Ei aina käy niin kuin haaveillaan

Pöh! Ette kyllä arvaa, missä tilassa mun pitäis olla tällä hetkellä. Ei, vastaus ei ole 'siunatussa', vaan mun pitäis olla tulossa täältä (rullaluisteluosuudelta), väsyneenä, jalat täristen ja joko vieläkin naama punaisena hehkuen tai sitten vilusta väristen, jos verenkierto olis jo palautunut normaaliksi. Vaan enpä edes päässyt starttaamaan, rullaluistimet ei oo tässä säässä kovinkaan turvalliset pelit. Muistatteko ikivanhaa Friendsien jaksoa, jossa Rachel oli menossa hiihtämään, mutta myöhästyikin lentokoneesta? Mulla on vähän samanlainen fiilis. Listen, smirky. Samoin eilen illalla Brysseliin iski oikein kunnon rajuilma, vettä tuli kaatamalla ja pitkään. Pääsenpähän tästäkin känisemään: mun alakerran naapureilla on ilmeisesti oikea kissalauma kämpässä (tähän asti oon nähnyt viis erilaista), ja niille on viritetty asiointihiekkalaatikko heidän pihalleen. Voitte varmaan arvata, minkälaiseen peruskuntoon se tulee viiden kissan käsittelyssä, mutta pystyttekös kuvittelemaan, millainen soossi siitä tulee rankkasateella? Tänään on ollut edes sen verran kaunis päivä, että olisin vienyt pyykkiä terassille kuivumaan, mutta ei ihminen kestä sitä hajua. Voihan pee. Aina välillä iskee ajatus, josko yhdeksän vuotta samassa pienessä kämpässä olis tarpeeks... pitäisköhän tästä tosissaan ruveta etsimään asuntoa? Mutku mä vihaan muuttamista.

Ja palataas vielä sääolosuhteisiin. Eilen olis ollu Rysälässä mielenkiintoinen puistokonsertti englesmannien perinteiseen Night of the Proms -tyyliin, esiintyjänä mm. yhden sortin pianomies Michael Nyman, vaan niinpä tuli tietysti sielläkin vettä niin että roikui. Lämmäsin sitten vaan muutaman nyymanni- ja minimalistisäveltäjäceedeen soittimeen ja annoin tulla ämyrien täydeltä. Melkein. Siitäpä saivat kissanpissanaapurit taide-elämystä kerrakseen.