One of those weekends - Viuh! Viikonloppu vilahti ohitse

Gee! Is it Sunday night? Feels like I left the office about 10 minutes ago and will have to back in a few hours. On Saturday night we celebrated a friend's birthday (and to be honest, it lasted well into the wee hours of Sunday), so understandably it took a while to wake up in the morning. Needed some food for the soul, though, so I called a friend and persuaded her to join me for a visit in a local gallery which was supposed to present the works of ten Finnish artists for the last day. In fact, the exhibition has been prolonged, so if you've been thinking of visiting Atelier 320, it's not too late yet!

That's pretty much what I've done the whole weekend, except for untangling some dyed yarns (yes - still! and it's not finished yet). One shawl would need blocking and crocheting some sort of simple lace along the sides but I've almost run out of yarn. A pair of boring socks is making progress (ho-hum) but I can't even pretend I'm excited about them. Oh yes, and then there's a pile of yarn on my living room floor, just waiting to be sorted. Never a dull moment, eh? Wonder how long I still have to work before earning a pension.

--

Nyt täytyy oikein keskittyä... pakko kai uskoa, että on jo sunnuntai-ilta. Tuntuu siltä, että töistä lähdöstä on noin kymmenen minuuttia, ja kohtahan siellä kopperossa pitää taas olla muutaman tunnin kuluttua. Eilen vietettiin kaverin synttäreitä (no joo, eilisen puolella aloitettiin ja lopeteltiin hyvän matkaa sunnuntain puolella - eikä oltu edes viimeisiä lähtijöitä). Ihmekös se sitten, jos tämän päivän aloittaminen olikin vähän tahmeaa. Sain sentään yhen kaverin puoliks pakotettua lähtemään mukaan taidegalleriaan, jossa oli esillä kymmenen suomalaistaiteiljan töitä. Piti muuten olla viimeinen näyttelypäivä, vaan eipä ollutkaan; näyttelyä on pidennetty lokakuun loppuun. Vielä siis ehtii!

Siinä tämän viikonlopun ohjelma sitten olikin pääpiirteissään. En aio väsyttää teitä en tarkemmilla yksityiskohdilla. Värjättyjä lankavyyhtejä on vieläkin selvitettävänä (kyllä! vieläkin!), yksi hartiahuivi kaipais pingotusta ja reunapitsiä, mutta kun lanka on melkein lopussa, inhottaa ajatuskin sen reunapitsin tekemisestä tai pikemminkin langan loppumisesta kesken. Ja jos ei oo mitään muuta tekemistä, olkkarin lattialla lekottelee joka suuntaan leviävä lanka-ameeba, joka pitäis sekin selvitellä ja tukehduttaa johonkin säilytyslaatikkoon niin ettei se enää pääsis sekoamaan. Vaude, kylläpä on taas elämä vauhdikasta ja mielekästä. Kuinka kauan vielä eläkkeeseen?