Sunday, October 09, 2005

Ei vuottakaan kestä homma tää...

Taas tulee muisteloita vähän vanhemmalle lukijakunnalle: siihen aikaan kun MINÄ olin nuori, ei ollut vielä paikallisradioita eikä paljon mitään muutakaan edes etäisesti nuorisomusiikkia muistuttavaa. Metsäradiota vaan kuunneltiin ja humppaa ja Lauantain toivottuja. No joo, ehkä ihan niin huonosti ei asiat olleet, aloittihan toki Rokkiradio lähetykset ja oli Nuorten sävellahja... ja sokerina pohjalla ainakin joinakin tiistaina se armeijapoikien oma lähetys, jota juonsi Matti Hara. Kai? No anyways, niinä aamuina täytyi laittaa kello soittamaan tosi aikaisin, että ehti ennen kouluunlähtöä kuunnella edes osan lähetyksestä, ja säännöllisesti sitten kotiuttamisaikoihin aamu alkoi reippaalla marssilla: "Ei vuottakaan / kestä homma tää / ei vuottakaan / kun jo taakse jää.."

Eli tämän pitkän johdatuksen jälkeen esittelen teille Clapotiksen, jonka valmistuminen kesti melkein vuoden. Ostin langat lokakuun 2004 puolivälissä ja laitoin ne kotona niin hyvään talteen, että löytyivät vasta muutama viikko sitten. Sitten värjäsin ne, minkä jälkeen kuluikin taas hyvä tovi, että sain kyseiset viisi vyyhteä selviteltyä. Viime viikolla vihdoin pääsin aloittamaan neulomista, ja ensimmäinen versio valmistuikin aikaisin eilen aamulla. Vaanku siitä tuli aavistuksen verran liian lyhyt. Purin, neuloin eilisen päivän aikana uudelleen ja kuvasin nyt sitten sunnuntaiaamun luonnonvalossa, vaikkakin heikossa. Se on vasta purettu ja muistuttaa siis ryppyistä vastasyntynyttä. Pingotus saattaa auttaa, vaikka mulla onkin vähän sellainen hytinä, että tätä lankaa ei niin vaan lannistetakaan. Neuloin sitä aluksi liian pienillä puikoilla, jolloin siihen tuntui jäävän jonkinlainen jännitys päälle. Siitä olis saanu hyvän lipun kuun pinnalle; siis semmoisen, joka näyttää värisevän tuulessa ihan itekseen.

clap


clap


Clapotis


Phew! It took only about a year to finish this Clapotis. The knitting part was easily done, but I had misplaced the yarn I had bought about a year ago. It surfaced a couple of weeks ago, after which I dyed and untangled those five hanks. Finally, the first version was finished yesterday morning, but not quite happy with its length, I ripped it and started a new, narrower one. Finished the new version quickly, took some photos while there's some daylight left, and came here to show it to you. I think it looks like a newborn baby: ugly and wrinkly, but it should improve. However, it's made of rather interesting yarn: it felt like there was some sort of tension inside of it. You know the US flag which the first astronauts erected on the Moon? It looked like it vibrated all by itself even though there was no wind. I guess this yarn would do the same.

4 comments:

AnneM said...

taitaa mullakin mennä vuosi ennenkuin clapotis on valmis :o Toi kolmiohuivin malli näyttää tutulta, ihan kuin olisin joskus tehnyt paidan suunnilleen samalla.. oliskohan ollu jonku ikivanhan sandran ohjeella tms. Mutta ahkera olet ollut!

KirsiÄr said...

Ah, nuorten sävis! "Sinä vaalea puolipitkätukkainen poika, joka istuit kaverisi corollan takapenkillä vuosi sitten toukokuussa. sinut haastaa mukaan jenkkipurkan hinnalla se vaalea farkkuasuinen tyttö"

Ja Varusmiesradion (?) ärsyttävin kestosoittorenkutus oli Armi aavikon (?!) Iltaloma-biisi, käännös Japanese Boysta. No nyt se jäi soimaan sisäiseen radioon.

AnneV said...

No emmäänytiä onko tässä mistään ahkeruudesta kyse, kunhan rupesin lämmimään tänne kuvia edes suht viime aikoina valmistuneista huiveista. Rupesivat vaan kaikki kiinnittämään huomiota kun olivat niin värikkäitä. Ei todellakaan mitään körttihuiveja.

Jaaha, Kirsi on ollut säviksen vakiasiakkaita, huomaan ma.

AnneV said...

Ja TAAS unohtu ekalla kerralla kirjoittaa yks juttu: jo vain mallikuvio on Sandrasta peräisin. Pitäis varmaan ruveta antamaan bongauspisteitä langan tai mallin tietämisestä/arvaamisesta.