Kuinkahan ämmän käy? - It could go either way.

Ihan semmoinen pieni epäilys alkaa hiipiä mieleen: valmistuukohan mun olympiatyö kisojen aikana vaiko ei. Mitä sanoo yleisö? Vielä eilen olin varovaisen toiveikas, mutta kun taas tänä aamuna yritin äheltää edes yhden kerroksen ennen töihinlähtöä ja laitoin hulluparka kellon ottamaan aikaa, niin... joo... kuluihan sitä. Ihan tarkkaan en tiiä, paljonko silmukoita on tällä hetkellä jäljellä, jotain kuutisensataa. Neulominen on hidasta senkin vuoksi, että jokainen viipale on erilainen, ja samaan aikaan on tekeillä yli kaksikymmentä erilaista mallikuviota. Tätä minä kutsuisin haasteeksi.

Kuvassa ei näy läheskään kaikki merkkilangat, ne jotenkin uppoaa tuonne satojen (vai pitäiskö sanoa giljoonien) silmukoiden joukkoon, mutta uskokaa tai älkää, jokaisella värillä on tarkoituksensa ja ne onkin sitten ainoa keino, jolla olen pysynyt suunnilleen järjissäni. Hauskaa kun kerros jää kesken ja kirjoitan itselleni muistilappuja tyyliin: olet nyt neulomassa kolmannen viipaleen kuviota nro 347 (katso erillinen mallineulekirjasta otettu kopio) ja olet kerroksella 17.

Siis:
- 6 x lila lanka = jokaisen panelin keskisilmukka
- 12 x keskipunainen = kavennus tällä kohtaa jokaisen panelin reunassa joka toisella kerroksella. Tai edes joskus.
- valkoinen, harmaa, keltainen, vaaleanvihreä, sammalenvihreä, ruskea; ehkä useammassakin panelissa samanvärinen pätkä, mutta aina parillinen määrä = tavallisen kuvion aloitus- ja lopetuskohta.
- tummansininen tai violetti lanka = kuvio pitää aloittaa nurjalla kerroksella (eli yön puolella)
- lohenpunainen = normaalisti silmukat neulotaan nurjalla krs:lla sellaisena miltä ne näyttävät, mutta tällä kohtaa pitää olla tarkkana. Siellä on joku ylläripylläri odottamassa, kierretty silmukka tms.
- kirkkaanpunainen = oho, tuli pieni virhe, korjaan seuraavalla krs:lla kun mohairin purkaminen EI oo kivaa.

Ei vaiskaan, taidan siirtyä tuonne sohvalle. Haluatteko lyödä vetoa valmistumisesta? Chances are fifty-sixty.




No one said it would be easy
No one said it’d be this hard
No one said it would be easy
No one thought we’d come this far
Oh, and look we’ve come this far
(Sheryl Crow)

So far I've been able to look at my Olympic project with a sense of cautious optimism: we might get there on time. However, this morning when my short holiday was over and I tried to knit at least one row before going to work, it really hit me: it takes quite a long time to finish even one row. I didn't count exactly but there must be something like 600 stitches on one row, and I'm simultaneously working on 20-ish different patterns. In the rules of the knitting Olympics they said that the project should be challenging. I'll say.

I wouldn't use metallic stitch markers on this project; they'd add about 500 grams to the total weight. Instead I'm using short and colourful cuts of yarn. There IS a method in my madness, each colour is a code. That's the only way of keeping track of those lace and cable patterns. And should I ever need to stop in the middle of a row, I have to write myself a note where I should continue after the break. You're working on panel 3, pattern 347 (see a separate copy of each pattern), row 17.

Altogether there are
- 6 lilac yarns to mark the middle stitch of each slice of the 'pie' I'm knitting.
- 12 red yarns: the stitches should diminish at the left and right side of each slice, on every other row. Or thereabouts.
- some white, grey, yellow, green and brown yarns to mark the start and end of each pattern
- blue or dark violet markers mean that the pattern starts on the wrong side of the work
- pink/salmon means that I should pay extra attention; normally each stitch is knit as they seem on the wrong side, but sometimes they're twisted or turned into 5 stitches or something really fancy
- red red: uh-oh, someone's made a mistake (but it can be corrected on the next row - anyway, it'll be easier than to rip this mohair yarn with extremely long fibers).

Gotta go now. Do you think I'll finish on time?