A little bit of everything - viestisillisalaatti

Oh sweet Lord! Thanks Valentina for showing us this link. But before going there, folks, I really have to warn you NOT to have any food or drink in your mouth. Your computer might suffer. Ready? Steady? Go!

Voi herramunjee! Valentinalle kiitokset tästä linkistä. Mutta on pakko varoittaa ensin: varmistukaa, ettei teillä ole mitään syötävää tai juotavaa suussa, tietokone saattaisi nimittäin kärsiä. Valmiinanne, paikoillanne, Hep!

The yarn talk has provoked quite a discussion amongst us. I’m just glad that I didn’t add the steamy chapter I originally intended where I compared some yarns to one-night-stands. You know, when you go to a yarn shop with that overwhelming “gotta have something now, just anything” feeling, yarns yelling at you “come on, I know you want me”. The frenzy during the (knitting) act itself and finally, the following morning you look at the mess you’ve created which is still lingering on your sofa and doesn’t show any signs of going away, and there you are, thinking what on earth possessed you. That’s good for nothing. Knitting socks would be the best alternative – they’re almost invisible - but that fancy yarn won’t last as socks. And sometimes, rarely, you get just the yarn that keeps its promises, knits the effect you wanted on first try. You make a scarf out of that ridiculously expensive effect yarn and every time you wear it, a little smile creeps onto your lips. Yeah, that Italian hunk..no,no, HANK was worth it. Where could I find more of it?

Lankalöpinöistä on virinnyt enemmänkin keskustelua. Onneksi en lisännyt sitä uskallettua kappaletta, jossa vertasin joitakin lankoja yhdenyönjuttuihin. Siis kun menee lankakauppaan ja mielessä takoo vain ”pakko saada jotain”, ja ne langat sieltä huutelee ”sä haluut meitä, senhän nyt näkee otsallaankin”. Kotisohvalla sitten seuraa mieletön aamutunneille venyvä toimintajakso ja sitten kun aamulla herättyään kömpii olohuoneeseen ja ensimmäisenä näkee illan aikana sekaisin menneet langat, ei voi kuin ihmetellä minkä kirouksen vallassa sitä on toiminut. Kyseisistä kalliista langoista ei ole mihinkään, aamun valjettua niille ei keksi mitään käyttöä. Sukkia vois muuten neuloa, niihin kun ei yleensä katse kohdistu, mutta nämä erikoislangat ei kestä semmoista käyttöä. Ja sitten taas joskus, harvoin tosin, törmäät lankaan joka täyttää kaikki toiveesi, taipuu ja muokkaantuu juuri sellaiseen muotoon kuin halusitkin. Siitä ei tarvitse tehdä kuin jokin pikkuinen työ, ja joka kerran kun kiedot huivin kaulaan, se italialainen ihanuus palautuu mieleesi. Aaah. Mistähän sais lisää?


(And this was the tame version of that chapter – ja tämä oli siis laimennettu versio kyseisestä tarinasta)


Then a couple of things on the subject of mixing and matching. Last summer I was going to a big formal farewell party and despite a friend's comments, I bought this pearl-studded handbag (which really is pitch-black but even my best efforts with the camera couldn't bring out the real blackness of it)

Ja sitten pari sanaa yhteensovittamisesta, kun siitäkin tuli puhe sen valkoisen huivin yhteydessä. Olin viime kesänä menossa isohkoihin virallisiin läksiäisjuhliin, ja kaverin kommenteista huolimatta ostin tämmöisen helmikoristeisen mustan pikkulaukun (juu, kyllä vaan se on musta eikä harmahtava, tappelin kameran kanssa aikani enkä saanut kunnon mustamustaa kuvaa aikaan).

Some time in December I visited one of the most prestigious textile shops in Brussels where I found this fabric. Wouldn't it be great to make an outfit, grab your handbag and then just wiggle away?

Joulukuussa kävin yhdessä Brysselin maineikkaimmista kangaskaupoista, josta löytyi tämmöistä helmikoristekangasta. Eiks olis kiva tehdä tästä jonkinlainen asu, ottaa laukku käteensä ja sitten vaan heilahdella tiehensä.

Actually I was visiting that shop just to see whether they'd have some special sewing thread which is needed for a future project. And they did. I felt intimidated enough to visit that shop in the first place, and standing in line with just six bobbins of yarn didn't make me feel any better. I had no idea of their price - the shop seems to be one of those places "if you have to ask, you probably can't afford it". I didn't ask, went to the cash desk and almost fainted. I'm glad I bought six of them in bulk, now I don't have to go back there. Ever.

Olin siellä kangaskaupassa vaan katsomassa, oisko siellä erikoislankaa yhteen suunnitelmissa olevaan projektiin. Ja olihan sitä. Tää on taas yksi niistä kaupoista, joihin astuminenkin pelottaa, ja kassajonossa seisominen vain kuuden lankarullan kanssa ei helpottanut oloa yhtään. Hintoja ei ollut merkitty mihinkään - taitaa olla kans yksi niistä "jos pitää kysyä hintaa, ei luultavasti ole varaa ostaa" -kaupoista. En sitten kysynyt, menin vaan kassalle ja summan kuultuani meinasin pyörtyä. No, hyvä että ostin kerralla kaikki tarvitsemani, eipähän tartte mennä sinne enää ikinä uudestaan.