Tää on ihan järkyttävän suloinen kaveri, vähän kyllä edesvastuutonta laittaa tällaisia houkutuskuvia näkyviin... Mua ei kyllä helposti huijata, just viime kesänä otettiin tuollainen pieni viaton karvakerä ja nyt se on varmaan 10 kiloinen rontti joka öisin harjoittelee mun varpaiden kanssa hiirimetsästystä. (Näki muuten viikonloppuna mökillä elämänsä ensimmäisen oikean hiiren, kun vanhempi kissakaveri toi näytille ja tämä nuorimmainen pelästyi kauhiasti.)
Heh, se meidän jo mainittu Misu-kolli ei kans oikein päässyt hiirestyksestä tolkun päälle. Mökilläkin kun oltiin, se kahlasi matalassa rantavedessä ja pyydysti sieltä puolimätiä lumpeenlehtiä. Ihan höhlä kissa oli, kävi mun kanssa saunassakin.
Meidän molemmat kissat ja edesmennyt kolmaskin ovat kaikki harrastaneet saunomista. Nuorimmaiselle kelpaa vain kaupungin sähkölämmitteinen sauna, vanhempi vannoo puolestaan mökin kestolämmitteiseen tunnelmaan.
Kyllä noiden kissojen kanssa on saanut tottua näkemään jos jonkinlaista. Tänäänkin tuo teini-ikäinen sisäkissa näkyi tepsuttelemassa tyynesti pihalla kukkia haistellen. Ei harmainta aavistusta mistä ja miten se oli itsensä sinne keplotellut.
Knitting has come to me quite naturally. Our whole family does something with their hands (knitting, crocheting, cross stitching), even my father has knitted himself mittens when he was only a boy. At the moment I'm really lucky, living in Central Europe and having a relatively easy access to German, French and British yarns. And that shows in my flat. I really enjoy all the different colours and the structures of the yarns and am always trying some new stuff, techniques, patterns. And this may sound like a cliché, but for me knitting is a journey, you never know what you're going to encounter on the way. Love the experience; whether I finish a garment or not is irrelevant.
5 comments:
Ihan niinkuin meidän Frank pentuna... Oiiiiiii!
Tää on ihan järkyttävän suloinen kaveri, vähän kyllä edesvastuutonta laittaa tällaisia houkutuskuvia näkyviin... Mua ei kyllä helposti huijata, just viime kesänä otettiin tuollainen pieni viaton karvakerä ja nyt se on varmaan 10 kiloinen rontti joka öisin harjoittelee mun varpaiden kanssa hiirimetsästystä. (Näki muuten viikonloppuna mökillä elämänsä ensimmäisen oikean hiiren, kun vanhempi kissakaveri toi näytille ja tämä nuorimmainen pelästyi kauhiasti.)
Heh, se meidän jo mainittu Misu-kolli ei kans oikein päässyt hiirestyksestä tolkun päälle. Mökilläkin kun oltiin, se kahlasi matalassa rantavedessä ja pyydysti sieltä puolimätiä lumpeenlehtiä. Ihan höhlä kissa oli, kävi mun kanssa saunassakin.
Meidän molemmat kissat ja edesmennyt kolmaskin ovat kaikki harrastaneet saunomista. Nuorimmaiselle kelpaa vain kaupungin sähkölämmitteinen sauna, vanhempi vannoo puolestaan mökin kestolämmitteiseen tunnelmaan.
Kyllä noiden kissojen kanssa on saanut tottua näkemään jos jonkinlaista. Tänäänkin tuo teini-ikäinen sisäkissa näkyi tepsuttelemassa tyynesti pihalla kukkia haistellen. Ei harmainta aavistusta mistä ja miten se oli itsensä sinne keplotellut.
ils sont super migons ces petits chats !
Post a Comment