Wednesday, August 03, 2005

Gloomy thoughts - Synkkiä mietteitä

Please don't feel anxious although the following subject may sound ominous: Have you ever thought what will happen to your stash after you're gone? Anything can happen at any time, and there are so few of us knitters who wouldn't have some sort of collection of yarn, needles and books. Some of us might have a bit more than what you'd expect... Do you have friends and relatives who could appreciate your pile of old knitting magazines or do you think everything will be thrown away? Should you prepare for an untimely departure by asking who would like to inherit what... just in case? Or will you ask someone to organise an auction and donate all the money to charity?

P.S. I'm travelling to London for the weekend. That should explain something. If you've seen anything you fancy in my blog, now might be a good time to leave a comment. Like I said, just in case.



Älkää nyt vaan ihmiset suotta ahdistuko, vaikka otankin esille vähän oudon ja ehkä pahaenteiseltä kuulostavan aiheen. Oletteko koskaan ajatelleet, mitä tapahtuu lanka-, puikko- ja neulekirjavarastoillenne sitten kun teistä aika jättää? Koska tahansahan voi tapahtua aivan mitä tahansa, ja harvassa taitaa olla semmoiset neulojat, joille ei olis kertynyt ainakin jonkinlaista varastoa. Eräille meistä vähän enemmänkin... Mitäs luulette, osaako joku lähipiirissänne arvostaa keräämäänne varastoa vai päätyykö kaikki luultavasti roskiin? Entäs pitäiskö varautua kaiken varalta ja kysellä, oisko joku kiinnostunut jostain kamoista, ihan vaan varmuuden vuoksi? Vai pyydättekö jotakuta pitämään huutokaupan, jonka tuotto menisi hyväntekeväisyyteen? Kodittomille kissoille?

P.S. Mulla on varattu viikonlopuksi liput Lontooseen. Ehkä se selittää jotakin. Jos olette nähneet blogissani jotain himoittavaa, nyt olis ehkä hyvä aika jättää kommentti. Ihan vaan kaiken varalta.

10 comments:

Anonymous said...

Rauhoituhan nyt. Ei kai se Lontoo sen kummempi paikka ole kuin Tamperekaan. Pitää vain muistaa katsoa suojatiellä eri suuntaan kuin Tampereella ;). Tampereellahan ei kukaan taida uskaltaa lähteä edes ylittämään tietä, jos autoja on näköpiirissä. No, se siitä.
Olen sitä mieltä, että jos minulta joskus jotain jää, niin pitäkööt hyvänään ne, jotka jotain saavat ja ihmetelkööt sitten mitä saamallaan tekevät (minulla ei ole lapsia, ainoat perijäni ovat mieheni ja siskoni). Uskon, että he tolkun ihmisinä vievät langat vaikkapa Mummon kammariin. Tietysti, jos asia sinua noin kauheasti vaivaa, niin ei kai siinä auta muu kuin neuloa varastot tyhjiksi ;)).

Anonymous said...

Noooo, mä voisin ottaa ne japanilaiset kissaneulekirjat... Ja lilat ja punaiset langat. Mutta olisit nyt sanonut tän vähän aikaisemmin, mä ehdin jo mennä tilaamaan nuo Bauerliches Stricken -kirjat itselleni aiemmin tänään. :)

Joka tapauksessa hauskaa ja turvallista matkaa Lontooseen!

Johanna said...

Taloussanomissa tahi muussa paperijulkaisussa kerrottiin, että Lontoossa on nyt räjähtänyt pyöräilyn suosio huimiin lukemiin. Hmm. Maalaisjärki sanoo, että pyörän selässä ko. kaupungissa on ehkä lievästi suuremmassa vaarassa kuin terroristien kynsissä.

Joka tapauksessa mukavaa ja turvallista reissua, miten sitten liikutkin paikasta toiseen...

Anonymous said...

Muori on lähdössä kartuttamaan mulle lisää perittävää eli shoppaamaan Amsterdamiin ja Brysseliin.
Kerrotko paikkoja jotta perintöni karttuisi ;)
paivi.tuikka ät jippii.fi
Tampereelta

Anonymous said...

Turvallista ja mielenkiintoista matkaa. Lontoon aiemmat pommi-iskut olivat torstaisin, joten sen puoleen viikonloppumatkailu kuulostaa turvallisehkolta.
Lomaterveisin (kiire sinne sun tänne), Paula

AnneV said...

Kaikille tasapuolisesti kiitoksia toivotuksista - enkä mä nyt yleensä ole mikään pelosta värisevä haavanlehti, nyt vaan on tullut semmoinen outo tunne. Kai tämmöisiin ajatuksiin oli osasyynä sekin, että just noi saksalaiskirjat on ostettu jonkun jäämistöstä. Ja kai näin suomeksi voi kertoa myös semmoisen hassun jutun, että kirjojen kaupittelija sanoi nettihuutokaupassa, että hänellä ei ole aavistustakaan, millä kielellä kirjat on kirjoitettu, ehkä sveitsiksi. No eikös sopinut hyvin että suomalainen ylioppilas pitkällä belgialla osti ne sitten itselleen?

Karoliina: niinhän mä koko ajan yritänkin neuloa varastoja tyhjäksi. Yritän yritän, uskokaa tai älkää. Mutta konekaan ei neulo niin nopeasti kuin minä shoppaan uusia lankoja tilalle. Hups vaan, tuli viis kiloa lisää.

Ja mulla ei ole edes sitä miestä tai lapsia, ja sisko puolestaan ei ole noita mainitsemiasi tolkun ihmisiä. Kesälomalla kuulin myös, että äidinäidin kasvattamat ja käsittelemät pellavat oli hänen kuolemansa jälkeen kylmästi poltettu (miniän toimesta), ei edes kysytty olisko kellään niille käyttöä.

Marjut: ihanko sattumalta tilasit samat kirjat just nyt vai oliko tällä hehkutuksella jotain tekemistä asian kanssa?

Päivi: Terdelle suosittelin aikoinaan Afstap-kauppaa Amsterdamissa, Terdellä oli sieltä muistaakseni kauko-ohjattu matkakertomuskin blogissaan. Brysselissä ei ihan kauheesti lankakauppoja ole ainakaan ihan ydinkeskustan alueella, tässä linkissä kuitenkin muutama: http://cafetricot.canalblog.com/archives/magasins_a_bruxelles/index.html Art&Fil tjsp on niistä melkeinpä paras: valikoimaa Schachenmayrin peruskamoista aina Noroon asti, samoin Rowanin ym. mallilehtiä. Onks tällä kiire? mä en just nyt ehdi kirjoittaa lähestymisohjeita tähän kauppaan.

Paula: hyvä että olet päässyt turvallisesti kotiin.

joo ja vielä yleisesti: mikä ihme vaivaa suomalaisia autoilijoita? Suojatiellä kävellessä tuntuu siltä kuin autot nimenomaan kiihdyttäis kohti tullessaan, ei suinkaan hidastais. Mihin ihmeessä niillä on niin kiire siellä peltikopperossa istuessaaan ettei jalankulkijoita voi muka päästää ensin?

Jotkut teistä kuulikin neuletapaamisessa, kun meitsi rupesi liikennepoliisiksi Tampereella. Nelikaistaisen tien keskelle oli pysähtynyt auto, hätävilkut päällä, naiskuski puhumassa kännykkään. Minä sain vähän aikaa tehdä töitä, että sain oman kuskini pysähtymään tien varteen, sitten loikin itse liikenteen keskelle kysymään, mikä näytti olevan hätänä. Nainen kertoi, että auto oli vaan pysähtynyt eikä hän saa sitä uudelleen käyntiin; takaistuimella oli vielä lapsi turvaistuimessa.

Minätyttö takaisin jalkakäytävälle ja ohikulkevia miehiä komentamaan, että tulkaapas poijjaat työntämään tuo auto pois tuolta keskeltä katua. Yksikin mies siinä istuskeli vallan toimettomana kaupan rappusilla, nousi kyllä kiltisti ylös ja lähti autoa kohti.

Saatiin siinä sitten auto tuupattua just sopivasti kohdalla olleeseen tyhjään parkkiruutuun - rotvallin ylikin mentiin niin että heilahti. Mutta sitten! Voi jumankekka! Voittekste kuvitella mitä se istumassa ollut mies sanoi kuskille? "Kyllä mä sun autoa siinä kattelin pitkän aikaa keskellä tietä, mutta kun et sää tullu pyytämään apua..."

Anna mun kaikki kestää! Varmaan toinen jättääkin lapsen sinne takapenkille karjumaan ja lähtee itse ylittämään vilkasliikenteistä katua siinä toivossa, että saisi jonkun käsipuolesta kiinni ja auttamaan.

Ugh. Olen puhunut.

AnneV said...

Ääh, Johannalle piti vielä sanoa, että rullaluistimet mä sinne muuten ottaisin mukaan, mutten viitti nyt edes yrittää kun yleensä kuljettelen niitä mukana repussa ja reppujen käyttöä kantsii vissiin sielläpäin välttää viimeiseen asti. Mulla on hotelli aika lähellä Hyde Parkia, ja viime vuonna kävin siellä aamurullaluisteluilla ennen kuin kaupat aukesivat. Mukava muutaman kilometrin lenkki, suht. tasainen maasto ja monenlaista vipeltäjää liikkeellä ratsastajista alkaen.

Kristel said...

Olen itseasiassa miettinytkin, että pitäisikö sitä nyt muka tehdä testamentti ihan vaan siksi että saisi varastonsa jaettua. ;) Eihän mulla mitään muuta järkevää omaisuutta olekaan. :D

tuleva kätilö said...

Suurelta Knitlistiltä luin joskus vuonna miekka ja kivi, kun eräs neuloja pähkäili tätä samaa. Hänen miehensä totesi siihen, että hän aikoo käyttää vaimonsa lanka- ja puikkovarastot uuden vaimon hankkimiseen ;-)

AnneV said...

Hahaa, siis sarjassamme "näin isket kumppanin":

- Mennään meille, meillä on viinaa.
- Eiku mennään meille, meillä on lankaa ja puikkoja!