Wednesday, September 28, 2005

Jumankekka, rumasukkainsinööri! Teit sitten viimesen temppusi!

Prosessiblogi, sano... Laitetaas tähän pieni kuvakertomus. Tunnetaan myös nimellä "Rumasukan saga".

Tämmösessä kunnossa se oli viikko sitten lauantaina, kun vetäydyin sinne maaseudun rauhaan:


Paljon ei tuosta päästy etenemään, kun yhtäkkiä kerän sisältä alkoi tulla valkoista lankaa vaikka kuinka paljon.


Sitten tuli solmu. Sen jälkeen värit oli kääntyneet vallan toisinpäin, eli jos aiemmin oli punainen-keltainen-musta-vihreä, niin sitten mentiinkin ihan toisessa järjestyksessä eteenpäin. Jouduin siis kerimään jäljelläolevan langan ja etsimään siitä sopivan jatkoskohdan, jolla sitten pistelin sukan loppuun.


Valkoisia lankoja värjätessä otin rumasukkalangasta pätkiä ja sidoin vyyhdet niillä kiinni. Violetissa väriliemessä uineet langat saivat yllättävät luonnonsävyt: harmaata, ruskeaa ja upeaa iltataivaan tummuutta. Huonompi juttu vaan, etten tiennyt enkä tajunnut vielä silloin, että väri muuttuu noin kauniiksi Leicht&Bunt-väreillä, vaan heitin väriliemet menemään. Yritin sitten samaa efektiä karamelliväreillä, mutta vaikka nämäkin nyt vähän parantavat alkuperäisiä sävyjä, niin kyllä varmaan niillä toisilla olis tullu nätimmät. Mutta ainakin näissä on nyt tosi jännä värivivahde, vaikkakaan ei sellainen kuin halusin ja odotin.

9 comments:

Anonymous said...

aika outoa tuo valkoinen lanka siellä keskellä... eikä ole edes novitaa :D mutta todella hienot sukat tuli!

nanna said...

Jos se olikin rumasukkainsinöörin todellinen tarkoitus, että sukat pitää lopuksi vielä värjätä? Kyllähän se luki varmaan jossain siellä pienellä präntillä? Ach, jawohl, sehr gut. Rouva olla neulonut oikke kaunis fillasukka.

Minna said...

Hah! Sukassa olikin salattua sisäistä kauneutta, joka puhkesi kukkaan!

Hollantilaisella sukkainsinöörillä sen sijaan oli tainnut värjäyshuurut mennä päähän...

Kati E said...

Joko noin kuten Minna sanoi, tai sitten se hollantilainen on nauttinut jtn miestä vahvempaa kun Hollannissahan on tietynlainen politiikka noiden tiettyjen aineiden suhteen... Vai onko ne muuten vaan kaikessa vapaamielisempiä? Myös värejen käytössä?

AnneV said...

Olettepas te positiivisia, kiitos kiitos! Mä en itte oo ihan varma, mitä olen mennyt vapauttamaan - ehkä sukkien sisäisen synkkyyden. Mut siis eikö oo jännä juttu, kuinka noi vierellä näkyvät pätkät on värjäytyneet ihan eri tavalla? Ne oli tosiaan sidottuina isojen vyyhtien ympärille, ettei ne menis sekaisin.

Joo mut nää voi ihan hyvin olla semmoiset einessukat. Siis puolivalmisteet: lisää vain oma väri ja lämmitä.

Stricker said...

Einessukat, hihii :-). Kuules, laitappas valmistajalle kuva tuosta valkoisesta ja kirje mukaan ja valita. Tosi moni on saanut esim. Opalilta virheitten takia uuden kerän ja kyllä nuo langat ovat sen verran kalliita, että niissä tulisi olla vähän virheitä. Solmujakin tuntuu olevan yhdellä ja toisella ja sitten "rapportit" (mikäköhän tuo on suomeksi???) väärinpäin yms.

AnneV said...

No mutta entäs sitten jos ne hyvittää sen lähettämällä mulle kilon tätä samaa kaameeta lankaa?

(juu, kävi kyllä mielessä että vois valittaa mutta vaikka langan vyöte onkin tallella, siitä ei kovin helposti käy ilmi, mikä on valmistajan nimi. Googlekin melkein löi jo hanskat tiskiin. Yhteen paikkaan mä jo meilasin ja kysyin, tekeekö ne Invicta-lankaa... ja jos tekee, sit mä valitan lisää.)

nanna said...

Einessukka? Virallisestihan ne on nyt niitä "äitien tekemiä sukkia".

Jos tulee kilo rumasukkalankaa takaisin, voisit toimittaa sitä vaikka Antwerpenin suomalaiselle merimieskirkolle, joka joulukuisissa myyjäisissä aikoo myydä ehtoja suomalaisia villasukkia (jotka toistaiseksi näkyvät vasta pilkkeenä neulojan silmäkulmassa). nimim. kaikkeen sitä tulee aina sotkeuduttua

AnneV said...

Mitämitämitä? Taas siellä puolen Euroopan takana ollaan asioista paremmin perillä kuin täällä lähistöllä. Ai ottaaks merimiäskirkko sukkia ny myyntiin? Mun on pitäny sinne monta kertaa niitä tarjota, mutku siinä on aina se vaara, että nakitetaan samalla myyjäksi. Mutta miten SINÄ olet semmoiseen projektiin sotkeutunut, sen mä vaan haluaisin tietää.

Pysyn kannassani: nää on einessukat. Verrattavissa kaupan lanttulaatikkoon jouluna: kelpaahan ne toki alkuperäisinäkin, mutta loraus kermaa (ja sukkiin värilientä), niin johan maku ja ulkonäkö paranee.

Aidot äidin tai mummon tekemät sukat on kyseessä vasta sitten, kun langatkin on värjätty itte. Ja kehrätty. Ja lampaat kasvatettu. Hohhoijaa, arvaattekos mikä on seuraava askel? Mä en enää hätistele kissoja pois terassiltani vaan huhuilen siellä lampaita.