Ah, missä on näin ihania laulavia pupuja? Tai noh, tiedänhän minä, että ulkomaiden ihanuuksia nuo ovat. Oisivat vaan olleet anopille niin nenä päähän -joululahja.
Höpsis, pupujen enkelikuoro veisasi Tampereella. Verkarannassa oli esillä kaikenlaisia tekstiilitöitä, mutta tarkkaa ajankohtaa en muista. Jotenkin ajoittaisin sen viime vuoden marraskuulle, mutten oo ihan varma.
Knitting has come to me quite naturally. Our whole family does something with their hands (knitting, crocheting, cross stitching), even my father has knitted himself mittens when he was only a boy. At the moment I'm really lucky, living in Central Europe and having a relatively easy access to German, French and British yarns. And that shows in my flat. I really enjoy all the different colours and the structures of the yarns and am always trying some new stuff, techniques, patterns. And this may sound like a cliché, but for me knitting is a journey, you never know what you're going to encounter on the way. Love the experience; whether I finish a garment or not is irrelevant.
2 comments:
Ah, missä on näin ihania laulavia pupuja? Tai noh, tiedänhän minä, että ulkomaiden ihanuuksia nuo ovat. Oisivat vaan olleet anopille niin nenä päähän -joululahja.
Höpsis, pupujen enkelikuoro veisasi Tampereella. Verkarannassa oli esillä kaikenlaisia tekstiilitöitä, mutta tarkkaa ajankohtaa en muista. Jotenkin ajoittaisin sen viime vuoden marraskuulle, mutten oo ihan varma.
Post a Comment