Aina saa kärsiä ja hävetä - jos osais

Horoskooppi Mentalwearin sivuilta: Skorpioni 24.10 –22.11.

Skorpionit hyppivät syyskuun alkumetreillä paikasta A paikkaan B kuin
sähköjänikset.
Virtasi on kuitenkin loppumaan päin ja jo kuun puolivälissä sinusta on puristettu kaikki mehut irti. Mehulinkosi käy tyhjäkäynnillä ja akkusi napajännite on kohonnut vaarallisen korkeaksi. Maanisen vaiheen kourissa Skorpparit ovat lähetelleet räp-sanoituksia Iso Hoolle ja Elastiselle, laulaneet sankariheviä karaokessa, tai muutoin häpäisseet itsensä. Siksi merkin edustajat haluavatkin piiloutua ihmismassoihin taikka vallan vaihtaa henkilöllisyyttä. Ei kannata lannistua eikä piiloutua! Piikki vain esiin ja rohkeasti estraadeille, seuraasi kaivataan!
Kuukauden Mentalwear-paita: Aina saa kärsiä ja hävetä.

Höpöhöpö. Häpäissyt olen itseni, juu, mutten tunne tarvetta piiloutua. Häpeämistäkin pitäis ilmeisesti opetella.

Meillä oli tänään töissä pienimuotoinen ja suht epävirallinen kokous, joka kesti ja kesti ja kesti. Loppupuolella jutut rupes olemaan sitten sen verran levottomia, että mä kaivoin sukankutimen esiin. The Rumasukka ei sitten saanutkaan kansaa tainnoksiin, sen sijaan minä olen kuulemma herättänyt Syvää Pahennusta ulukomaalaisissa työkavereissa. Kokouksen jälkeen niitä oli kuulemma mennyt oikein delegaatio kokousta johtaneen pomon puheille, ja loput oli sitten kokoontuneet käytäville kaakattamaan keskenään. Dziis. Eikö ihmisillä todellakaan ole isompia murheita elämässään kuin puhua jonkun käsitöistä? Entäs ne, jotka räplää kännykkää kokouksissa? Tai mukapicassot, jotka sohraa ruutuvihon täyteen muotopuolia kasvokuvia?

Olis mielenkiintoista tietää, mitä pomo on niille sanonut. Ainakin joskus aiemmin hän on mulle sanonut olleensa opiskeluaikoina ihan samanlainen, eli neulominen auttaa keskittymään. On myös mielenkiintoista nähdä, ottaako hän sen joskus mun kanssa puheeksi - kähisee vaikka ennen kokousta: "oman terveytesi ja turvallisuutesi vuoksi kannattaa ehkä pitää puikot piilossa".

Hulluinta on se, että mä en reppana osaa edes hävetä. Rumasukka edistyi kummasti, kun olin just selvittänyt kantapään ja sitten vaan kilkuttelin jalkaosaa. Tai en edes kilkutellut, kun mulla oli käytössä hiljaiset bambupuikot. Enkä mä edes tietäis koko hulabaloosta mitään, ellei samassa kokouksessa ollut toinen suomalainen olis kertonut siitä ruokatunnilla.

Hui hai, koirat haukkuu, rumasukka kulkee. (Ja tätä postausta en nyt sattuneesta syystä kirjoita englanniksi.)

Ja tän mä laitan päälle seuraavaan tiimikokoukseen.


Neulepäivitys: Rumasukka I valmis. Japanese Feather -huivia neulottu noin 12 senttiä. En kauheesti tykkää. Kuvio menee vähän itte edestään ohuessa kirjavassa mohairlangassa. Purkaiskohan? Vai jatkaisko ja toteais sitten vasta, että ehei, ei tästä mitään tuu. Vai jatkaisko ja luottais pingotuksen salaisiin voimiin? Ei se nyt sinänsä paha ole, erilainen vaan mitä kuvittelin. Ja Kristel, joko tässä alkaa olla prosessiblogin aineksia?

Ja koska olen hiljattain sivistänyt itseäni ja lukenut, että jonkin määritelmän mukaan blogissa pitäis olla linkkejä bloggaajaa kiinnostaviin asioihin, niin täsä tulee. Sanon nyt vielä kerran, että mä en ymmärrä, miks toisilla muka on oikeus puuttua toisten elämään ja tekemisiin, jos niillä ei vahingoiteta ketään. Mitä pahaa nämäkään naiset on muka tehneet?
Belgialainen nunna pistää ranttaliksi ja vammainen yksinhuoltajataiteilija herättää pahennusta. Ai miten? Tulemalla raskaaksi, olemalla taiteilijan mallina ja nyt hiljattain saadessaan näköispatsaansa esille Lontoon keskustaan.