My mucho macho yarn: Colinette Graffiti - lanka, jossa on m*naa

A month ago I bought some Colinette Graffiti, and boy oh boy did that yarn leave a tag on me. I would compare this yarn with a macho man: gorgeous to look at, with such wonderfully vibrant colours that it instantly catches your eye. The moment you see it, you just can't keep you fingers to yourself, all sorts of wild images run through your mind when you try to figure out what to do with it... You take leave of your senses, run home with it, thinking how jealous all the other women will be when they see your together, not to mention all the fun you'll have at your place; just the two of you.

Sooner later than later you realise that it lives up to other parts of macho reputation as well. After emptying your wallet, it runs short, it smells and no matter how gently you try to twist it around your finger, it'll leave you sore and aching.

I bet that even though knitting a basic swatch may be satisfactory, by the time you've committed yourself to a larger project and are halfway through it, either one of you has lost interest. The yarn may not look as spectacular as it should - it does not deliver its promises and may give you a nasty surprise of not following the size or colour scheme YOU thought you'd agreed on. Or, it may well be that you get tired of the irritation on your finger: why, why does it have to be so harsh? It didn't feel like that in the beginning. Now you only need to see it next to you on the sofa and you'll flinch.

Is it really worth it? Is this what I really want? Aren't there plenty of yarns that are much easier to live with and give you more satisfaction? Oh well, at least you tried. It wasn't all an unpleasant experience - and when you're old and grey, you can look back to all the things you've done, and with a glimt in your eye you'll mutter to yourself "oh yes, *that* one".













Kuukausi sitten ostin Lontoon-keikalta Colinetten Graffiti-lankaa, ja sehän jätti minuun jälkensä. Tätä lankaa vois monessakin mielessä verrata latinalaistyyppiseen machomieheen: kertakaikkisen upea katsella, niin näyttävä ja värikäs, että siihen iskee heti silmänsä ja sormensa. Kaikenlaiset villit kuvitelmat alkaa laukata mielessä... mitäs tästä ja tämän kanssa vois tehdä. Järkikulta häviää vallan, kuvittelet vaan miten upealta te kaksi näytättekään yhdessä ja kuinka kaikki muut naiset on tästä kateellisia. Kotio on päästävä mahdollisimman pian, ja kuinka kivaa teillä kahdella siellä sitten siellä onkaan.

Todellisuus palaa kuitenkin nopeasti. Muutkin machoilijan elkeet ja maine osoittautuvat ansaituksi. Lompakkosi on tyhjä, Graffiti haisee ihan oikeesti, ja vaikka kuinka hellästi yrittäisit kietoa sitä sormesi ympäri ja saada sen taipumaan haluamaasi muotoon, kehität ennen pitkää varmasti sekä ruumiillisia että henkisiä kipuja.

Kyllähän siitä vielä nätin pienen mallitilkun saa neulottua, ei se siinä vielä todellista luonnettaan paljasta. Väittäisin kuitenkin, että jos olet sen kanssa tosissasi ja päätät haluta siitä jotain enemmän, toinen teistä lyö hanskat tiskiin ennen kuin pääsette pitkällekään. Lanka ei ehkä sittenkään näytä niin upealta kuin olisit toivonut - isompi kappale tuo esiin kaikenlaisia yllätyksiä niin rakenteesta kuin väreistäkin, niitä ei vaan näkynyt siinä alkuvaiheessa. Tai sitten vaan yksinkertaisesti kehität jonkinlaisen yliherkkyyden tälle kumppanille; miksi sen pitääkin olla niin karkea ja ärsyttävä? Miksei sitä voinut huomata heti alussa? Nyt on sormi kohta verillä. Ei tarvitse kuin katsoa siihen viereensä sohvalle, niin pieni inhon värähdys käy selkäpiissä.

Sitten onkin itsetutkiskelun paikka. Oliko tämä nyt sen arvoista? Tätäkö minä tosiaan halusin? Eikö nyt maailmassa ole muita paljon helpompia ja enemmän tyydytystä tuovia lankoja? No, tulipahan sitäkin kokeiltua. Eikä se nyt pelkästään epämiellyttävä kokemus sentään ollut - voipahan sitten mummona muistella lankakokeilujaan. Ehkä tämä siinä vaiheessa nostaa pienen pilkkeen silmäkulmaan - ai niin, *se* lanka.






Hey, I confess: it gives a wonderful warm feeling inside although touches only your shoulders.










Tunnustan: kyllä se vaan kummasti lämmittää, vaikka koskettaakin vain hartioita.





And should you feel a need for revenge: let a cat pee on it. Or scratch it. Or....














Ja jos kostonhimo jostain syystä iskee, anna kissan pissiä siihen päälle. Tai teroittakoon kyntensä, ei sen väliä.

Lopuksi vielä toivotan Susannalle lykkyä tykö (sattuneesta syystä).