Saturday, February 11, 2006

Hey lady, whatcha doin'?



For your own good you'd better stay on that side of the window, otherwise you lovely grey fur might turn into pink.

As if I didn't have enough on my plate, I wanted to dye some yarns before going on a (skiing) holiday. The past week has been packed with activities and I didn't get anywhere with the Olympic thingy last night but fell asleep on the sofa, desperately waiting for the fire to be lit. There is a Finnish proverb which goes like 'if you plan it well, it's halfway finished', and I try to follow that principle. Well, I can plan all I want but just realised that either I need a slightly smaller needle, or I might have to felt the finished cape. Felting fascinates my imagination, but then I'd have to calculate the whole thing from the beginning. Right now I'm just wondering why I didn't join the team called "what the hell was I thinking".

Anyway, let's move on. I bought some (and then some) dyeing stuff in Cologne last weekend and wanted to run a test in order to see how far one small pouch would get me. It says on the package that it would dye 150 grams of textiles giving them a vivid colour, or stretches up to 300 grams if you can live with more subtle shades.



Well, here's 500 grams of four different sorts of yarn. Funny that the 100 % wool which I expected to suck up all the colour did just the opposite.


This became my favourite: bought some fine 100 % wool which I bought in Rome last autumn. Recommended needle size 2-3, and I'm sure it would make a lovely scarf. I just haven't decided whether to leave it pink or continue dyeing with blues and lilacs (I only wanted a hint of pink but the yarn is so thin that it absorbed all the pigment really quickly). I think I'll give this thought some time to mature.


Can't wait to get these dry and start knitting some swatches.



And while we are on the subject of pink, here are my new hankies:


plus two pairs of shoes which can benefit from the same embellishments. (Tee-hee, when I bought the raspberry-coloured ones, the salesperson told me that they're made of wild leather. Wonder what tame leather looks like.)


Oh yeah. Pat Evans, eat your heart out! These are not as large as they may seem, and once again I use the excuse that they're meant for scarves, not for my earlobes.

5 comments:

Terhi said...

Voi ihanuus, mitkä kengät. Näyttö on ihan kuolassa. Ihanan reippaita pinkkejä olet saanut aikaan myös. :-)

Siitä nappikommentistasi: nyt kyllä veitsesi viiltää ikävästi sisuksissani. Olen nimittäin kiertänyt puoli Helsinkiä ilman ainuttakaan havaintoa tummanruskeista puunapeista. Joten sovitaankos nyt niin, että aina ennen kuin lähdet shoppailemaan, kierrät mun blogin kautta. Saatan tarvita jotain. Jookos? :-D Ja kiitos nimpparionnitteluista!

Anonymous said...

ootko sä jokin kissamangneetti? kun ikkunan takana on aina eri kisuli, ihania nuo huivikorvakorut. mä näen ne mielikuvissani harmaassa huivissa. mut älä värjää noita hyvejä pinkkejä kuitenkaan.

KirsiÄr said...

Heiiii, sehän on mun siskon Killi, roikkumaha ja kaikki.

Minäkin huomasin täysvillan laimean värjäystuloksen. Kattilassa ärhäkän vihreä vyyhti muuttui kuivuessaan hieman homeensävyiseksi värin aavistukseksi. Sitä lankaa odottaa uusi värierä.

nanna said...

Wautsi mikä mirri. Onko se oikea??? Tuo katti on varmaan ollut mallina kaikille niillä pitkäkaulaisille ja mahaisille kissakuikeloille, joita myydään etnisissä lahjatavarakaupoissa.

Ja kengät on... ne on. Mieluummin minäkin tuollaisia esittelisi´n kuin monoja.

AnneV said...

Terhi: sovitaan vaan! Mulle ei oo mitään väliä mitä mä shoppaan ja kenelle shoppaan kunhan shoppaan. ;-) Mutta tykkään pöyhiä kauppoja siellä sun täällä - pitäisköhän vaihtaa alaa ja ruveta personal shopperiksi?

Kissoista: tuolla alakerrassa täytyy olla joku kissageneraattori, joka suoltaa aina uusia misuja maailmalle. Miten monta niitä mahtuu yhteen kämppään? Nää on ilmeisesti kaikki siitä viimevuotisesta poikueesta, kun ovat niin samankokoisia. Toivottavasti vaan naapuri leikkauttaa edes natukissansa, muuten tulee vastaan väestöräjähdys.

Meillä on vähän sellainen viha-rakkaussuhde noitten kissojen kanssa. Välillä mä kyllästyn niihin ihan totaaliseesti ja ammun niitä kohti vesipullolla. Silti taas kun aurinko paistaa, niitä on pari kolmekin kappaletta lekottelemassa tuossa lämpöisellä puuosuudella. Niin ja kun taas olen ollut vähemmän kotosalla, ne on tulleet paljon rohkeammiksi.

Kyllä tää nyt vaan on ihan oikea kissa, jolla vaan on harvinaisen pöljä ilme.