Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua

Urheiluneulojattaremme A10 saapuu hetkeksi katsomoalueelle ja yritämme saada nopean haastattelun ennen kuin hän häipyy takaisin sohvan siimekseen. Kierrosajat ovat venähtäneet vähän arvioitua pitemmiksi, joten yleisö alkaa vähitellen jo pitkästyä. Olympiatyö alkaa olla puolivälissä, mutta silmukoita on vieläkin niin paljon, että kuvasta ei ehkä saisi oikeaa käsitystä projektin etenemisestä. Sen sijaan voin kertoa teille neulojan tyylistä sen verran, että nyt on meno alkanut luistaa tahmean alun jälkeen. A10 pääsi ladulle pahasti myöhässä ja näytti jopa siltä, että tarvitaan elmomainen ihme nostamaan hänet takaisin mitalitaistoon. Viime päivien aikana on kirimistä kyllä tapahtunut, mutta nyt joudumme vielä jännittämään, riittääkö aika. Voimia on kyllä jäljellä, hyväkuntoinen Anne ”Äitee” Neulonen pistelee menemään nelosen bambupuikoilla sellaista tahtia, että on siinä nuoremmillakin ihmettelemistä. Siinä on menoa, siinä on lentoa, siinä on keveyttä! Uusia kuvioita syntyy jatkuvasti eivätkä rytminvaihdokset näytä alkukankeuden jälkeen menoa haittaavan.


Miltäs meno nyt maistuu, onko tullut sakkokierroksia?
(huohotusta) No ei varsinaisesti. Muutamassa kurvissa kavennukset vähän lipsui, mutta radalla on toistaiseksi pysytty. Reiät on tulleet suurin piirtein siihen mihin pitkin, samoin palmikot ja silmukoiden ristimiset. Muutaman kerran olen joutunut oikealla puolella korjailemaan nurjan kerroksen pummeja, mutta sehän nyt on helppoa, jos heti huomaa virheen. Puuh. Lääh.


Miten monta tuntia päivässä ehdit neulomaan? Onko tässä vielä toiveita mitalista?
Minähän olen amatöörineuloja ja joudun hoitamaan sekä harjoittelun että kilpailun leipätyön ohella. Arkisin olen noussut kuudelta huhkimaan, siinä ehtii jo yhden kerroksen vetää ennen töihinlähtöä. Töistä pääsen iltakuudelta ja melkein tunti siinä menee ennen kuin olen kotona, joten iltaneulomiselle jää aikaa ehkä tuommoiset neljä tuntia, miten nyt sattuu kulloinkin jaksamaan. Yöunet on kyllä jääneet vähiin näiden kisojen aikana, mutta ainahan sitä urheilija joutuu venymään. Mitalin saaminen ratkeaa kyllä ihan viimeisten tuntien aikana, koko lauantai- ja sunnuntaipäivä täytyy painaa sen mitä koneesta lähtee.


Onko nyt kaikki olosuhteet kohdallaan?
Notota viime viikko kisakylässä oli vähän sellaista hapuilua. Majoitusolosuhteet oli aika sekavat ja jouduin välillä yöpymään eri paikoissa. Se täytyy kyllä mainita, että huollon puolelta on jäänyt eräs nimi erityisesti mieleen. Wilma-niminen hieroja/huoltaja tuli vuorokaudenajasta välittämättä katsomaan että kaikki oli kunnossa, saattoi jopa herättää keskellä yötä ja ruveta painelemaan tassuillaan. Taisi olla jostain entisen Itä-Saksan puolelta kun se oli niin karvainen, mutta voi pojat millaista hierontaa se antoi. Wilma on opetellut myös tuijotustekniikkaa ja lähettää ihan uskomattoman positiivisia viboja. Ihan selvästi kuulen vieläkin mielessäni ”sä pystyt siihen, sä pystyt siihen”. Ja jos muut keinot ei auttaneet, pari kertaa se yritti jopa antaa akupunktiota kynsillään.

Mitäs siinä muuten sen kummempia, vähän viiniä nappailtiin kisakylässä ja odotettiin, että kuntohuippu osuu kohdalleen. Muutaman herkistelyharjoituksen siinä vedin, neuloin tumput ihan lämpimikseni ja muuten tein lähinnä mielikuvaharjoituksia. Välinehuolto oli myös tärkeällä sijalla, ostin uudet bambupuikot mutten uskaltanut aloittaa niillä neulomista siinä pelossa, että ne sittenkin katsottaisiin kielletyiksi välineiksi ja takavarikoitaisiin doping...eiku turvatarkastuksessa. En minä sillä, että laukuissa olisi mitään kiellettyä ollut, mutta ei sitä koskaan tiedä, millaisiin tutkimuksiin sitä joutuu ja millaiset virkaintoiset tarkastajat osuu kohdalle. Olen kyllä vähän saanut mielivaltaista kohtelua, joskus bambupuikot kulkee ihan hienosti läpivalaisusta läpi ja joskus niistäkin ruvetaan nipottamaan... Olisi vaan ollut niin ikävää vetää puikko pois keskeneräisestä työstä ja joutua lähettämään se postissa perästäpäin.


Öh tuota, mennäänpäs haastattelussa eteenpäin, ettei suotta tuhlaannu hyvää neulomisaikaa. Katselijoita on askarruttanut, minkä vuoksi edustat Belgiaa etkä Suomea. Onko tähän jokin hyvä syy?
No ne pyysivät niin nätisti. Kieltämättä Suomella on kyllä paremmat sponsorijoukot takana, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä mukaan tämän olut- ja suklaamaan joukkueeseen, jolta ei kai kukaan odottanut mitään isompaa menestystä. Ollaan vähän niin kuin Jamaikan kelkkailujoukkue aikoinaan, haudotaan jymy-yllätystä.


Entäpä miten suhtaudut näihin nykyaikaisiin lajeihin? Kaduttaako lajivalinta? Olisitko päässyt helpommalla jollain pienemmällä projektilla?
Ei se oikeastaan kaduta. Tää on hiano laji. Helpommallahan voisi aina päästä, mutta tämä vetosi minuun eniten. Tässä lajissa voi tosiaankin tehdä ihan oman suorituksen ja katsoa mihin se riittää.


Mistä olet joutunut luopumaan kisojen vuoksi ja miten aiot elää niiden jälkeen?
Sosiaalinen elämä on jäänyt vähille, mutta eiköhän tilanne korjaannu ensi viikosta alkaen. (*vilkuttaa kotikatsomoihin*). Postissa odottelee paketti, jonka uumoilen olevan peräisin Japanista ja sisältävän neulekirjoja. Tiukka aikatauluni ja itsekurini kyllä pitää ensi viikkoon asti, ja olen antanut itselleni luvan hakea paketin heti kun olympiatyö on valmis. Sitten on taas naatiskelun aika.


Toivotamme onnea loppumatkalle ja viimeiseen voimat vievään rutistukseen; itsehän olet lajisi valinnut. Haluatko lähettää terveisiä?
Tuokaa joku mulle mustikkasoppaa tai energiajuomaa! Tai edes jotain syötävää! En ole tällä viikolla ehtinyt käydä kaupassa, koska kaikki ylimääräinen aika kuluu neuloessa.





Kerroksista on siis neulottu 1/3. Neulottu kokonaissilmukkamäärä on vähän yli puolen välin eli noin 25.000 silmukkaa on jo takanapäin. Vielä saa kyllä lykkiä ihan tosissaan.