Monday, February 20, 2006

Kuinkahan ämmän käy? - It could go either way.

Ihan semmoinen pieni epäilys alkaa hiipiä mieleen: valmistuukohan mun olympiatyö kisojen aikana vaiko ei. Mitä sanoo yleisö? Vielä eilen olin varovaisen toiveikas, mutta kun taas tänä aamuna yritin äheltää edes yhden kerroksen ennen töihinlähtöä ja laitoin hulluparka kellon ottamaan aikaa, niin... joo... kuluihan sitä. Ihan tarkkaan en tiiä, paljonko silmukoita on tällä hetkellä jäljellä, jotain kuutisensataa. Neulominen on hidasta senkin vuoksi, että jokainen viipale on erilainen, ja samaan aikaan on tekeillä yli kaksikymmentä erilaista mallikuviota. Tätä minä kutsuisin haasteeksi.

Kuvassa ei näy läheskään kaikki merkkilangat, ne jotenkin uppoaa tuonne satojen (vai pitäiskö sanoa giljoonien) silmukoiden joukkoon, mutta uskokaa tai älkää, jokaisella värillä on tarkoituksensa ja ne onkin sitten ainoa keino, jolla olen pysynyt suunnilleen järjissäni. Hauskaa kun kerros jää kesken ja kirjoitan itselleni muistilappuja tyyliin: olet nyt neulomassa kolmannen viipaleen kuviota nro 347 (katso erillinen mallineulekirjasta otettu kopio) ja olet kerroksella 17.

Siis:
- 6 x lila lanka = jokaisen panelin keskisilmukka
- 12 x keskipunainen = kavennus tällä kohtaa jokaisen panelin reunassa joka toisella kerroksella. Tai edes joskus.
- valkoinen, harmaa, keltainen, vaaleanvihreä, sammalenvihreä, ruskea; ehkä useammassakin panelissa samanvärinen pätkä, mutta aina parillinen määrä = tavallisen kuvion aloitus- ja lopetuskohta.
- tummansininen tai violetti lanka = kuvio pitää aloittaa nurjalla kerroksella (eli yön puolella)
- lohenpunainen = normaalisti silmukat neulotaan nurjalla krs:lla sellaisena miltä ne näyttävät, mutta tällä kohtaa pitää olla tarkkana. Siellä on joku ylläripylläri odottamassa, kierretty silmukka tms.
- kirkkaanpunainen = oho, tuli pieni virhe, korjaan seuraavalla krs:lla kun mohairin purkaminen EI oo kivaa.

Ei vaiskaan, taidan siirtyä tuonne sohvalle. Haluatteko lyödä vetoa valmistumisesta? Chances are fifty-sixty.




No one said it would be easy
No one said it’d be this hard
No one said it would be easy
No one thought we’d come this far
Oh, and look we’ve come this far
(Sheryl Crow)

So far I've been able to look at my Olympic project with a sense of cautious optimism: we might get there on time. However, this morning when my short holiday was over and I tried to knit at least one row before going to work, it really hit me: it takes quite a long time to finish even one row. I didn't count exactly but there must be something like 600 stitches on one row, and I'm simultaneously working on 20-ish different patterns. In the rules of the knitting Olympics they said that the project should be challenging. I'll say.

I wouldn't use metallic stitch markers on this project; they'd add about 500 grams to the total weight. Instead I'm using short and colourful cuts of yarn. There IS a method in my madness, each colour is a code. That's the only way of keeping track of those lace and cable patterns. And should I ever need to stop in the middle of a row, I have to write myself a note where I should continue after the break. You're working on panel 3, pattern 347 (see a separate copy of each pattern), row 17.

Altogether there are
- 6 lilac yarns to mark the middle stitch of each slice of the 'pie' I'm knitting.
- 12 red yarns: the stitches should diminish at the left and right side of each slice, on every other row. Or thereabouts.
- some white, grey, yellow, green and brown yarns to mark the start and end of each pattern
- blue or dark violet markers mean that the pattern starts on the wrong side of the work
- pink/salmon means that I should pay extra attention; normally each stitch is knit as they seem on the wrong side, but sometimes they're twisted or turned into 5 stitches or something really fancy
- red red: uh-oh, someone's made a mistake (but it can be corrected on the next row - anyway, it'll be easier than to rip this mohair yarn with extremely long fibers).

Gotta go now. Do you think I'll finish on time?

7 comments:

Johanna K said...

Alko tuntumaan, ettei "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" ehkä sittenkään ole asiallinen tahi kannustava heitto tässä kohtaa...

Musta toi sun "pikku projektisi" on huippusuoritus ihan ilman aikarajojakin. Ja kyllähän ne asuntolainatkin lopulta kuoletetaan, miksei siis muutamat sadat silmukatkin. :-D

irja said...

Onnistut tietenkin! Ihmettelen vaan, ettet käytä useampaa pyöröpuikkoa. Helpottais menaan neulomista, kun näkis mitä tekee.

Ainoliisa said...

Huhhuh, en lähde veikkailemaan... :) Mutta tuolla tavallahan voi helposti perustella laajankin lankavaraston olemassaolon; pitää olla paljon eri värejä varastossa...

knittingajour said...

Hi, thanks for your kind words on my blog! And yes, I'm interested in the crocheted cap (I have the footbal sweaterpattern myself... didn't think about it...). Started also socks in our flag colours.
And what a work you're doing now! I'm REALLY curious about the result. You must be a very patient person! And, yes, I will buy you the book if I see it somewhere, I found it in De Slegte (second hand).Ajoursteek

Kim said...

waouw that IS a challenging project! but you will finish on time, no doubt about that because you are in the team Belgium, go Belgium!!

Anonymous said...

Hop hop! Kiri kiri! Juu juu kyllä se valmiiks tulee ja siittä tulee uusi koko maailman haluama neule!

Tsemppiätsemppiä! Muista Kiira Korpi tänä iltana!

tippi

AnneV said...

Johanna: emmää tiedä onks tää edes hyvin suunniteltu… tai siis ei ole. Mä olen nyt jossain kerroksen 30 tienoilla eli noin neljäsosa korkeudesta neulottu, ja nyt vasta tuli mieleen että värit oliskin voinut jakaa toisin. Tää on siis liukuvärjättyä Idénan Mohair Luxia, jossa periaatteessa väri vaihtuu nätisti vähitellen vihreänkeltaisesta vihreänviolettiin. Paitsi että mulle tulee työhön raitoja, kun tuossa viidenkinsadan silmukan aikana ehtii tapahtua kaikenlaista. No tänään sitten vasta valo syttyi päässä: miksi oi miksi en neulonut jokaista sektoria omalta kerältään? Pienemmällä silmukkamäärällä samat värikohdat olisivat päässeet lähemmäksi toisiaan ja olisi tullut yhtenäisempää jälkeä. Mutta se on kyllä varma, että tässä vaiheessa en lähde purkamaan.

Irja: Hehheh. Joo. Ja se vasta helpottaiskin, kun TIETÄIS mitä tekee. Siis vakavammin: en mä ole kohdannut mitään isompaa näkemisongelmaa; kyllä siihen neulomiskohtaan tulee aina tilaa. Sen sijaan just se, että samaan aikaan on tekeillä niin monta eri kuvioita, joiden aloituskohtakin vaihtelee, on aika hankalaa. Niin ja tietysti se, että mallit on peräisin erimaalaisista kirjoista, jolloin neulesymbolitkin vaihtelee aika paljon, ja osa on vielä just inhottavia suusanallisia ohjeita.

Ainoliisa: Jee! Hyvä idea, taidankin tehdä pienen ratsian tuonne erikoislankavarastooni. Olishan se aina kivempi tavoitella seuraavaa tikapuulankamerkkiä kuin tavallista ruskeaa puuvillalankamerkkiä.

Ajour: ok, let’s return to this subject after the Olympics.

Kim: Yeah, go Belgium! Allez les Diables! (or what are we supposed to say here?) Do we have any medals yet?

Tippi: Ei tama ole Kiri eikä Eowyn (eikä mua väsytä yhtään). Olen pidentänyt päivääni molemmista päistä, ja on aika surkuhupaisaa, että vaikka aamullakin nousin yli tuntia normaalia aikaisemmin, sain nipin napin kaksi kerrosta puserrettua ennen töihinlähtöä. Niin ja kaiken lisäksi loman aikana telkkarista oli hävinneet kaikki kanavat, ja vaikka korjaushemmo tulikin ennätysnopeasti, missasin silti maanantain jäätanssin. Eilen sitten virittelin kaikki kanavat uudelleen, mutta mikään ei ollut sillä kohdalla kuin ennen ja sitten kanavasurffatessa ei millään meinannut löytyä luistelulähetystä. MRR! En nähnyt Pöykiötä enkä Korpea, loppupään luistelijoita sentään aika monta. Hollantilainen selostaja mainitsi useaan otteeseen, että Pöykiö kärsi selvästi alkuryhmään joutumisesta; samalla ohjelmalla olisi saanut myöhemmin huomattavasti paremmat pisteet. Nih.

Ja ihan rehellisesti: tästä ei tule koko maailman haluamaa neuletta, tai sitten koko maailma on ihan hullu.