Resume normal functions: THE cross stitch project is finished - Paluu normaalielämään: SE ristipistotyö vihdoin valmis

Finally! Got up early this morning before the heat in the flat became unbearable in order to framed this time-sucker so that I could go on with my life. I guess I'm supposed to feel proud and content that it's finished, but I all I feel is exhaustion and almost regret of wasting so much time on it. Yeah, I bought it for the sake of the appearance, not cross-stitching itself (which I don't regard as a rewarding hobby at all - I just do it.) If this picture was available as a post card, I would have been equally happy with that. And what *really* scares me is Kati's comments that there might be another kit in this series, featuring shoes. Have mercy!

Vihdoin ja viimein ollaan tässä pisteessä. Nousin tänä aamuna aikaisin ennen kuin kuumuus kämpässä nousee sietämättömäksi ja rupesin tunkemaan työtä kehyksiin. Mä haluan tehdä elämässäni muutakin kuin junnaavaa ristipistotyötä. Pitäis kai tuntea itsensä tyytyväiseksi ja ylpeäksi, että tää valmistui; mun ainoa tunne lähentelee oikeastaan katumusta, että tärväsin tämmöiseen hommaan niin paljon aikaa. Eikä mua edes ristipistoilu itsessään kiinnosta tai huvita, tässäkin tykkäsin vaan aiheesta. Jos sen olis saanut postikorttina, olisin ollut siihen aivan yhtä tyytyväinen. Ja kaikista eniten pelottaa Katin aiempi kommentti, että tässä sarjassa saattaa olla samantyyppinen kenkäaiheinen työ. Armoa! Ei jaksa enää!