It's been one of those weeks when all your plans and hopes for some extra time for yourself have been shot down. I missed the monthly knitting meeting here in Brussels yesterday - just couldn't get out of the office on time. On Monday I had to rush to have some photos developed, then do some grocery shopping and sit ages on a bus on the way home - the worst part being that I could not continue knitting then. On Tuesday I stayed late in the office, yesterday I was trying to get out of there on time but failed, and today I just managed to visit our local post office before it closed at 7pm.
There was a parcel waiting for me there (in fact, it's been an excellent week mail-wise, I'll tell you more about it during the weekend) - the Secret Nordic Friend II project has come to an end. So, I rushed home, switched on the tv and decided to make some coffee before opening the package. Suddenly I heard the word "knitting" on the telly, grabbed the camera and got some photos of the tv screen. There was a presenter of an antiques show who got a scarf from the ladies whose jun... items he was flogging, and boy oh boy does the boy look surprised.
for me
Really?
Jipii taas mikä viikko. Oli niin suuret suunnitelmat ja piti olla omaa aikaa. Joopajoo. Kaikki suunnitelmat menny taas viemäristä alas. Eilen piti taas olla paikallinen neuletapaaminen, mutta enhän mä mihinkään töistä päässyt. Kollega pitää aina keskiviikot vapaata, joten mä teen niinä päivinä molempien hommat. Maanantaina laukkasin ensin töiden jälkeen viemään valokuvia kehitettäväksi ja sitten oli pakko käydä pitkästä aikaa ruokakaupassa, kun viikonloppukin oli mennyt juostessa paikasta toiseen eikä kotona ollut enää oikeastaan mitään syötävää. Kauppareissun jälkeen istuin vielä bussissa pitemmän kaavan mukaan, juututtiin ruuhkaan eikä mun käsityöstäkään ollut mitään iloa, kun lanka loppui kesken. Tiistaina tein tarkoituksella pitkän työpäivän, kun toivoin saavani tehtyä keskiviikon hommia alta pois. Hahhah, hyvä vitsi. Paikalliset neuletapaamiset on kello 17-19 ihan toisessa kaupunginosassa, ja eihän meiltä ole toivoakaan päästä lähtemään niin ajoissa,että olis siellä heti kun tapaaminen alkaa. Matkoihin saa laskea 45 minuuttia, joten ihan myöhään ei kannata edes lähteä. Niin että käymättä jäi. Näin meidän kesken, siellä viime lauantainkin tapaamisessa joku kysyi multa, käynkö mä töissä. Sattumalta tulee sellaista harrastettua, eli se kieltämättä vähän rajoittaa elämää. Tänään torstaina sitten laukkasin kieli vyön alla kotipostiin ja ehdin just ennen seitsemää, jolloin se menee kiinni.
Postissapa olikin paketti odottamassa viimeiseltä Salaiselta pohjoismaiselta ystävältä (itse asiassa tämä on ollut erinomainen pakettiviikko; kerron siitä teitille viikonlopun aikana). Paketti kainalossa kipitin sitten kotio, aattelin keittää kahvit ja napsautin telkkarinkin päälle. Sieltä kuuluikin yllättäen avainsana "knitting", jolloin vaistomaisesti tartuin kameraan ja räpsin muutaman kuvan. BBC:ltä tuli antiikkiohjelmaa, jonka juontajalle oli neulottu kaulahuivi sen tädin toimesta, jonka rom... antiikkiesineet oli menossa huutokauppaan. Tämähäntä juontajapoika oli lievästi sanoen hämillään, kun sille pujotettiin huivi kaulaan. Vai mitä sanotte ilmeistä?
No comments:
Post a Comment