Thursday, January 06, 2005

Metamorphosis - muodonmuutoksia

This ancient unfinished project from the 80's didn't want to remain in its old form. It wanted to become something else.

Kun on nyt viime aikoina niistä haluista ja haluamattomuuksista ollut puhetta, niin tämä ikivanha teelmäs ei enää halunnut olla keskeneräinen pusero eikä edes jättimäinen mallitilkku.

And its wish came true.

Se halusi olla pitsinen hartiahuivi.

6 comments:

Ziina said...

Hmm, miten perustelet itsellesi että tarvitset x:nnen hartiahuivin? Kuinka monelle huiville oikeasti on käyttöä? Minulla oli joskus 13 villatakkia, nyt saatan löytää kaapista kolme jos tarkkaan etsin, sukupuuttoko ne hävitti...

Jorun said...

It looks so much happier now!

AnneV said...

1. Valkoista hartiahuivia ei vielä ollut ennestään, semmoinen piti saada.
1b) ...eikä pitsistä, muut huivit on aika heviä kamaa.
2. Jotakin noista langanrötkäleistä täytyy neuloa, siis mieluummin säilytän vaikka harvoin käytettävää hartiahuivia kuin lankakeriä tai mikä vielä pahempaa, keskeneräistä kauan sitten väännettyä puseronalkua, joka ei koskaan kuitenkaan valmistuisi.
3. Hartiahuivien sopivuuteen ei vaikuta mahdollinen lihominen tai laihtuminen. Niitä voi pitää aina.
4. Hartiahuivin voi rinnastaa mallitilkkuun. Isohan se on, juu, mutta toisaalta sille on aina käyttöä. Semmoiset 10x10 sentin mallitilkut jää vaan käyttämättöminä vetelehtään kotona.
5. Belgian talvet ei sinänsä ole kylmiä, mutta joskus puhaltaa jäinen tuuli ja vihmoo alijäähtynyttä vettä. Ohuemmallakin takilla pärjää, jos sen päälle heittää huivin. Sen voi myös kietoa tarpeen tullen pään ympäri, ja kun pääppö on lämmin, ei räntäkään tunnu niin kamalalta.
6. Edellisen tapauksen varalta hartiahuivia voi säilyttää työpaikalla kaapissa. Jos sää vaikka muuttuu päivän aikana, se on helppo ottaa käyttöön kotiin lähtiessä. Vaihtotakki on hankalampi säilytettävä ja se olis aina väärässä paikassa.
7. Työmatkoilla on yksinkertaisinta pitää mukana semmoista käsityötä, jossa ei ole kavennuksia tai muutakaan seurattavaa. Neulonta aloitetaan kun astuu metroon ja lopetetaan mieluiten silloin kun juna pysähtyy työpaikan kohdalla. Ei tartte pähkäillä, mikä pitikään olla työn korkeus siinä vaiheessa kun keskeltä päätellään 29 silmukkaa. Kotona voi sit pyrkiä vähän vaativampiin suorituksiin.
8. Viime aikoina on valmistuneiden töiden esittely jäänyt aika vähiin. Tästä huivista voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että se oli nopeatekoinen ja on siis jo valmis, päätelty ja ollut käytössäkin.
9. Ööööötota. Eikös valkoiset saapikkaat ole vielä ainakin jonkin verran muodikkaat? Jos ostaisin ittelleni semmoiset alennusmyynnistä, niin niihin sopiva huivi olis jo valmiina olemassa.
10. Tässä kohdassa saa joku muu auttaa. Mitä muita syitä vois olla?

Anonymous said...

Ponchot on muodikkaita ja huivi on ikään kuin puolikas poncho?! ;)

Tiina

Kati E said...

Niiden valkoisten saapikkaiden lisäksi ostat tietty valkoisen käsilaukun. Ja tarvitset niihin sopivan huivin... :D

Minna said...

No, mutta huivejahan ei koskaan voi olla liikaa! Kuten ei lankaakaan... kai. Ainoastaan kaappitilaa voi olla liian vähän, mutta se on ihan eri ongelma! :)