500 grams to the total weight. Instead I'm using short and colourful cuts of yarn. There IS a method in my madness, each colour is a code. That's the only way of keeping track of those lace and cable patterns. And should I ever need to stop in the middle of a row, I have to write myself a note where I should continue after the break. You're working on panel 3, pattern 347 (see a separate copy of each pattern), row 17.

Altogether there are
- 6 lilac yarns to mark the middle stitch of each slice of the 'pie' I'm knitting.
- 12 red yarns: the stitches should diminish at the left and right side of each slice, on every other row. Or thereabouts.
- some white, grey, yellow, green and brown yarns to mark the start and end of each pattern
- blue or dark violet markers mean that the pattern starts on the wrong side of the work
- pink/salmon means that I should pay extra attention; normally each stitch is knit as they seem on the wrong side, but sometimes they're twisted or turned into 5 stitches or something really fancy
- red red: uh-oh, someone's made a mistake (but it can be corrected on the next row - anyway, it'll be easier than to rip this mohair yarn with extremely long fibers).

Gotta go now. Do you think I'll finish on time?

Don't worry, everything is under control (famous last words...)

I knew this would happen: my Olympic knitting project is facing an uphill struggle. There are so many other things going on at the moment.

On Friday night, during the opening ceremonies, I fell asleep on the couch.
On Saturday I flew to Finland and managed to buy a brand new bamboo needle there just before the shops closed.
On Sunday I was experimenting with swatches.
On Monday I bought some sheets of paper with tiny squares, trying to figure out how large the whole project would be. Mom's cat was very helpful.
Tuesday was spent counting, drawing, swatching...and at the races.



Yesterday, on Wednesday I spent the whole day downtown, among other things I spent three hours at the hairdresser and then continued to our local knitting meeting. So much fun, so many people, but that wasn't the time or place to start a large new project.












But at least I have cast on the stitches. Guess how many:

Happy Valentine's Day!

For some of us it's the day of red hearts,



or red roses,












or love letters.


For me it's the day to celebrate this finished Moebius scarf which seems to be extremely versatile.










Käytin silmukoiden luomiseen "provisional cast on" -menetelmää, eli otin sinistä apulankaa ja koukkailin punaista neulelankaa vuorotellen sen molemmin puolin. Näin puikolle jää tarpeeksi löysiä silmukoita, joiden alareuna on helppo poimia seuraavassa työvaiheessa. (Voit myös virkata ensin ketjusilmukkaketjun, josta poimit silmukat sekä ala- että yläreunasta ja purat sen jälkeen aloituslangan pois.)








Kun olet luonut tarpeeksi silmukoita, tarkista, etteivät tähän mennessä luodut silmukat kierrä puikolla, muuten tulee Möbiukseenkin liikaa kierteitä. Kiepsauta äsken luomasi silmukat ikään kuin puikon alapuolelle ja poimi niiden välistä yhtä paljon silmukoita kuin äsken loit.





Kun tulet jälleen aloituskohtaan, aseta siihen silmukkamerkki kerroksen aloituskohdan merkiksi. Koska Möbius neulotaan koko ajan pyörönä ja ikään kuin oikean puolen kerroksia, mallikerran vaihtumiskohtaa on muuten vaikea huomata. Kuvassa on oikean puikon ympärille piirretty violetti lenksu tarkoittamaan silmukkamerkkiä.

Jatka tämän jälkeen neulomista itseäsi lähinnä olevilla silmukoilla (vihreä nuoli osoittaa, mitkä ovat ensimmäiset neulottavat silmukat). Tästä eteenpäin neulot vain haluamaasi mallikertaa, esimerkiksi helmineuletta, 1 krs oikein, 1 krs nurin -neuletta tai vaikkapa jotain vuorottelevia nurjien ja oikeiden silmukoiden muodostamaa kuvioita. Möbiuksessa kun näkyy samaan aikaan sekä työn nurja että oikea puoli, mallikuvion pitäisi olla mahdollisimman samanlainen molemmilta puolilta.






Vinkkejä: jos teet möbiuksen, jonka on tarkoitus ulottua koko vartalon ympäri, joudut käyttämään erittäin pitkää pyöröpuikkoa (100 cm) tai kahta lyhyempää puikkoa. Koska työ on on kaksinkertaisella kierteellä, lyhyt pyöröpuikko ei kertakaikkiaan taivu tarpeeksi. Voit myös käyttää muutamaa sukkapuikkoa apuna ainakin alussa, kunnes saat neulottua muutaman kerroksen; muutaman sentin jälkeen työkin kulkee paremmin.

Itse ainakin koin, että ensimmäinen möbius kannatti tehdä helmineuleena. Idean ymmärtäminen ja työn alkuun saaminen oli jo ihan tarpeeksi haastavaa, etten olisi enää halunnut samanaikaisesti tapella minkään vaikean mallikuvion kanssa.

Tästä näkyy vielä, miten työ kiertää puikolla

Suomen tietotoimiston uutisia - Breaking news

Pirkanmaalla on paljastunut oloissamme poikkeuksellisen laaja jauhemaisen aineen maahantuonti.

Belgiassa vakituisesti asuva suomalainen toimi ilmeisesti naisryhmän kuriirina. Poliisilla ei vielä ole tarkempaa selvyyttä aineen koostumuksesta tai liiketoiminnan laajuudesta. Alustavien selvitysten perusteella suomalaisnainen on toiminut täysin vapaaehtoisesti, mutta hänen mahdollisia yhteyksiään kansainvälisiin ryhmittymiin selvitellään. Teleseurantatietojen mukaan aineen kaupasta on neuvoteltu etukäteen, ja nainen on ilmeisesti viranomaisia harhauttaakseen matkustellut laajalti viime kuukausien aikana.

Aineen arvoa katukaupassa on vaikea arvioida, sillä vastaavaa tuotetta ei aiemmin ole Suomen markkinoilta tavattu. Jauhe on myös riittoisampaa ja sen vaikutus kestävämpi kuin apteekista saatavilla korvikeaineilla kuten elintarvikeväreillä tai KoolAid-juomajauheella. Tapauksen tekee erikoiseksi myös se, että kohderyhmäksi on selkeästi ajateltu naisia. Viranomaiset ovatkin huolissaan ja muistuttavat, että jo yksi käyttökerta saattaa aiheuttaa riippuvuutta.

The Finnish customs authorities are currently investigating an unusual import batch from Belgium. A Finnish lady was found in the possession of several pouches of colourful power-like substance which she was trying to distribute via a knitting group. The woman claims she is innocent and that the substance is harmless, but the police find this utterly unconvincing. The initial investigation suggests that she acted on her own initiative but does not exclude the possibility of her being a member of one or several international groups. According to the information acquired via GSM operators, she’s been sending and receiving information concerning the product in question, and her wide travels in the recent months may have been an attempt to hide the truth from the authorities.

It is difficult to estimate the price of the whole batch, since a similar product hasn’t been available on the Finnish market yet. According to some initial tests the substance is significantly more powerful both in colour intensity as well as in its lightfastness qualities. What also makes this incident rather bizarre is that the product is clearly aimed at female customers. The authorities are concerned and warn the public that even one innocent test with this substance might addict its user.

Hey lady, whatcha doin'?

For your own good you'd better stay on that side of the window, otherwise you lovely grey fur might turn into pink.

As if I didn't have enough on my plate, I wanted to dye some yarns before going on a (skiing) holiday. The past week has been packed with activities and I didn't get anywhere with the Olympic thingy last night but fell asleep on the sofa, desperately waiting for the fire to be lit. There is a Finnish proverb which goes like 'if you plan it well, it's halfway finished', and I try to follow that principle. Well, I can plan all I want but just realised that either I need a slightly smaller needle, or I might have to felt the finished cape. Felting fascinates my imagination, but then I'd have to calculate the whole thing from the beginning. Right now I'm just wondering why I didn't join the team called "what the hell was I thinking".

Anyway, let's move on. I bought some (and then some) dyeing stuff in Cologne last weekend and wanted to run a test in order to see how far one small pouch would get me. It says on the package that it would dye 150 grams of textiles giving them a vivid colour, or stretches up to 300 grams if you can live with more subtle shades.



Well, here's 500 grams of four different sorts of yarn. Funny that the 100 % wool which I expected to suck up all the colour did just the opposite.


This became my favourite: bought some fine 100 % wool which I bought in Rome last autumn. Recommended needle size 2-3, and I'm sure it would make a lovely scarf. I just haven't decided whether to leave it pink or continue dyeing with blues and lilacs (I only wanted a hint of pink but the yarn is so thin that it absorbed all the pigment really quickly). I think I'll give this thought some time to mature.


Can't wait to get these dry and start knitting some swatches.



And while we are on the subject of pink, here are my new hankies:


plus two pairs of shoes which can benefit from the same embellishments. (Tee-hee, when I bought the raspberry-coloured ones, the salesperson told me that they're made of wild leather. Wonder what tame leather looks like.)


Oh yeah. Pat Evans, eat your heart out! These are not as large as they may seem, and once again I use the excuse that they're meant for scarves, not for my earlobes.

Anne. Avaudu.

Kaikenlaista töönää sitä kameraan kertyykin. Täytyy tässä vähän tyhjennellä sieltä kuvia, että voi sitten ensi viikolla räpsiä uusia. Tästä tulee nyt tavallistakin sekavampi kollaasi.

Neuleolympialaisten laji on vielä valitsematta, vaikka avajaisseremonioihin ei ole enää puolta vuorokauttakaan. Leikittelin tänään ajatuksella, että neuloisin Möbius-huivin Clapotiksen mallineuleella. Mutta mikä se sitten olisi? Möpötis? Clapius? Minä, Claubius?



Tämä lammas puolestaan sopi niin hyvin edellisen kuvan sävyihin, että lämmäsen sen heti perään.






Sitten vinkkejä siltä varalta, että tänne blogiin osuu joku, joka etsii korviketta Novitan Palmalle. Testiryhmä suosittelee Schoeller&Stahlin Lolita-lankaa (kuvassa tuo valkoruskeasävyinen) tai aavistuksen verran paksumpaa Scachenmayr Hip Hop -lankaa.






Vähän ohuempi - eikä ihan niin pehmeä - vaihtoehto on Lana Grossan Leggero



Niin ja sitten vielä viikon auringonkukkakuva: tässä on meidän työmaaruokalan aula, jonne on viritetty tuhat edestakaisin heiluvaa auringonkukkaa. Kukat liikkuvat aurinkoenergian voimalla, ja kollega kertoi juuri tänään, miten liikkeen nopeus vaihtelee selvästi sen mukaan, onko aurinkoinen vai pilvinen päivä. Kukkaset myydään muutaman päivän kuluttua, ja mä tietysti haluaisin tuommoisen ikkunalleni heilumaan. Tulen väkisinkin hyvälle tuulelle, kun käpyttelen auringonkukkapellon ohitse syömään. Pitäisköhän vielä käydä roiskimassa ilmaan Elizabeth Ardenin Sunflower-tuoksua?



Hei ja sitten vielä erityisterveiset ja kiitokset Kirsille, joka oli jättänyt tämmöisen kuuman linkin nyt kun idän kaunoneuleet ja muut söpöstelyt valtaa maailmaa. Valitan, mä en ollut aikaisemmin huomannut sitä sieltä mihin olit sen kirjoittanut - parempi myöhään kuin ei silloinkaan?

Japanese-English knitting dictionary