Talkin' to me? - Mulleko on asiaa?

So many of you describe the discussions you have with your yarns - what they want to become. If not a sweater, maybe a little lacy scarf? Yes! Good. Let's do that then.

My yarns aren't that co-operative at all. Here's a short sample of the discussions we're having day in and day out.

In the store:
- Yoo-hoo! You lady with no self control, have a look here! Come and touch us. Aren't we just gorgeous? Don't you want to take us home, there isn't enought space for us here, and people come and grab us with disgusting sticky fingers. Please save us.
Me: I really shouldn't. But ok. Upsidaisy. Did I manage to get you all? Good. Let's go.

At home:
- Mmmh. Isn't it hot here? Maybe I should throw away this paper belt around me and run wild. Just a little bit. Yeah, feels good, baby. Can I tempt you to take a pair of needles and knit a little bit? Dirty dishes can wait, we can't. Come on, you can't put us into a dark closet before seeing what a lovely surface we become. Make yourself comfortable on the sofa, don't worry about tomorrow morning - we just wanna make you feel good. Knit just one row. And then another. And just one more.
Me: I really should go to bed. It's an early start tomorrow morning. But ok, just a bit further.

Me: Right, the swatch looks nice. But what do you want to become, lovely yarn?
- What do you mean, "to become" something? We ARE something. We are balls of yarn. We're happy as we are. We're colourful, we're pretty, we're simply having a ball!
Me: Yeah, but you can't stay as yarn forever, you should become a sweater or scarf or something else useful.
- Maybe, but you'll have to catch us first! We know you'll go away for the weekend and then you'll have some visitors, you simply won't have time for knitting. You'll stack us up in the closet and forget us soon enough.
Me: No, I won't. I'll put you right in this corner where I can keep an eye on you guys and as soon as I've got time, I'll ask you again. In the meantime, you think and think hard of your future ambitions!
- (New yarn whispering to old yarn): Is she serious?
- Nah, that's what she says to all the newcomers. Come here and mingle with us. That will get her confused and you'll be safe. The more you get tangled, the less likely it is that you'll get knitted away.
- Wow, you guys seem to know your stuff. Have you been here long?
- Yeah, several years and she hasn't given us any trouble at all. Now, let's make some hassle. If you let me have that yarn end, I'll wrap myself around it and hide it completely...




Niin moni teistä kertoo käyvänsä langan kanssa keskusteluja ja neuvotteluja siitä, miksi lanka haluaisi ruveta. Jos ei nyt palmikkopaidaksi muotoutuisikaan, niin miten olisi pieni pitsihuivi? Jaa että sopii? No sepä mukavaa, kutaistaanpa sitten sellainen.

Mun langat ei ole ollenkaan niin yhteistyöhalukkaita. Tässä pieni näyte meidän käymistä keskusteluista eri tilanteissa, joita tulee vastaan melkein päivittäin.

Lankakaupassa:
- Huhuu, hei se nainen jolla ei ole minkäänlaista itsehillintää! Tuu tänne ja hiplaa meitä? Eikös ollakin me ihania, värikkäitä ja pehmeitä? Eeeiks me voitais tulla sun luo leikkimään? Teillä olis kuulemma niin paljon kavereitakin? Sitäpaitsi täällä kaupassa on ahdasta ja sesonki on vaihtumassa ja ihmiset käy törkkimässä meitä kaikenlaisilla tahmatassuilla.
Minä: Ei mun kyllä pitäis. Mutta hyvä on, mennäänpäs kassalle. Uppistakeikkaa. Tulikos nyt kaikki mukaan?

Kotona:
- Ohhoh, onpas täällä lämmintä. Auttaiskohan jos heittäis tämän vyötteen pois ympäriltään ja päästäis vähän lankaa juoksemaan? Vähän vaan. Oijoi kun tuntuu hyvältä. Niin että miten olis jos ottaisit puikot ja neuloisit vähän, kyllä ne tiskit siellä ehtii odottaa. Ja sitäpaitsi olis niin väärin joutua pimeään komeroon ennen kuin ollaan päästy näyttämään, kuinka ihana pinta meistä tulee. Istu siihen sohvalle ja tee olosi mukavaksi, unohda kello ja kotityöt. Neulo vähän ja anna endorfiinien virrata. Edes yksi kerros. Tai vähän enemmän kun siitä ei saa kunnon käsitystä. Vähän vielä..
Minä: Pitäis kyllä mennä nukkumaan, on taas aamulla aikainen herätys. Mutta hyvä on, pari kerrosta vielä.

Minä: No täytyy myöntää, tuli kaunis mallitilkku. Mutta mihinkäs muotoon sinä haluat muuntua, ihanainen lankani? Mitä sinusta neulotaan?
- Häh? Miten niin mitä minusta tulee? Minähän OLEN. Minä olen värikästä, kaunista ihanaa lankaa, jota on mukava katsella.
Minä: Niin niin, mutta ette te voi jäädä nurkkiin pyörimään pelkkinä lankakerinä, teistä pitäisi tulla pusero tai edes huivi tai mitä tahansa hyödyllistä.
- Voi olla, mutta koskas muka meinaat ehtiä? Käyt töissä, ens viikonloppuna olet taas reissussa, sitten tulee vieraita. Piilotat meidät kaappiin ja unohdat sinne kuitenkin.
Minä: En unohda, jätän teidät näkyville tähän kulmaan ja heti kun on aikaa, palataan tähän puseroasiaan. Saatte vähän aikaa miettiä tulevaisuudensuunnitelmianne, mutta kun tulen takaisin, teillä on parasta olla suunnitelma ja hyvä sellainen!
-(Uudet langat kuiskaa vanhoille langoille): Onko toi eukko oikeesti tosissaan?
- Ehei, noin se sanoo kaikille uusille langoille. Tulkaa tänne vaan meidän vanhojen sekaan. Mennään oikein kunnolla sekaisin, niin akka jättää meidät kaikki rauhaan. Mitä parempi sotku saadaan aikaan, sitä varmemmin saadaan olla koskemattomina täällä kaapissa.
- No teillä näyttää olevan kokemusta asiasta. Oletteko kauan olleet täällä varastoituna?
- Juu, muutama vuosi on vierähtänyt ja ihan rauhassa on saatu olla. Mutta nyt asiaan, mennäänpäs tästä vähän sekaisin. Jos annat sen langanpään tänne, niin minä kietoudun siihen ympärille niin että kukaan ei löydä sitä eikä pääse aloittamaan neulomista...